Tessa Gratton: Veritaika

Halloween-haasteeseen sopivista kirjoista toinen, jonka olen vähän aikaa sitten lukenut, on Tessa Grattonin Veritaika. Kirjasta löytyvät ainakin sellaiset Halloweeniin liittyvät asiat kuin hautausmaa ja noidat. Tämäkin kirja oli ollut lainassa aika pitkään, ja Halloween-haaste sai minut lukemaan tämän viime viikonloppuna viimein kokonaan. Kirja ei ollut mikään maailman järisyttävin lukukokemus mutta ei se ollut toisaalta aivan huonokaan. Sanoisinkin, että tämä kirja oli  melkolailla keskitasoa.

Lukiolaistyttö Silla on menettänyt vanhempansa, ja pahinta on että isä on oletetavasti murhannut ensin Sillan äidin ja tappanut tämän jälkeen itsensä. Silla ei kuitenkaan tahdo uskoa tätä vaikka isoveli Reese on vakuuttunut siitä että juuri niin on tapahtunut. Kun sitten Sillalle saapuu postissa Diakoni-nimsen miehen lähettämänä kirja, jonka sanotaan olevan hänen isänsä omaisuutta, ja joka sisältää erilaisia veritaikoja, alkaa Silla olla yhä vakuuttuneempi siitä, että vanhempien kuolemassa on jotain mätää. Hän hengailee paljon hautausmaalla vanhempiensa haudalla ja kokeilee yhtä taikaa onnistuen siinä, kun hänet yllättää naapuriin muuttanut Nick. Myöhemmin nämä kaksi tapaavat koulussa, ja vähän koulun ulkopuoelllakin, ja tietenkin rakastuvat. Veritaiat eivät ole Nickille mitään uutta, vaan hänen äitinsä oli tehnyt niitä hänen kanssaan kun hän oli pieni. Sittemmin äiti on kadonnut, ja Nickin tietojen mukaan yrittää turruttaa veritaikuuttaan huumeilla ja alkoholilla. Nick on perinyt isoisänsä talon ja asuu siellä isänsä ja tämän uuden vaimon kanssa, jota Nick kutsuu haukkumanimellä Lillith. Yhdessä nuoret alkavat testailla taikoja, ja Silla saa jopa Reesen uskomaan taikuuteen. Joku kuitenkin uhkaa heitä, ja käy tuhrimassa Sillan vanhempien haudan verellä.

Lukujen välissä kirjassa on päiväkirjamerkintöjä, joissa eräs Josephine kertoo elämästään ja siitä kuinka Philip-niminen mies opettaa hänelle veritaikoja vuosisatoja sitten. Nämä päiväkirjamerkinnät olivat mielestäni kirjan parasta antia, ja odotin niitä aina innolla. Niistä selviää pikkuhiljaa mielenkiintoisia asioita tuohon veritaikuuteen liittyen, ja lopulta nuo menneisyyden tapahtumat yhdistyvät Sillan ja Nickin elämään.

Mielestäni tässä kirjassa oli raikas idea veritaioista ja noidista. Kukaan ei onneksi myöskään osoittautunut vampyyriksi. Silti muutama asia tässä kirjassa ei mennyt ainakaan minun kohdallani aivan nappiin. Sillan ja Nickin rakkaustarina nyt ensinnäkin oli niin nähtyä tavaraa, ja tapahtui oikeastaan liian helposti. Sillan hahmosta oli muuten tehty vanhempiensa kuoleman järkyttämä ja siksi sulkeutunut angstinen teini, joka ei oikein osaa luottaa edes ystäviinsä. Silti hän rakastuu Nickiin melko helposti ja nopeasti. Kirja ei myöskään tuntunut loppujen lopuksi kauhean pelottavalta, ja sitä olin sen jotenkin  odottanut olevan takakannen kuvauksen ja etukannen kuvankin takia. Kirja ei kuitenkaan pelottanut sitten yhtään, koska mukana olleet kauhu/jännitys elementit jäivät jostain syystä melko laimeiksi.

En kuitenkaan kadu kirjan lukemista. Juoni oli nimittäin suurelta osaltaan myös mielenkiintoinen, ja päiväkirjamaiset osat oli kirjoitettu taitavasti. Pitipä sitä hieman pähkäillä myös sitä kuka se tarinan pahis on vaikka aluksi se näytti liiankin helpolta päättelytehtävältä. Silti melko loppuun asti tuli parin vaihtoehdon välillä mietittyä, että kumpi se nyt sitten on. Ihan ok-kirja tämä siis oli, ja voisin ehkä lukea myös tälle kirjoitetun itsenäisen jatko-osankin jossain vaiheessa. Se nimittäin olisi odottelemassa tuolla lukupinossani.

Halloween-haaste; noitia, hautausmaa