lauantai 30. elokuuta 2014

Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin 1. rakkaus



Kirja kertoo homomiesten elämästä 1980-luvun Tukholmassa. Jehovan todistaja  Benjamin kohtaa kentällä ollessaan jonkun, joka saa hänet miettimään omaa identiteettiään, ja myöntämänn itselleen jotain. Samoihin aikoihin pinestä kylästä kotoisin oleva Rasmus saapuu Tukholmaan etsimään vapaampaa elämää mielessään aseman homorinki. Hän tuntee kerrankin olevansa vapaa olemana juuri sellainen kuin haluaa.

Kirjassa kerrotaan paljon taustatietoja niin Rasmuksesta kuin Benjaministakin. Molempien lapsuusaikaa kuvataan, samoin kuin heidän nykyisyttään 80-luvulla ja tulevaisuuttaan. Kirja kertoo mitä on olla homomies aikana, jolloin on tavattava piilossa. Samalla kirja luo raameja suurelle tarinalle, joka tulee jatkumaan seuraavissa osissa.

En oikein osaa pukea lukufiilistäni tämän kirjan suhteen sanoiksi. Se kertoo ainakin itsensä hyväksymisestä hinnalla millä hyvänsä. Se on myös surullisen haikea mutta täynnä toivoa rakkaudesta. Todella vaikuttava kirja, ja kertoo siitä miten vaikeinakin aikoina, sairauden jyllätessä (HIV on siis myös oassa tätä kirjaa) sen ihmisen rakastamnen, jota rakastaa on parasta mitä voi olla, vaikka surullisia asioita tapahtuu.

Suosittelen kirjaa kaikille. Etenkin niille, jotka eivät rakkautta samaan sukupuoleen ymmärrä. Tämä toivottavasti voisi avata heidänkin silmänsä. 

Kirja aloittaa tietääkseni trilogia, ja aion kyllä lukea seuraavatkin osat.

sunnuntai 24. elokuuta 2014

P.C Cast & Kristin Cast: Merkitty: Yön talo 1



Olen innonstunut lukemaan taas vähän nuortenkin kirjoja. Olen myös päättänyt,että kokeilen kaikkia näitä eri Vampyyreistä kertovia kirjasarjoja. Yön talo oli ainakin ensimmäisen osansa perusteella mielenkiintoien ja melko hyvä lajissaan. Kevyttähän se on, mutta ei se minua ainakaan haittaa. Eihän sitä tiedä minne suuntaan srja lähtee menemään vielä ennen kuin on lukenut pidemmälle. ;)

Merkitty alkaa siitä kun Zoey Redbirdin elämä muuttuu eräänä koulupäivänä, kun mustahuppuinen hamo käy merkitsemässä hänen yön merkillä Vampyyriksi. Zoyen tulee pakata tavaransa ja mennä Yön taloon, sisäoppilaitokseen vampyyrikokelaille. Jotkut selviävät siellä muutoksesta vampyyriksi, ja jotkut taas eivät. Niin monien vaiheiden jälkeen Zoey saapuu Yön taloon, ja opiskelu siellä voi alkaa. Heti ensimmäisenä Zoyen saa vihamiehen toisten oppilaiden joukosta, kun käy ilmi, että hän on jotain erikoista; sillä muilla vampyyrikokelailla vampyyrien kuunsirppi merkistä on otsassa vain ääriviivat mutta Zoeyllä kuvio on täyttynyt kokonaan, sillä hän on itsensä vampyyrijumalatar Nyksin merkitsemä, ja hänelle on oma tehtävänsä sillä hän pystyy hallitsemaan kaikkia elementtejä. Maata, ilmaa, vettä, tulta ja henkeä.

Nuorten vampyyrikirjasarjaksi Yön talo vaikuttaisi olevan näin ensimmäisen osan perusteella melkoisen hyvä. Ainakin se piti otteessaan loppuun asti ja sai janoamaan lisää. Tokihan tämä on hieman kevyehköä ja täynnä myös perinteisemmän tuntuista teinidraamaa ihastuksineen ja mustasukkaisuuksineen. Vampyyri mytologia on kirjassa kuitenkin tuoreella tavalla omanlaistaan, mikä antaa kirjalle sen mielenkiintoisimman säväyksen. Jään innolla odottamaan mitä seuraava osa tuo tulleessaa, kunhan sen joskus saisin lainattua. : D


sunnuntai 17. elokuuta 2014

Marian Keyes: Sushia vasta-alkajille




Marian Keyesin kirja Sushia vasta-alkajille on taattua chicklittiä vaikka itse pidänkin enemmän hänen kirjoistaan, jotka kertovat Walshin perheestä mutta yksittäiset kirjatkin ihan eri henkilöistä ovat myös omalla tavallaan hauskoja. Tässä kirjassa oli monta hahmoa, joiden näkökulmat toistuivat vuorotellen. Miljöönä oli Irlannissa sijaitsevan itseään vasta lanseeraavan naistenlehden toimitus, sekä sen jäsenten tutut koomikot, ja eräs kotiäiti. Suhteita syntyy ja loppuu, ja kaikkien elämät tuntuvat olevan vähän mullin mallin ja vinksin vonksin. Jokaisella hahmolla on omat ongelmansa, olivat ne sitten masennusta, kotiäitiyden ihanuutta ja kurjuutta tai äkisti muuttunutta elämäntyyliä. Ja lopulta kaikki on kuitenkin hyvin.

Kyllä tämä kirja monet naurut kirvoitti mutta ei se sen enempää sytyttänyt tällä kertaa. Olen lukenut Keyesiltä parempiakin teoksia, ja tämä oli sitä ihan-jees osastoa ei sitä parhaummistoa. Ainakin tämä oli helppolukuinen kirja, ja kevyttä mutta ei liian kevyttä luettavaa. Siinä mielessä tämä oli kesäkirjaksi ihan mukava. :)

Sellaista tällä kertaa. Kuinka moni muu on lukenut Keyesiä? Pidättekö enemmän näistä ykittäisistä teoksista vai Walshin siskosten toilailuista poilailuista?


keskiviikko 6. elokuuta 2014

Siri Hustvedt: Kaikki mitä rakastin




Nyt päästään sitten taas eteenpäin meikäläisen rästipostauksissa. Tämä pokkari tuli napattua mukaan mökkiviikolle, kun se oli sopivan kokoinen ja kevyt ;) Kevyt siis fyysiesti, henkisen puolen keveydestä en nyt tiedä.

Kaikki mitä rakastin sijoittuu New Yorkin taiteilijapiireihin 1970-luvulla. Kirjan minäkertoja taidehistorioitsija Leo Hertsberg rakastuu Sohossa esillä olevaan tauluun, joka vetää häntä puoleensa. Hän tapaa taulun tekijän Bill Wechlerin, ja näin miesten perheiden välille syntyy suhde, joka kestää vuosikymmeniä. Molemmille syntyy poika melkein yhtä aikaa, ja tämä seikka sitoo ja nivoo heidän perheensä kohtalot yksiin. Perheet lomailevat yhdessä, ja kasvattavat poikiaan. Kunnen tragedia kohtaa molemmat. Tästä alkavat vaikeat ajat molempien perheissä, ja ennen kaikkea perheiden ystävyydessä.

Kaikki mitä rakastin kertoo mielenkiintoisen sukutarinan kahdesta perheestä, jotka sattuman kautta muodostavat sukulaissuhteita muistuttavt suhteet vaikka eivät olekaan sukulaisia biologisesti. Molemmat sekä Leo että Bill ovat etäällä omista vanhemmistaan. Leon vanhemmat ovat kuolleet, ja Billin muuten vaan etäisiä. Kirjassa myös taide ja kirjallisuus on läsnä, ja erityisen mielenkiintoisia ovat Billon taideteokset, ensin taulut ja sitten laatikkokollaasit, jotka pohjautuvat eri satuihin. Kaiken tämän lisäksi Kaikki mitä rakastin on myös psykologinen kirja, sillä mielenterveyhäiriöt ovat myös isona osana tarinassa.

Kaikki mitä rakastin oli oikeastaan aivan erilainen kirja, kuin oletin sen olevan. Suoraan sanottuna luulin sen olevan runollista ja romanttista hömppää. Olin ehkä hieman väärässä. En oikein osaa sanoa pidinkö kirjasta tosi paljon vai vain hieman. Täysin huono se ei kuitenkaan ollut, ja omalla tavallaans se oli todella mielenkiintoinen. En kuitenkaan tiedä pidinkö siitä silti kovinkaan paljon. Monet asiat jäivät itselleni hieman epäselviksi. Ainakin kirja onnistui yllättämään. Odotin ehkä loppuun jotain suurta ja dramaattista paljastusta. Oikeastaan olin ihan varma että sellainen tulisi, ja mielessäni oli jo aivan varma asia, johon kirja mielestäni oli johtamassa. Tätä odeotettua asiaa ei kuitenkaan tapahtunut. Ja ehkä sen takia ole vähän pettynyt kirjan loppuun. Ei se sitli huono ollut, ei todellakaan. Siinä oli paljon hyviäkin puolia. Ihan lemppariksi se ei kuitenkana päätynyt.