Kirja kertoo homomiesten elämästä 1980-luvun Tukholmassa. Jehovan todistaja Benjamin kohtaa kentällä ollessaan jonkun, joka saa hänet miettimään omaa identiteettiään, ja myöntämänn itselleen jotain. Samoihin aikoihin pinestä kylästä kotoisin oleva Rasmus saapuu Tukholmaan etsimään vapaampaa elämää mielessään aseman homorinki. Hän tuntee kerrankin olevansa vapaa olemana juuri sellainen kuin haluaa.
Kirjassa kerrotaan paljon taustatietoja niin Rasmuksesta kuin Benjaministakin. Molempien lapsuusaikaa kuvataan, samoin kuin heidän nykyisyttään 80-luvulla ja tulevaisuuttaan. Kirja kertoo mitä on olla homomies aikana, jolloin on tavattava piilossa. Samalla kirja luo raameja suurelle tarinalle, joka tulee jatkumaan seuraavissa osissa.
En oikein osaa pukea lukufiilistäni tämän kirjan suhteen sanoiksi. Se kertoo ainakin itsensä hyväksymisestä hinnalla millä hyvänsä. Se on myös surullisen haikea mutta täynnä toivoa rakkaudesta. Todella vaikuttava kirja, ja kertoo siitä miten vaikeinakin aikoina, sairauden jyllätessä (HIV on siis myös oassa tätä kirjaa) sen ihmisen rakastamnen, jota rakastaa on parasta mitä voi olla, vaikka surullisia asioita tapahtuu.
Suosittelen kirjaa kaikille. Etenkin niille, jotka eivät rakkautta samaan sukupuoleen ymmärrä. Tämä toivottavasti voisi avata heidänkin silmänsä.
Kirja aloittaa tietääkseni trilogia, ja aion kyllä lukea seuraavatkin osat.