Viimeinen rästipostaus ja sitten päästään nykyhetkeen (Yön talo -kirjoja tosin on iso kasa postaamatta mutta olen ajatellut, että postaan niistä joskus myöhemmin kun taas palaan sarjan pariin.) :) Tosin vaikka tämänkin kirjan aloitin aikoja sitten, sain sen luettua loppuun vasta tässä alkuviikolla. Pitkästä aikaa on tullut luettua puhdasta naisten viihdekirjallisuutta. Kyseessä on kuitenkin kirjailija, joka kirjoittaa melko laadukasta sellaista, eli Nora Roberts.
Valkokankaan Varjot kertovat Cillasta, entisestä lapsitähdestä, joka alkaa kunnostamaan 39-vuotiaana itsemurhan tehneen filimitähti isoäitinsä vanhaa maatilaa. Kaikki eivät ole iloisia Cillan toiminnasta, ei varsinkaan hänen äitinsä Dilly, joka haluaisi Cillan jatkavan elämäänsä filmitähtenä, ja siinä samalla auttavan myös Dillya pääsemään maineeseen. Cilla on kuitenkin päättänyt jättää Hollywoodin ja näyttelijänuran taakseen, ja asettua isoäidin taloon asumaan. Cilla on löytänyt identitettinsä oltuaan rakennushommissa entisen aviomiehensä kanssa, ja haluaa koirjailla työkseen rakennuksia. Remppahommien ohessa Cilla tutustuu naapurissa asuvaan sarjakuvateiteilija Fordiin ja tämän Spock-koiraan. Ystävyys ja paljon muutakin kehittyy näiden välille kirjan edetessä. Siivotessaan ullakkoa Cilla löytää myös nipun isoäitinsä vanhoja kirjeitä, jotka herättävät hänet epäilemään, oliko isoäidin kuolema sittenkään itsemurha. Tästä alkaa tapahtumasarja, jonka aikana niin Cilla kuin hänen läheisensä sekä talonsa ovat vaarassa.
Valkokankaan varjot on jälleen melko samantapainen kuin muutkin Robertsin yksittäiset kirjat. Tässäkin kuten monessa muussa on sankaritar, joka pakenee jotain menneisyydessä tapahntunutta asiaa tai suvun painetta. Samoin sankaritar on erittäin taitava jossain työssä tai tekemisessä, tässä tarinassa hän on taidokas remonttireiska mutta omaa myös muita ylivertaisia kykyjä näyttelijataustansa takia. Samoin tarinassa selviää jokun suuri salaisuus, joku vaanii sankaritarta, ja läheltä löytyy myös mies, jonka kanssa voi käydä hieman vispilänkauppaa.
Minä kuitenkin silloin tällöin nautin siitä, että voin lueka samalla peruskaavallta tehtyjä viihdekirjoja. Tarinan yksityiskohdat ovat kuitenkin aina erilaisia ja jokaisesta Robertsin krijasta huomaa, että tämä tekee myös paljon taustatutkimusta eri aiheista. Tässäkin tapauksessa tarinan ohessa tuli paljon tietoa ja kuvailua niin rakentamisesta, sarjakuvien tekemisestä kuin elokuvamaailmankin asioista. Lisäksi on hienoa, että kaikki Robertsin naissankarittaret ovat fiksuja. Tämä yksi kirja tosin täytti Roberts kiintiöni joksikin aikaa, sillä eräs toinen rouvan kirja tuli palautettua kirjastoon lukeamatta, kun halusin lukea välillä jotain aivan muuta. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti