Tove Jansson: Muumipapan Urotyöt

(Kuva: http://wsoy.fi/yk/products/show/11692)

Muumipapan urotyöt on vasta toinen muumikirja, jonka olen eläessäni lukenut. Meillä ei näitä kirjoja ollut kotona, kun olin pieni, joten jäin kai paljosta paitsi tässä suhteessa. Onneksi koskaan ei kuitenkaan ole liian myöhäistä aloittaa. Etenkin kun nämä kirjat ovat aivan mainioita, ja sisältävät sellaista elämänfilosofiaa, joka vetoaa moniin ihmisiin. Muumipapan urotyöt ovat erittäin oivaa lukemsita vanhempaankin makuun, etenkin kun muumipappa polttaa siinä sikaria. Huomaa kyllä, että kirja ei ole meidän aikamme kirjoitettu, sillä siinä muumimamma puolustaa papan polttamista, ja sanoo jotain siihen tyyliin, että nautinnon ovat hyväksi mahalle.

Muumipapan urotyöt kertoo muumipapan nuoruudesta. Siinä muumipappa kirjoittaa muistelmiaan, ja kertoo niiden tarinaa pojalleen muumipeikolle ja tämän ystäville Nipsulle ja Nuuskamuikkuselle, joiden isillä on suuri rooli muumipapan tarinoista. Muumipapan urotyöt kertovat muumipapan tarinan aina hänen syntymästään siihen saakka, kun hän tapasi muumimamman. Noiden väliin mahtuu monta seikkailua yhdessä muuan keksijä Fredriksonin, hänen veljenpoikansa Hosulin ja laiskan anarkisti Juksun kanssa. : D Vilahtaapa tarinassa Pikku Myyn äiti ja sisaruksestkin. Juonesta en taas sen enempää tohdi paljastaa, pilaantuu vielä jonkun lukunautintoa.

Luin kyseisen kirjan viimeviikonloppuna, muistaakseni lauantain aikana kokonaan. Kirja oli niin hyvä, etten saanut yöllä unta ennenkuin olin lukenut sen loppuun. Muumikirjoilla näyttääkin olevan koukuttava vaikutus. Niistä tulee myös älyttömän hyvä mieli. Ne ovat hyvän mielen tarinoita, vaikka toki ne käsittelevät myös surullisia, ja vaikeitakin asioista. Kaisessa tuntuu kuitenkin olevan positiivinen pohjaväre.

Hyvää lukemista ne ovat... no kaikille. :) Etenkin niiden, joilla on syystä tai toisesta hiilihanko takapuolessa olisi hyvä lukea tämä kirja, ja muutkin muumikirjat. Aion itsekin lukea ne kaikki muutkin muumikirjat, vaikka hanko ei siellä takana kuljekaan. Ainakaan kovin usein : D Kaiken kaikkiaa Muumipapan Urotyöt on aivan mahtava kirja. Sopisi varmaan myös lohtulukemislistalleni, sinne Pottereiden perään ;)

Louisa M. Alcott: Pikku Naisia

(kuva: http://kauppa.tietosanoma.fi/epages/Kaupat.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/Tietosanoma/Products/9518843902)


Olen ehkä varhaisnuoruudessani jäänyt paitsi monista klassikoista tyttökirjojen saralla mutta onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa niiden lukeminen. Ollessamme pokaystäväni vanhempien luona viikonlopuna silmiini sattui Louisa M. Alcottin Pikku Naisia heidän kirjahyllyssään, ja päätin että nyt on aika viimeinkin lukea tämäkin klassikko.

Kirja keroo Marchin sisaruksista, joiden isä on sodassa, ja joiden äiti on jäänyt siksi aikaa huolehtimaan heistä. Sisaruksia on neljä, ja kirja on oikeastaan heidän kasvutarinansa yhden vuoden ajalta. Jokaisella heistä on omat henkilökohtaiset taakkaansa kannettavanaan ja kirjan kuluessa he yrittvät tietoisesti kasvaa ihmisinä, ja tulla tietoiseksi vioistaan sekä korjata niitä. Nmä neljä tyttöä ovat hyvin erilaisia, joskin kaikilla on omat taitonsa, joillakin hyvinkin taiteelliset. He kuitenkin rakastavat toisiaan. Tarinnan liittyy myös naapurissa asuva Laurie-poika, joka on suunnilleen samoja ikiä heidän kanssaan.

Pikku Naisia on hyvin lämminhenkinen kirja, ja siinä tuntuisi olevan opetus poikineen. Opetukset ovat paikoitellen aika konservatiivisiakin mutta kuitenkin koko kirjan ajan tyttöjä rohkaistaan heidän harrastuksissaa, ja itsenäistymsiessäkin. Vuoteen kuuluu paljon iloisia hetkiä, hassuja sattumuksia ja riitojakin, tytöt kuitenkin tuntuvat aina selvittävän asiansa parhain päin.

Pidin kirjasta todella paljon, vaikka siinä olikin ehkä joitain ajatuksia, joita en nykyaikaisena naisena oikein sisäistänyt tai ymmärtänyt. Erityisen kinnosotava kirja oli, koska huolimatta sen vanhanaikaisuudesta, ja siitä että se on kirjotiettu 1800-luvulla, siinä käsiteltiin asioita joita monet nykyaikana elävät tytötkin varmastikin käsittelevät elämässään ja kasvaessaan pikkiu naisista isoiksi naisiksi.

Kuitenkin suuri syy siihen, että tykästyin kirjaan on se, että se on hyväntuulinen kirja pohjimmiltaan, ja siitä saa erittäin hyvän mielen. Sopii hyvin sii tähän kaamosaikaan. Suosittelen tätä ehdottomasti niillekin pikku naisille, jotka ovat jo isoja naisia, vaikka ette olisi tätä nuorempana lukeneetkaan. Koskaan ei ole liian vanha hyville tyttökirjoille. :)

Day 16 – Favourite female character

Lisää haastetta pukkaa ;) Tällä kertaa pitäisi sitten valita oma suosikki naispuolisista kirjojen sankarittarista. Vaikea valinta jälleen kerran, ja minulla on tähän useampi nimi. Ei yhtä monta kuin miehiä oli mutta enemmän kuin yksi. ;)

Ensimmäisenä mieleen tulee Harry Potter- kirjojen Hermione Granger. Tykkään sellaisista hikipinkotyyppisistä tytöistä. Tietenkin Hermione on myös yksi sen kirjasarjan hahmoista, joka kehittyy hieman erilaiseksi matkan varrella. Se on  aina kivaa. : D

Olikohan niitä nyt sitten muitakin? Noh, seuraavana mieleen tulee Tulen ja Jään Laulu - kirjasarjan Arya Sark. Hän tosin on lapsi mutta naispuolinen. Ihana poikatyttö, joka ei jää usein hiljaiseksi. Ei halua olla Lady, jksi hänen oletetaan kasvavan. Herkullinen hahmo.

Kolmantaen mutta ei mitenkään vähäisepänä mieleen tulee Aikamatkustajan Vaimo- kirjan Clare. Kyseinen hahmo teki minuun vaikutuksen siinä missä kirjan päämies Henrykin. Ja tarina on niin kaunis rakkaustarina, että tottakai koko rakkauspari on yksi lempiparini.

Siinä ne taisivat sitten olla. Nyt ei tule mieleen muita eritysesti mieleen jääneitä, vaikka varmasti on monia naishahmoja, joista tykkään. Vaan tämänhetkinen TOP3 on tuossa.

Day 15– Favourite male character

Haaste jatkuu, hitaasti mutta varmasti...

Tänään olisi sitten vuorossa lempparilistalla mieshennjilöhahmo. Vaikea kysymys jälleen, johon minulla on tällä hetkellä TOP10, joka ei sitten ole edes missään paremmuusjärjsestyksessä edes ;)

1. Harry Potter kirjojen ristiriitainen, ja ihanan kelmeä hahmo Severus Kalkaros (Snape)
2. Harry Pottereissa ollaan taas menossa, ja herrasmies numero kaksi on tietenkin Sirius Musta (Black)
3. Edelleen samassa kirjasrjassa, ja tällä kertaa se on Remus Lupin. : D
4,ja 5. Tulen ja Jään Laulu- sarjan Tyrion Lannister sekä Jon Nietos
6. Jane Austen Ylpeys ja Ennakkoluulo kirjan Mr. Darcy ;)
7. Taru Sormusten Herrasta Saagan Aragorn
8. Audrey Niffeneggerin Aikamatkustajan Vaimo- kirjan  päähenkilö Henry
9. Terry Pratchettin Kiekkomaailmakirjojen Kuolema (jos se nyt siis lasketaan mieheks, kyl se vissiin...)
10. Terry Pratchettin ja Neil Gaimanin Good Omens- kirjan ihana demoni, Crowley

Siinäpä oli kymmenen ihannemieshahmoa, jotka tulivat mieleen ilman suurtakaan vaivaa. Erottuvat selvästi edukseen...Grauh ;)

George R. R Martin: Valtaistuinpeli: Tulen ja Jään laulu 1. osa

( kuva: http://fi.wikipedia.org/wiki/Valtaistuinpeli)

Luin tämän kirjan viikonlopu aikana, ja viimeyönä viimeiset 150 sivua :D Nimittäin en ollut ehtinyt aiemmin lukemaan ja palautuspäivähän on tänään, eikä lainaa voinut uusia, kun siihen on varausksia. Suosittu kirja nimittäin kysessä. Noh, mennäänpä sitten itse asiaan.

Valtaistuinpeli aloittaa suositun, ja kai ihan maailmankuulunkin (?) fantasiasarjan Tulen ja Jään Laulun. Siinä tuodaan näyttämölle suuri määrä erilaisia hahmoja, jotka koostuvat muun muassa erilaisista aatelissuvuista. Kirjan maailma on aika keskiaikainen mutta se sijoittuu täysin mielikuvitukselliseen aikaan ja paikkaan. Kyseessä on oma maailmansa.  Nimensä mukaisesti kirjaa kosstuu muun muassa juonitteluista hovissa ja siihen sisältyy paljon valtataistelua. Tarina alkaa siitä, kun kunniallinen Eddard Stark kutsutaan matkustamaan pääkaupunkiin ja linnaan kuninkaan oikeaksi kädeksi, Kuninkaan Kouraksi. Hän joutuu jättämään rakastamanasa pohjoisen Talvivaaran ja osan perheestää, lähteäkseen kahden tyttärensä kanssa hoviin.

Hovin ja talvivaaran lisäksi tapahtumapiakkoja on myös muita. On esimerkiksi Talvivaarasta vielä pohjoisempana oleva muuri, jossa yövartioksi itseään kutsuva veljeskunta on vahtimassa, ja pitämässä muurin takaiset muukalaiset aisoissa. Toisaalla tarinassa kerrotaan myös maanpaossa olevasta prinsessasta ja hänen veljestään, jotka ovat toisella puolella maailmaa Dothrakien valtakunnassa. Kuulostaako sekavalle? Sitä se vähän on etenkin kun hahmoja ja tapahtumapaikkoja on vieläkin enemmän, en vain niitä kaikkia tähän kirjoita, että säilyy jännitys siltäkin osalta.

Lukukokemuksena kirja oli mahtava, joskin suurimmat tapahtumat tiesin ennestään koska olen katsonut kyseisestä kirjasta kertovaa sarjaa. Tosin kirja säilytti jännittävyytensä vaikka suuret linjat tiesinkin. Valtaistuinpeli on suurelta osalta ehkä myös hieman sekava, ja siinä on niin paljon eri henkilöitä ja paikkoja, jotka verkostoituva myös jollain tavalla toisiinsa. Välillä sitä o sekaisin, että kuka on kuka ja ennen kaikkea siitä ketkä nyt juonittelivat keskenään. Hieman vaivaa näkemällä tarinan juonesa kyllä pysyy jokseenkin kärryillä. Valtaistuinpeli on  osa tällaista isompaa fantasiasarjaa, jossa riittää luettavaa vielä pitkälle. Tulen ja Jään Laulussa on tällä hetkellä ilmestynyt 5 osaa, tosin viimeistä ei ole vielä suomennettu, ja ilmeisesti kirjailija aikoo tehdä 7.

Oli ihanaa lukea pitkästä aikaaa tällaista monisyistä ja taidokasta fantasiaa. Olenkin  jo varannut kirjastosta seuraavan osan. En malta odottaa, että pääsen jatkamaan tarinan lukemista siitä, mihin se jäin. Suosittelen Valtaistuinpeliä ja kirjasarjan muitakin osia, joita tosin en ole vielä lukenut, kaikille fantasian ystäville. Pieni varoituksen sana kuitenkin vielä loppuun. Valtaistuinpelissä on jonkin verran hieman, miten sen nyt sanoisin, häritseviäkin yksityiskohtia, ja paikoitellen se on myös aika raaka. Se ei tosin pidemmän päälle haittaa, koska sellainen nyt kuuluu tällaiseen fantasiaan, ja tiettyyn pisteeseen asti pidän siitä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että olen löytänyt taas yhden hyvän fantasiakirjasarjan, josta löytyy iloa ja ihmeteltävää vielä pitkään.

Day 13 – Your favourite writer, Day 14 – Favourite book of your favourite writer

Yhdistän nämä kaksi, ja huijaan vähän ja listaan useamman lempikirjailijan ja lempikirjan heiltä kultakin, koska en osaa valita vain yhtä. :D Tietysti teen vähän rajausta koska olen lukenut monia hyviä kirjoittajia, ja heiltä monia hyvi kirjoja. : D Here goes. Joitain lempikirjailijoitani, ja lempikirjani heiltä.

Anne Rice: Vampyyri Lestat
J.K Rowling: Harry Potter and the Deadly Hallows
J.R.R Tolkien: Taru Sormusten Herrasta I-III
Neil Gaiman and Terry Pratchett: Good Omens
Robin Hobb: Näkijän Taru - trilogia
Mika Waltari: Sinuhe Egyptiläinen
Jane Austen: Ylpeys ja Ennakkoluulo
Audrey Niffenegger: Aikamatkustajan Vaimo
Donna Tart: Vain Jumalat Juhlivat Öisin
Emily Bronte: Humiseva Harju

..... ja monia monia muita, joita en nyt jaksa listata tähän....

Alice Sebold:Oma Taivas

( kuva on sivulta http://wsoy.fi/yk/authors/show/13)

Ajattelinkin aloittaa rästipostausten tekemisen eräästä kirjasta, jota en maininnut edellisessä kirjoituksessani. Luin tämän kirjan joskus kesällä, ja taisin lukea tämän aikamoista pikavauhtia. Kyseessä on erittäin koukuttava kirja. Jo kirjan ensimmäisellä sivulla paljastetaan, että sen päähenkilö ja minäkertoja Susie Salmon on kuollut. Hän kertoo tarinaansa elämän ja kuoleman väliseltä alueelta, omasta taivaastaan. 

Tarinan juoni etenee niin, että Susie tarkkailee maailmaa, ja rakkaitaan omasta taivaastaan, ja kertoo taphtumista sieltä käsin. Hän kertoo siitä, miten hänet murhattiin, ja miten hänen perheensä ja ystävänsä kokevat asiat hänen kuolemansa jälkeen. Pikkuhiljaa Susien murhaajastakin alkaa paljastua enemmän ja enemmän synkkiä salaisuuksia. Ennekaikkea kirja kuitenkin kertoo siitä, miten surunkin keskellä pystyy pärjäämääm, ja kuinka elämä jatkuu kuolemankin jälkeen, ennen kaikkea niillä, jotka ovat rakkaansa menettäneet. Se on myös kertomus siitä, miten yksi tapahtuma vai muuttaa kaikkien kohtalon. Tämän enempää en halua juonesta paljastaa.

Kirja olit paikoitellen todella karmiva, mutta samalla se on myös lämminhenkinen ja toivoa antava. Vaikka murhaajan henkilöllisyys on koko kirjan ajan selvillä, se ei vähennä kirjan jännitystä ollenkaan, vaan tekee siitä jopa mielenkiintoisammankin. Pidän erityisesti kuitenkin kirjan minä-mutoisesta kerronnasta. Mielestäni se sopii tähän aiheeseen erittäin hyvin. 

Lukukokemuksena kirja oli  ajatuksia ja tunteita herättävä. Tunteiden kirjo oli suuri, sillä ne vaihtelivat järkytyksestä, suruun ja surusta iloon, ja niin edespäin. Tämäkin oli mielestäni yksi parhaista kirjan ominaisuuksia. Jollain tavalla edellä kuvaamani käsittelytapa elävöitti tarinaa, ja sai lukijan elämään tarinassa mukana. Suosittelisin tätä sellaisille, jotka kaipaava kirjojen  lukemiselta elämyksellistä ja erittäin tunteikasta matkaa. 

Day 12 – A book you used to love but don’t anymore

Haaste jatkuu edelleen. Tämänpäiväiseen kysymykseen tulee tosin erittäin lyhyt vastaus. Minulle ei tähän päivään mennessä ole sattunut kirjaa, johon suhtautumsiesni olisi muuttunut. Kirjat, joita rakastan niin rakastan niitä edelleen. Olen sillä tavalla hyvin uskollinen tyyppi ;)

Sitten vähän yleistä löpinää. Olen tässä viime aikoina herätellyt tätä kirjallisuusblogi innostutani tällä haasteella, ja se alkaa toimia. Aikaa vaan tuntuu olevan erittäin vähän, jotta jotain kunnon "kirja-arvostelua" saisi aikaiseksi. Yritän kuitenkin parantaa tapani :) Olen kuitenkin lukenut tällä välin kasan kirjoja, en vain ole saanut aikaiseksi postata niistä. Luettuna ja postaamista odottavana ovat muun muassa Audrey Niffeneggerin Aikamatkustajan Vaimo, Leena Lehtolaisen Minne Tytöt Kadonneet, Ruth Rendellin Hepokatti ja muutamia muita.

Tuossa on nyt kuitenkin vähän osviittaa siitä, mitä blogiin  seuraavaksi olisi tulossa. Toki minulla on kirjoja kesken tälläkin hetkellä mutta saa nähdä tulevatko ne luettua edes ennen joulua, kun nyt tuntuu tätä opiskelua olevan aika paljon luvassa. Yritän kuitenkin saada aikaiseksi postauksia noista kirjoista, jotka olen jo lukenut ja sitten lueskelen hieman lisää. Viikonloppuna odottaa junamatka Kouvolaa, joten ehkä sillä matkalla ehdin lukea muuttakin kuin tenttimateriaalia. Saa nähdä :D

Day 11 – A book you hated

Haaste jatkuu, koska nyt ei riitä aika eikä energia kirjoittamaan mistään viime aikoina lukemastani kirjasta. Haluan kuitenkin jotain tännekin kirjoitella, joten haasteen jatkaiminen tuntuu passelilta tavalta päivitellä.

Selityksistä nyt kuitenkin itse asiaan, eli tämän päivän polttavaan kysymykseen. Pitäisi kertoa kirjasta, jota vihasin. Vihata on kuitenkin aika voimakas termi, ja en nyt suoranaisesti ole tainnut koskaan vihata mitään kirjaa. Yleensä kirjat ovat joko hyviä, superhyviä tai mitäänsanomattomia. Jos nyt kuitenkin jotain täytyisi tähän vastata niin, voisin sanoa,että on olemassa ainakin yksi kirja, joka voisi mennä vähän vihaamisen puolellekin. Tai ainakin se oli sellainen kirja, jota en ole halunnut lukea uudestaan, ja jonka loppuunsaaminen oli työn ja tuskan takana.

Jaarittelujen jälkeen paljastettakoon, että tämä kirja on kirja, joka meidän piti lukea yläasteella, enkä muista siitä paljon mitään, joten aika mitäänsanomaton se oli. En edes muista kuka sen kirjan oli kirjoittanut mutta sen nimi oli Ykä Yksinäinen. En oikein päässyt kyseiseen kirjaan sisälle, ja sitä oli huonolla tavalla raskas lukea, vaikka kyseessä oli nuortenkirja. En muista siitä juurikaan muuta, kun että se oli kirjoitettu erittäin vahvalla murteella minäkertojamuodossa, mikä teki siitä hankalan lukea. Pidän yleensä murteiden käytöstä kirjoissa mutta mielestäni se toimii vain tehokeinona ja nimenomaan vain henkilöiden repliikeissä, eli siinä mitä he sanovat. Mielestäni se ei sovi kirjan kokonaiskieleen. Tämä on kuitenkin vain minun mielipiteeni.

En nyt sanoisi, että aivan vihaisin tuotakaan kirjaa mutta ehdottomasti se on säilynyt mielikuvissani huonoimpana kirjana, jonka olen lukenut.

Day 10 – Favourite classic book

Haaste jatkuu. Tänään pitäisi sitten kirjoittaa siitä, mikä on lempikirjani klassikkojen saralla. Tämä on jälleen kerran erittäin vaikea valinta, vaikka en läheskään kaikikkia maailman klassikkoja ole vielä lukenut. Lopulta päädyin kuitenkin erääseen erittäin paksuun, ja samalla myös suomalaiseen teokseen. Lempiklassikkoni on Mika Waltarin Sinuhe Egyptiläinen. Siitä on tosin aikaa, kun olen sen lukenut ja tahtosin lukea sen uudelleen, koska en muista kovinkaan paljon siitä, mitä siinä tapahtui. 

Muistan kuitenkin, että luin Sinuhen aikoinani parissa päivässä, samalla kun olin kesätöissä valvomassa valokuvanäyttelyä. Huolimatta siitä, että kyseinen kirja oli erittäin paksu, sen lukeminen oli nopeaa, sillä se vei mennessään. Lennokkaasti kirjoitettu teksti ja ihanan eksoottiset ja historialliset maisemat ja tapahtumat pitivät lukunautintoa yllä alusta loppuun. Kaikkein vaikuttavinta Sinuhe Egyptiläisessä on kuitenkin se, ettei sen kirjoittaja Mika Waltari ollut koskaan käynyt Egyptissä. Kirjahan on myös yksi niitä harvoja suomalaisia kirjallisuuden klassikkoja, jotka ovat menestyneet kansainvälisestikin.

Sanon vielä tähän loppuun, että jos maailmassa pitäisi lukea vain yksi klassikkoteos, suosittelisin siihen ehdottomasti Sinuhe Egyptiläistä, sillä se on puhdasta taidetta ja taitoa, ja se vie lukijansa aivan uskomattomaan seikkailuun. Mitä nyt kysesisestä kirjasta muistan. Viimeistään ensi kesänä aion lukea tuon teoksen itsekin uudestaan. 

Day 09 – A book you thought you wouldn’t like but ended up loving

Nyt iski pitkästä aikaa halu kirjoittaa tännekin jotakin. Aloitan kevyesti tämän kirjallisuusteeman pariin palaamiseni, ja jatkan tätä haastetta, joka on jo pitkään ollut kesken. Tänä aikana, kun en ole tänne kirjoittanut, olen kyllä lukenut aika ison pinon kirjoja, en vain ole saanut aikaiseksi niistä tänne kirjoittaa. Lähiaikoina yritän kuitenkin parantaa tapani, ja alan kirjoitella juttuja kirjoista, jotka olen tällä välin lukenut. Nyt kuitenkin tartun taas tähän haasteeseen. 





Day 01 – Best book you read last year
Day 02 – A book that you’ve read more than 3 times
Day 03 – Your favourite series
Day 04 – Favourite book of your favourite series
Day 05 – A book that makes you happy
Day 06 – A book that makes you sad
Day 07 – Most underrated book
Day 08 – Most overrated book
Day 09 – A book you thought you wouldn’t like but ended up loving
Day 10 – Favourite classic book
Day 11 – A book you hated
Day 12 – A book you used to love but don’t anymore
Day 13 – Your favourite writer
Day 14 – Favourite book of your favourite writer
Day 15 – Favourite male character
Day 16 – Favourite female character
Day 17 – Favourite quote from your favourite book
Day 18 – A book that disappointed you
Day 19 – Favourite book turned into a movie
Day 20 – Favourite romance book
Day 21 – Favourite book from your childhood
Day 22 – Favourite book you own
Day 23 – A book you wanted to read for a long time but still haven’t
Day 24 – A book that you wish more people would’ve read
Day 25 – A character who you can relate to the most
Day 26 – A book that changed your opinion about something
Day 27 – The most surprising plot twist or ending
Day 28 – Favourite title
Day 29 – A book everyone hated but you liked
Day 30 – Your favourite book of all time


Olin menossa haasteen kohdassa day 9, eli tarkoitus olisi kirjoittaa kirjasta, josta luulin, etten siitä pitäisi mutta päädyinkin rakastamaan sitä. Jälleen kerran tämän miettiminen tuottaa vaikeuksia, mutta päädyin lopulta kuitenkin ratkaisuun. Tällainen kirja on ehdottomasti Tuntematon Sotilas, joka meidän oli pakko lukea lukiossa. En ole koskaan ollut sotaromaanien ystävä, joten luulin, että kyseistä kirjaa olisi erittäin inhottava ja vaikea lukea. Aloittaessani kirjaa lukumotivaationi oli nolla, kuitenkin jo ensmmäisen luvun jälkeen aloin tulla toisiin aatoksiin. Kirjassa käytetyt eri murteet, ja se että siinä keskityttiin tavallisiin sotilaisiin ja heidän keskusteluihinsa, ja heille tapahtuviin asioihin. Tuntematon sotilas käsitteli aihetaan niin hyvällä otteella, että jopa tällainen neiti-ihminenkin pystyi kirjaan samaistumaan. Etenkin huumori Tuntemattomassa Sotilaassa on jotain sellaista, mikä saa kenet hyvänsä innostumaan kyseisestä kirjasta. Ei sitä turhaan ole laitettu koulujen lukulistalle.

Yleistä höpinää

Blogin kirjoittaminen on jäänyt taas entistäkin vähemmälle. Tähän on yksinkertainen syy. Nyt on opiskelut kuumimmillaan kun olen aineenopettajien orientoivassa harjoittelussa, joka syö paljon aikaa, ja siihen päälle alkaa nyt vielä muutamia muitakin kursseja. Eli kiirettä tulee olemaan.

Olen ehtinyt kuitenkin lukemaan aika paljon, en vaan ole ehtinyt tekemään lukemistani kirjoista postauksia. Toivotaan, että niiden tekoonkin olisi lähiaikoina aikaa. :) Katsotaan nyt. Lista on kyllä aika pitkä.

Richard Matheson: Olen Legenda

Kuva: http://www.bookplus.fi/kirjat/olen_legenda-4223236

Olen Legenda kertoo yhden miehen selviytymistarinan postapocalyptisessä maailmassa, jossa kaikki muut ihmiset ovat muuttuneet jonkin syyn takia vampyyreiksi. Kirjan päähenkilö Robert Neville nukkuu yöt suojakeinoin varustellussa talossaan, ja päivänvalossa hän metsästää vampyyrejä.

Taisin paljastaa jo liikaakin kyseisen kirjan juonesta, tosin itse luin suunnilleen samat jutut takakannesta,eikä tuonvertainen tieto itseäni häirinnyt. Kirja ei ollut kovinkaan paksu, ja se oli nopealukuinen ja mukaansatempaava. Luin sen yhden päivän aikana. Paikoitellen kirjan tunnelma oli aika ahdistava ja synkkä mutta ei liian. Loppuratkaisuun, joten en tässä nyt tietenkään paljasta, olin hieman pettynyt.

 Kirja oli loppuun asti mielenkiintoinen, ja jopa ajatuksia herättävä. En kuitenkaan

lukisi tätä vaikuttavimpien kirjojen listaani. En ehkä edes lempikirjojen listaani. Siitä   sai kuitenkin viihdykettä tylsään kesäpäivään.

Julia Kelly: Toisella Silmällä

http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9512352044&lang=fi

Tämä kirja osui silmiini kirjaston uutuskirjahyllyllä. Ensimmäisenä huomioni kiinnitti kansikuva, ja vasta sen jälkeen kirjan nimi. Takakannen luettuani päätin, että kyseinen kirja on tarpeeksi kiinnostava kotiin lainattavaksi. Takakannen selostus nimittäin herätti mielenkiintoni, sillä siinä kirjoitettiin, että tämä romaani kertoo itsetunnosta ja suorituspaineista, ja siitä kuinka kirjan päähenkilö Lucystä kasvaa naiseksi isänsä tuomitsevan katseen alla.

Siinä siis juonta pähkinänkuoressa. Lukukokemus oli ristiriitainen. Toisaalta rakastuin tähän kirjaan, toisaalta koin sen hyvin hankalaksi lukea. Molempiin edellämainittuihin seikkoihin vaikutti enimmäkseen se, millä tavalla kirja on kirjoitettu. Kerronta on nimittäin hyvin polveilevaa, ja siinä on paljon yksityiskohtia,ja kuvailua jopa hieman turhankin tarkasti. Tämä seikka teki kirjasta raskaan lukea mutta samalla se teki siitä mielenkiintoisen. (vaikka joissain kohdissa kyllä meinasin kyllästyä siihen yksityiskohtien määrään.)

Toisella silmällä on Julia Kellyn esikoisteos, ja se valittiin vuoden 2008 parhaaksi esikoisteokseski Irlannissa. Tämänkin tiedon jyvän luin kirjan takakannesta. Voin ymmärtää kirjan suosio, sillä se oli loppujen lopuksi hyvin raikkaasti kirjoitettu vaikka välillä se loikin ummehtuneitakin viboja lukukokemukseeni. Suosittelisin tätä sellaisille lukijoille, jotka jaksavat nähdä vaivaa lukemiseen. Itse luin tämän muutamassa päivässä vaikka välillä teki mieli jättää koko opus kesken. Kokonaisuus oli kuitenkin oikein hyvä, ja mainio.

Angela Sommer-Bodenburg: Pikku Vampyyri matkalla

kuva: http://www.levykauppax.fi/book/sommer_bodenburg_angela/pikku_vampyyri_matkalla/

Kävin noin viikko sitten kirjastossa, ja tein paluun lapsuuteen. Hetken mielijohteesta harhailin lasten- ja nuorten osastolle kirastossa ja aloin tutkimaan hyllyjä. Löysin jotain, joka toi mieleen vahvasti laspuuden ja sen jännittävän tunteen, kun lukee jotain jännää kirjaa, jossa  on jotain kutkuttavan yliluoonollista. Löysin Pikku vapmyyri-kirjat. Mukaani valkikoitui tämä uusi painos, joka sisältää kaksi eri Pikku Vampyyriä. Kirjat Pikku Vampyyri matkustaa ja Pikku Vampyyri Maalla on nidottu näihin yksiin ja samoihin kansiin.

Pikku Vampyyri kirjat kertovat pojasta nimeltä Anton ja tämän omalaatuisesta ystävästä Rydigeristä, joka ei ole tavallinen lapsi. Rydiger on nimittäin vampyyri. Yhdessä Rydigerin kanssa Anton pääsee mukaan moniin seikkaliuihi, ja tässä yhteisniteessä on kaksi kirjaa, joissa on hurjia seikkailuja. (hurjia lähinnä lapsen silmin katsottuna). Lisää jännitystä Antonin elämään tuo Rydigerin sukulaiset, etenkin vampyyrineito Anna.

¨

Kirjassa Pikku vampyyri matkustaa Anton houkuttelee Rydigerin mukaan lomalle, jolle Antonin vanhemmat ovat Antonia pakottamassa. Matkakohteena on maatila junamatkan päässä. Ongelmana on vain se, miten Rydigerin arkku saadaan perille, sillä Antonin vanhempien autoon se ei mahdu, eikä matkaaminen siinä onnistuisi muutenkaan. Ongelman ratkaisuksi Anton keksii, että hän voi saattaa Rydigerin maalle junassa kaikkine arkkuineen. Kirja käsittelee lähinnä tätä matkaa. Pikku Vampyyri maalla taas jatkaa siitä, mihin edellinen kirja sai. Se kertoo Antonin ja Rydigerin seikkailuista maatilalla. 

Juoni pähkinänkuoressa siis. Enempää en halua siitä paljastaa. Lukukokemus oli mahtava, tosin lähinnä nostalginen. Vaikka Pikku vampyyrin seikkailut eivät tunnu ehkä enää aivan niin kutkuttavan jännittäviltä kuin pienenä, niin ne on kirjoitettu huumorilla, joka jaksaa viihdyttää aikuistakin lukijaa. Tätä kirjaa lukiessa tuli jotenkin lämmin ja onnelllinen olo. Voisin sanoa melkeinpä, että tämä oli nojatuolimatka lapsuuteen. Suosittelen kirjaa lapsille ja lapsenmielisille sekä heille, jotka kaipaavat hauskaa ja kevyttä kesälukemist.

Day 08 – Most overrated book

Tähän on minun mielessäni vain yksi vastaus. Eli..tätärätää..yliarvostetuin kirja mielestäni on Twilight-sarja kokonaisuudessaan. Olen ekan kirjan lukenut, enkä hirveästi tykännyt. Jotenkaan ei auringonvalossa kimaltelevat vamppyrit sovi mun maailmankuvaani....ja jotenkin epäilen, että ne kirjat siitä parantuvat.

Voitte toki yrittää muuttaa mieleni ;)

Nora Roberts: Julkinen Salaisuus

Pitkästä aika viihdekirjallisuuden "kuningattaren" Nora Robertsin kirja sattui käteeni kirjastosta. Pitkästä aikaa on mukava lukea jotain helppolukuista ja taatusti mukaansatempaavaa viihdekirjallisuutta. Nora Robertsin kirjat ovat taattua romantiikkaa ja usein myös jännitystä täynnä.

Julkinen salaisuus kertoo Emman tarinan, joka tempaistaan huonoista oloista, ilkeän äidin luota suositun muusikkoisänsä hoteisiin. Makealla elämällä, johon Emma totutettaan, on kuitenkin varjopuolensa. Emman elämään tulee nimittäin rakkauden ja perheen lisäksi myös julkisuuden mukanaan tuomia kirjoja, kuten lehdistön liian ylenpalttinen huomio. Emman perheessä tapahtuu myös tragedia, jonka ratkaisussa Emman menneillä muistoilla on tärkeä, ja hengenvaarallinenkin osansa. 

Juonesta en kerro enää enmpää, vaikka saatoinkin paljastaa jo liikaa. Tunnelmaltaa kirja oli mukaansatempaava ja jännittävä. En malttanut laskea sitä käsistäni. Juoni oli tietenkin hieman ennalta arvattava, sillä Robertsin kirjoissa on usein samantyylisiä juonellisia piirteitä. Mielenkiintoisinta kirjassa oli se, että se sijoittui musiikkimaailmaan, ja tapahtumat alkoivat jo 60-luvun lopulta. Kaiken kaikkiaan Julkinen salaisuus oli erittäin hyvää kesälukemista. 

(ps.  osaisiko joku kokeneempi bloggaaja neuvoa, mistä netissä löytyy sellaisia kirjankansien kuvia, joita voisi j liittää näihin kirjoituksiini?) 

Day 07 – Most underrated book

Tämä on ollut jo pitkään mietintämyssyn alla, enkä millään meinaa keksiä kirjaa, joka olis mielestäni aliarvostettu tai aliarvostetuin peräti. Mietin jo, että jättäisin tämän välistä, ja hyppäisin seuraavaan kohtaan. En vain pystynyt siihen, joten yritin pähkäillä pääni puhki tämän kohdan kanssa. Sitten keksin. Anne Ricen Vampyyrikronikat, kuten Veren Vangit, Vapmyyri Lestat ja Kadotettujen Kuningatar eivät ole kaikkien mielestä mitään parasta vampyyrikirjallisuustta, eikä niistä kuule juurikaan mainittavan. Ne ovat mielestäni ainakin hituse aliarvostettuja. Itse olen nimittäin sitä mieltä, että ne voittavat Twilightit ja Vampyyripäiväkirjat mennen tullen. Niissä on jännitystä, mysteerejä ja mytologiaa, joka vetoaa minuun. Joskus hankin ne vielä omiksi mutta luultavasti englanninkielisinä.

Roomanihahmojen saappaissa - haaste

Löysin tällaisen haasteen Saraseenin blogista  :) 


 Tässä kun on luppoaikaa, eikä mitään tekemistä, (=välttelen tenttikirjaa :P ) niin voin sitten joutessani tehdä tällaisen. En ole nyt saanut mitään tiettyä kirjaakaan loppuun, josta voisin kirjoittaa. Olen myös kesken olevassa haasteessa jumissa erään päivän kohdall, joten tämä haaste voisi olla hyvä juttu tähän väliin. Kirjoista vielä sen verran, että aloitin lukemaan Tarua Sormusten Herrasta uudestaan, ja siinä voi mennä aikaa. Luulen tosin, että luen siinä välissä muutakin kirjallisuutta. Vaan nyt siihen haasteeseen :)


1. Minkä romaanin päähenkilönä voisit haluta olla?
Haluaisin olla Jane Austenin Elizabeth Bennet tai jokin Taru Sormusten herran Hobiteista ;) Tai sitten haluaisin olla jompikumpi Potter-kirjojen Weasleyn kaksosista :D
2. Minkä romaanin maisemaa haluaisit katsella, kun kurkistat ulos ikkunastasi?

Valitsisin varmaan maisemakseni Tolkienin Taru Sormusten Herrasta -kirjan maisemat. Esimerkiksi Hobittien Konnun maisemat voisivat olla mukavat, tai haltioiden asuinseudut Rivendelissä tai Lothrolienissa. :)
3. Kenen haluaisit rakastuvan sinuun?

Ensimmäisenä tulee mieleen Anne Ricen vampyyrikronikoiden Lestat ;) Toinen erittäin varteenotettava on myös Charleine Harrisin vampyyrikirjojen Eric enkä pistäisi muuten pahakseni Jane Austenin Herra Darcyäkään, etenkin jos hän näyttäisi Colin Flirthiltä ;)
4. Kuka voisi olla parast ystäväsi?


Anni Polvan Tiina-kirjojen Tiina, tai Pottereiden Hermione tai Ron, tai molemmat :D 

5. Mihin seikkailuun et olisi halunnut joutua mukaan?

En olisi todellakaan halunnut mennä Harry Potter ja Salaisuuksien Kammio - kirjassa seikkailemaan hämähäkkien perässä kiellettyy metsään.

6. Kenen kanssa haluaisit käydä pitkän keskustelun?


Gandalfin kanssa nyt ainakin voisin jutella vaikka mistä. Haluaisin myös keskustella itse herra Harry Potterin kanssa, että miksi sen pitää olla niin älyttömän angstiteini välillä :D Monen Jane Austenin naishahmon kanssa olisi myös kiva ryystää teetä ja rupatella ;) Niin ja ehdottomasti haluain jutella Terry Pratchettin Kiekkomaailma - kirjojen, Kuoleman kanssa. :D


7. Kenen laittamaa ruokaa tahtoisit maistaa?

Weasleyn perheen äidin laittama ruoka voisi olla aika hyvä. Tai sitten Hobittien kokkailut ;) extrana voisin tosin mainita, että klonkun tarjoamaa ruokaa taas en todellakaan suostuisi syömään :D

8. Kenen kanssa et haluaisi joutua riitoihin?

Kalkaroksen :D
9. Missä talossa tai kodissa tahtoisit asua?

Kotikolossa tai sitten Repunpäässä Konnussa. :)
10. Kuka tai mikä pelottaisi sinua?
   Jättihämähäkit, joita on esimerkiksi Pottereissa ja Tolkienin kirjoissa.

Day 06 – A book that makes you sad

Olen miettinyt tätä haasteen kohtaa jo pitkään. Vaikea keksiä yhtä kokonaista kirjaa, joka olisi tehnyt minut surulliseksi, koska yleensä surullisissa kirjoissakin on muitakin tunteita, ja ne surulliset kohdat ovat vain osia kirjasta. Jos nyt kuitenkin joku pitäisi valita niin päädyn erääseen kirjaan, joka teki minut surulliskesi mutta jossa oli myös toivoa herättävä sanoma ja monia hykerryttäviäkin kohtia.

Kirja, joka tekee minut surulliseski on Cecilia Ahernin Ps. Rakastan Sinua. Kirja kertoo naisesta, jonka mies kuolee aivosyöpään. Mies kuitenkin jättää naiselle viestejä haudan takaa. Hän on ennen kuolemaansa junaillut suunnitelman ja kuolemansa jälkeen n. vuoden ajan häneltä saapuu naiselle viestejä, joissa hän auttaa tätä tekemään asioita ja tarttumaan elämäänsä taas kiinni. Jokaisen viestin loppuun on kirjoitettu ps. rakastan sinua.

Tällaiset tarinat koskettavat aina erityisesti, ja laittavat miettimään asioita. Taisin jopa hieman itkeäkin tätä lukiessa. Kyseinen kirjassa on koskettava ja kaunis tarina.

Charlaine Harris: Club Dead

Club Dead on hyvää mutta erittäin kevyttä vampyyriviihdettä. Itse pidän kyseisen kirjasarjan tv-sarja versiosta enemmän kuin kirjoista, mikä on minulle aika harvinaista. Osittain tämä voi johtua siitä, että olen katsonut kyseisestä kirjasta kertovan kauden tv-sarjasta ennen kuin olen tämän kirjan lukenut, ja siihen verrattuna jotkin asiat ovat olleet aikamoisia pettymyksiä.

Kuitenkin kun katson tätä pelkkänä kirjana, on tämä oikein viihdyttävä tarina, ja saa paikoitellen jopa nauramaan. Luulen, että eniten pettymyksiä tässä tuottaa kirjan minä-kerronta, koska itse päähenkilö eli Sookie on mielestäni lähinnä ärsyttävä. Kirjassa, aivan kuten siitä tehdyssä tv-sarjassakin, vahvin ja vaikuttavi hahmo on ehdottomasti Eric! Ericissä on sitä jotakin, aivan kuten esimerkiksi Buffy vampyyrintappajan Spikessakin, kun taas kirjan päämiekkonen Bill on kuin pula-ajan Angel :D (Angel myös Buffystä).

Kirjan juonesta voisin paljastaa sen verran, että Sookie joutuu taas töihin selvittämään vampyyrien sotkuja, kun Bill katoaa ja Eric patistaa Sookien etsimään tätä Missisipistä, Jackson nimisestä pikkukaupungista. Samalla hän pääsee tutustumaa ihmissusi Alcideen, joka auttaa häntä nuuskimaan Jacksonissa sijaitsevassa Club Deadissa, joka on alueen vampyyrien yökerho. Tässä kirjassa tutustutaankin ensimmäistä kertaa ihmissusiin.

Loppujen lopuksi tämä oli viihdyttävä lukukokemus ja ennen kaikkea viihdyttävää ja kevyttä vampyyrilukemistoa. Kuten varmasti koko Sookie Stackhouse- kirjasarja. Mukavaa fantasiaa, jota lukee ihan ilokseen vähän niin kuin kevyenä välipalana.

Day 05 – A book that makes you happy

Kirja, joka tekee minut iloiseksi? Tähän voisi olla moniakin ehdokkaita mutta esiteltäväksi valikoitui nyt Terry Pratchettin ja Neil Gaimanin yhteisteos Good Omens (suomennos Hyviä Enteitä), joka minulla on omana tuooa hyllyssäni, ihan alkuperäiskielellään.

Gaiman ja Pratchett ovat molemmat sellaisia sanataitureita ja osaavat kirjoittaa niin humoristisesti, ettei heidän yhteinen kirjansa voi muuta aiheuttaakkaan kuin tehdä ihmisen iloiseksi ja onnelliseksikin. Kirja kertoo enkelistä ja demonista, jotka yhdistävät voimansa erittäin tärkeässä asiassa. Kirjaan liittyy myös antikristus erittäin huomattavalla tavalla. ;) Henkilöhahmot ovat hersyviä, ja Queenin musiikillakin on osuutensa tarinaan. Nauroin kirjaa lukeissani moneen kertaa ääneen. Tämä on muutenkin yksi lempikirjoistani.

Good Omens on kirja, josta ei voi tulla muuta kuin hyvälle tuulelle. :) Pratchettin terävä huumori yhdeistettynä Gaimanin mustaan huumoriin on jotain niin mahtavaa, että suosittelisin tätä kirjaa vähintäänkin niille kaikille, jota ovat pitäneet jommankumman herran tai molempien kirjoista. Sitä, joka tämän kirjan aloittaa odottaa kutkuttavan hersyvä lukukokemus.

Day 04 – Favourite book of your favourite series

Lempikirjani Harry Potter- saagasta on ehdottomasti se viimeinen. Eli Harry Potter ja Kuoleman Varjelukset, jonka tosin luin englanniksi. Monet tuntuvat pitävän enemmän aikaisemmista kirjoista, koska niissä on kaikissa se tylypahkan taika, ja koulumaailma. Itse tykkäsin kuitenkin himpun verran enemmän tästä viimeisestä Harrystä, jossa juoksenneltiin ympäriinsä kuin klassisessa fantasiassa konsanaan.

Minusta oli mukava huomata, miten jokaisesta hahmosta tuli tässä kirjassa jotain uutta ja yllättävää esiin. Päällimmäisenä mielessäni on tätä ajatellessani tietenkin Kalkaros. Pääkolmikkokin tuntuu saavan enemmän syvyyttä, eikä Harryakään kuvailla niin täydellisenä kuin muissa kirjoissa. Vaikka tylypahkaan päästään vasta kirjan loppupuolella takaisin, on se mielestäni kirjan hengess mukana koko ajan. Rowlingilta oli mielestäni myös aivan mahtava veto laittaa loppu tapahtumaan tylypahkaan ja sen maille.

Harry Potter ja Kuoleman Varjelukset (alkuperäinen nimi Harry Potter and the Deadly Hallows) on mielestäni ehdottomasti Rowlingin parasta antia!

Day 03 – Your favourite series

Tätä kysymystä ei muuten pitkään tarvinnut miettiä. Lempikirjasarjani on ehdottomasti Harry Potter. :) Miksikö? No, olen oikeastaan kasvanut yhdessä kyseisen sarjan kanssa. Taisi olla 12-vuotias kun luin ensimmäisen Harryni. Se oli siihen aikaan, kun siitä ei ollut vielä tullut maailmanlaajusita hitti-ilmiötä. Muistan sen kuin eilisen päivän kun luin kirjan Harry Potter ja viisasten kivi. Olin etsimässä kirjaston nuortenosaostolta jotain lukemista, kun käteeni sattui hassukantinen kirja. Luin takakannen ja muistan ajatelleeni, että kuulostaapa jännältä tarinalta. Kun menin kotiin luin kirjan yhdessä illassa. Muistan jopa lukeneeni sitä iltakahvilla, jolloin äiti oli tehnyt lettuja. :D

Seuraavat kirjat luin aina sitä mukaa kun sain ne käsiini. Se oli kirjarakkautta ensisilmäyksellä. En koskaan malttanut päästää yhtäkään Potter kirjaa käsistäni ennen kuin olin sen lukenut. Viidettä kirjaa luin muistaakseni lukiossa niin, että luin sitä kaikki linja-automatkat kouluun ja saatoin jopa kaivaa sen esille välitunnilla. Viimeisen kirjan luin kesämökillä ollessamme ja olin siihen niin uppoutunut, että isosiskoni suuttui minulle, kun en muuhun osannut keskittyä-

Kaikki kirjat olen lukenut suomeksi, ja viimeisen pelkästään englanniksi. Olen lukenut englanniksi myös Azkabanin Vangin ja Puoliverisen Prinssin. Olen lukenut Potterit monta kertaa, ja tulen lukemaan ne myös tulevaisuudessa uudestaan ja uudestaan. Potterit ovat sellaisia kirjoja, joihin ei koskaan kyllästy. Ne voivat tuoda hyvän mielen aina kun on vaikeaa, ja niistä on apua aina kun tarvitsen lohdutusta.

Viimeistä Potter-elokuvaa odotetaan tässä taloudessa innokkaasti :)

Day 02 – A book that you’ve read more than 3 times

Tämä oli yllättävän vaikea kysymys. Ensimmäisenä tuli mieleen tietysti Potterit mutta koska haluan käyttää niitä eräässä toisessa kysymyksessä, niin laitan tähän kohtaa sitten erään aivan toisen kirjan. Potterien jälkeen ei sitten millään meinannut tulla mitään mieleen, koska monta kirjaa olen muistaakseni lukenut kaksi kertaa, tai jopa sen kolme kertaa mutta yli kolmea kertaa en muista lukeneeni kovin montaa kirjaa.

Pitkän pohdinnan jälkeen päädyin siihen, että olen muistaakseni lukenut Anne Ricen Veren Vangit (Interwiev with the vampire) yli kolme kertaa. Ensimmäisen kerran luin kyseisen kirjan lukion ykkösellä varmaankin. Toisen kerran luin sen lukion kakkosella kun tein siitä juttua enkun portfolioon, ja kolmannen kerran taisin lukea sen sinä kesänä kun olin kirjastossa töissä. (tai no tuosta tais tulla vaan se kolme kertaa, mut tuntuu, että oisin sen kirjan lukenut useamminkin. :D Oon varmaan sen neljännen kerran vaan unohtanut)

Kirjan juonesta en jaksa alkaa tässä kovin pitkälti kirjottelemaan. Siinä on Louie niminen vampyyri, joka kertoo elämäntarinaansa toimittajlle aloittaen siitä ajasta, kun hänestä tuli vampyyri. Se on kirjan kehyskertomus ja varsinainen tarina on se, mitä Louie kertoo. Muistan ensimmäisestä lukukerrasta sen, että se oli vaikuttava. Kirjassa käytetty kieli tuntui todella runolliselta ja tarina vei mukanaan. Lempihamoni ei tosin ole Louie, vaan Lestat, joka on vampyyri, joka muutti Louien. Siitä en nyt kuitenkaan kerro enempää, ettei kenenkään lukunautinto mene pilalle.

Ps. olin muuten nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan ennen kuin olin edes lukenut kirjaa. Elokuva löytyy hyllystäni mutta kirjaa en ole vielä omaksi hankkinut. Toivottavasti saan sen joskus hankittua. Hankin sen ehkä englanninkielisenä joskus, koska en ole sitä vielä alkuperäiskielellä lukenut.

Day 01 – Best book you read last year

Paras kirja, jonka luin viime vuonna oli ehdottomasti Emily Bronten Humiseva Harju (josta muuten on se arvio jäänyt kirjoittamatta, joten tässä päästäänkin kahdesta kärpäsestä yhdellä iskulla). Luin Humisevan Harjun viime kesänä samalla kun vietin hellepäiviä löhöämällä mökillä. Kirjan lukemiseen meni minulla muistaakseni vain pari päivää.

Ennen kun luin kirjan minulla oli aikamoiset ennakkoluulot sitä kohtaa. Ajattelin sitä enemmänkin siirappiseksi rakkausromaaniksi (joista tosin usein nautin) kuin sellaiseksi syvällisesksi ja pyskologiseksi kartanoromantiikaksi, jota se oli. Olisihan se pitänyt arvata, koska harvoin klassikon asemaan nousee kirja, joka olisi pelkkä siirappinen rakkaustarina. Mitä pidemmälle luin Humiseva Harjua, sitä pelottavamman ahdistavalta se tuntui, joskin samaan aikaan se teki minuun positiivisen vaikutuksen synkkyydellään.

Sanoisin, että Humiseva Harju on yksi vaikuttavimmista kirjoista, jota olen koskaan lukenut. Se todella antoi pohtimisen aihetta. Catherinen ja Hethcliffin rakkaustarina kaikessa synkkyydessään oli kaunista luettavaa, vaikka se aiheuttikin allekirjoittaneelle kylmiä väreitä. Kirja oli niin jännittävä, että sitä tuskin malttoi laskea käsistään. Se on myös jäänyt parhaiten mieleen niistä kirjoista, joita viime vuonna luin.

Olen nähnyt tällaisen haasteen muutamissa blogeissa, ja koska minulla ei ole pariin kuukauteen varmaan aikaa lukea mitään uutta, niin voin tämän haasteen avulla muistella kirjoja, jotka ole jo lukenut. Saan vähän sisältöä tähän blogiin ja luulen, että tämän haasteen kohdat paljastavat minusta myös lisää ihmisenä vaikka käsittelevätkin kirjallisuutta. Joka päivä en varmaankaan ehdi kirjoittamaan mutta yritän saada vähintää kerran viikossa toteutettua yhden kohdan listasta. Toivottavasti jollain viikolla on aikaa tehdä useampikin. :)

Day 01 – Best book you read last year
Day 02 – A book that you’ve read more than 3 times
Day 03 – Your favourite series
Day 04 – Favourite book of your favourite series
Day 05 – A book that makes you happy
Day 06 – A book that makes you sad
Day 07 – Most underrated book
Day 08 – Most overrated book
Day 09 – A book you thought you wouldn’t like but ended up loving
Day 10 – Favourite classic book
Day 11 – A book you hated
Day 12 – A book you used to love but don’t anymore
Day 13 – Your favourite writer
Day 14 – Favourite book of your favourite writer
Day 15 – Favourite male character
Day 16 – Favourite female character
Day 17 – Favourite quote from your favourite book
Day 18 – A book that disappointed you
Day 19 – Favourite book turned into a movie
Day 20 – Favourite romance book
Day 21 – Favourite book from your childhood
Day 22 – Favourite book you own
Day 23 – A book you wanted to read for a long time but still haven’t
Day 24 – A book that you wish more people would’ve read
Day 25 – A character who you can relate to the most
Day 26 – A book that changed your opinion about something
Day 27 – The most surprising plot twist or ending
Day 28 – Favourite title
Day 29 – A book everyone hated but you liked
Day 30 – Your favourite book of all time

Audrey Niffenegger : Hänen Varjonsa Tarina

Luin tämän kirjan jo joskus helmikuun alussa mutta en ole saanut aikaiseksi postata tästä, kun on ollut kiirettä opiskelujen kanssa. Luin tämän kirjan kuitenkin parissa päivässä silloin pari kuukautta sitten, ja kirja jätti lähtemättömän vaikutuksensa minuun.

Mikä sitten sai minut tarttumaan tähän romaaniin? Olin aiemmin kuullut, tai lähinnä lukenut tästä kirjasta, ja kirjailijan aiemmasta teoksesta (Aikamatkustajan Vaimo) todella paljon kehuja. Lisäksi kirjan takakansi herätti kiinnostukseni. Kirjan kuvauksessa nimittäin kerrottiin tämän olevan 2000-luvun kummitustarina. Kummitustarinat ovat kiehtoneet minua pienestä asti, ja pieni fantasialataus kirjassa, joka ei varsinaisesti ole fantasiakirjallisuutta, on omiaan nostattamaan mielenkiintoni.

Hänen Varjonsa Tarina, kertoo parikymppisistä amerikkalaiskaksosista (siskoksista), jotka kuulevat ensimmäistä kertaa äitinsä kaksoissisaresta tämän kuoltua ja jätettyä heille perinnöksi Lontoossa sijaitsevan asunnon, jonka lähellä on Highgaten hautausmaa. Kaksoset muuttavat asuntoon, ja heidän elämänsä alkavat eriytyä. Lopulta he saavat huomata, etteivät ole asunnossa kahdestaan, vaan siellä asuu yhä heidän tätinsä haamu.

Enempää en juonesta halua paljastaa, koska kirja on rakentunut ennen kaikkea yllättävien käänteiden varaan. Juuri tämänlainen kirjoitustyyli, jossa salaisuudet niin sanotusti paljastuvat pikkuhiljaa, on erittäin koukuttava. Kirjan tunnelma oli paikoitellen erittäin aavemainen, ja joka luvussa tapahtui jotain, mikä yllätti minut. Kirjasta löytyy myös syvyyttä ja vakava sanomankin, jota en tässä halua paljastaa. Sitä paitsi jokainen lukija tekee omat tulkintansa kirjoista, ja lukukokemukset eroavat toisistaan, joten joku muu voi huomata kirjasta erilaisia teemoja kuin minä. Kirjan loppuratkaisusta voisin sanoa sen verran, että se yllätti minut täysin, ja se nostatti monella tapaa kylmiä väreitä.

Lukukokemuksena kirja oli erittäin hieno ja ajatuksia herättävä. Parasta kirjassa oli ehkä mielestäni se, että siinä esiintyvä hautausmaa on ilmeisesti oikeasti olemassa. Toivoisinkin, että jos joskus matkustan Lontooseen, olisi minulla mahdollisuus vierailla kyseisellä hautausmaalla. Suosittelen kirjaa ainakin kaikille niille, jotka haluavat lukea hyvän ja nykyaikaisen kummitustarinan, ja niille jotka nauttivat yllätyksiä täynnä olevista lukukokemuksista.

Torey Hayden: Lapsi Muiden Joukossa

Torey Hayden on kuulunut jo pitkään lukulistani koukuttavimmalle paikalle. Jokainen kirja, jonka olen Haydeniltä lukenut, on ollut pakko lukea yhteen menoon. Hayden on kirjoittanut enimmäkseen tosipohjaisia tarinoita, joita hän on ammentanut pitkältä uraltaan erikoisopettajana ja psykologina.

Lapsi muiden joukossa ei ole poikkeus. Kirja eroaa kuitenkin perinteisesti Haydenista siinä, että ison osan huomiosta saa erityisoppilaiden ja ongelmalasten lisäksi myös erään oppilaan äiti, joka kärsii itsetuhoisuudesta ja alkoholismista. Lisäksi kirjaan tuo lisäväriä se, että kolme Haydeniopetettavista lapsesta tulevat sodanrepimästä Pohjois-irlannista Kirjassa esiintykin hieman keskustelua myös tästä aiheesta.

Luin tämän kirjan yhdessä päivässä, koska en malttanut laskea kirjaa käsistäni. Hayden kirjoittaa koukuttavalla, melkein koruttomallakin tyylillä. Kirjassa säilyy jännitys koko ajan ja se herättää monia erilaisia tunteita. Yksi iso osa kirjan mielenkiintoisuutta on varmasti se, että se on tositarina. Kaikkihan me haluamme lukea koskettavia tositarinoita. Suosittelen kirjaa niille, jotka haluavat koukuttua nopeasti luettavaan kirjaan, joka aiheidensa vakavuudesta huolimatta on nopealukuista.

Höpötihöp

Damn, unohdin taas ottaa Humisevan Harjun äidin luota mukaan, enkä osaa postata siitä, ellen saa kirjaa fyysisesti näppeihini. Urgh!

Voisinkin tähän vähän päivitellä tämänhetkistä tilannettani kirjojen rintamalla. Olen kohta lukenut Anna Karenina suurteoksen ensimmäisen kirjan, ja fiiliksistäni jon senverran, että kirja on tähän mennessä ollut erittäin hyvä ja elävästi kirjoitettua tekstiä. Tykännyt olen kovasti siis. Luulenpa, että seuraava kirja josta postaan tulee olemaan juurikin tuo Anna Karenina, ellen ehdi tässä välissä lukaista jotain kevyempää kirjaa välipalana. Opiskeluihin kun pitäisi taas keskittyä. Kirjastosta on tosin ollu tuo Stephen Kingin Musta Torni -sarjan kolmas osa jo olmisen kuukautta kohta lainassa, ja sekin polttelisi näppejä. Löysin myös kirja-alennuksista Joe Hillin Sydämen Muotoisen Rasian viidellä eurolla, ja se lähti mukaan. Kyseinen kirja myös polttelisi näpeissä. Liian paljon on taas kirjoja, joita haluaisin lukea, mutta liian vähän aikaa siihen lukemiseen.

(Näin blogini yleiseen aihepiiriin liitymättä. Sain tänään aineenopettajan pedagogisten opintojen soveltuvuuskokeen tulokset ja minut on valittu sitä opiskelemaan! Olen asiasta erittäin onnellinen, minusta tulee vielä joskus historian opettaja!)

Bernard Cornwell: Viimeinen Kuningaskunta

Bernard Cornwellin kirjoittama Viimeinen Kuningaskunta aloittaa kirjasarjan, joka kertoo 800-luvun Englannista, jolloin viikingit, aikalaisittain pohjanmiehet, hallitsivat suurta osaa Britanniasta. Kirja kertoo ajasta jolloin Wessex on ainoa jäljellä oleva englantilainen kuningaskunta, jota hallitsee Alfred. (myöhemmin tunnettu Alfred Suurena).

Tarinan päähenkilö on kuitenkin kuvitteellinen Uhtred Uhtdredinpoika, joka jää orvoksi ja jonka viikingit ottavat luokseen ja kasvattavat. Viimeinen Kuningaskunta kertoo hänen lapsuudestaan viikinkien luona ja nuoruudestaan, jolloin hän erinäisten väkivaltaisten tapahtumien kautta päätyy takaisin englantilaisten pariin ja puolelle pohjanmiehiä vastaan. Uhtred on ristiriitainen hahmo, joka ei missään vaiheessa tiedä, minne kuuluisi ja ketä kannattaisi. Viimeinen Kuningaskunta onkin kasvutarina, jossa kohtalo kuljettaa Uhtredia milloin mihinkin suuntaan. Enempää en haluaisi juonesta paljastaa, koska jos tästä tietää liikaa etukäteen on se huono asia lukukokemuksen kannalta.

Omasta lukukokemuksestani sen verran, että luin tämän kirjan aika nopeassa tahdissa, sillä se piti otteessaan aina ensimmäisestä luvusta viimeiseen asti. Kirjaa lukiessani muistin taas sen miksi historia on mielestäni aina ollut mielenkiintoista. Historia avautuu eteemme usein tarinana ja sen tenho ei koskaan lakkaa. Vaikka tämä kirja on suurelta osaltaan fiktiivinen niin monet tapahtumat ja henkilöt pohjautuvat oikeisiin tapahtumiin. Uhtredin tarina on seikkailukertomus mutta samalla tämä kirja, Viimeinen Kuningaskunta, on historiallinen romaani, jossa fakta ja fiktio sekoittuvat mitä mainioimmalla tavalla. Suosittelen kirjan lukemista niille, jotka ovat kiinnostuneita historiasta ja viikingeistä englannissa. Ennen kaikkea suosittelen kirjaa kaikille, jotka haluavat päästä sisälle suureen seikkailuun.

Jane Austen ja Seth Grahame- Smith: Ylpeys ja Ennakkoluulo ja Zombit

Ylpeys ja Ennakkoluulo ja zombit, mitä siitä voi sanoa? Kirjan juoni on pääpiirteiltään tietenkin Jane Austenin kirjoittaman klassikkoteoksen mukainen, pienin poikkeuksin. Eikä vähäisin näistä poikkeuksista ole se, että kirjassa esiintyy se ylimääräinen tekijä, eli zombit. Mitä zombit sitten antavat tälle teokselle? No ensinnäkin ne tekevät päähenkilöstä Elizabeth Bennettistä yhden Britannian kyvykkäimmistä zombinmetsästäjistä ja antavat Elizabethin ja Herra Darcyn suhteelle synkän mutta humoristisen leimansa. Zombit tuovat kirjaan myös lisää huumoria, mitä ei toki alkuperäisestä teoksestakaan puuttunut, zombihuumori on vain hieman, eh, erilainen lisä kirjaan. Kirjassa on myös zombien myötä aivan uusi elementti, suora väkivalta. Enempään en juonesta nyt viitsi, enkä osaa paljastaa.

Oikeastaan tunteeni tätä kirjaa kohtaan ovat hieman ristiriitaiset. Kirjan nimi ja olemus toki houkuttivat minua tarttumaan siihen, ja pidän zombeista elokuvissa ja miksen siis kirjoissakin. Toisaalta riepottelevatko zombit tämän Jane Austenin klassikon kappaleiksi ja ryöstävätkö ne siltä kaiken arvokkuuden? Eipä kai, koska tämä kirja tulee ottaa vastaan huumorintajulla ja omana itsenäisenä teoksenaan, ei niinkään Ylpeyden ja Ennakkoluulon uutena versiona. Kirja toimii hyvin kevyenä viihteenä niille, jotka pitävät zombiviihteestä ja haluavat nähdä sitä yhdistettynä romanttiseen klassikkokirjallisuuteen. Tätä kirja ei tule kuitenkaan ottaa liian vakavasti.

Lukukokemuksena kirja oli mielenkiintoinen mutta en laskisi sitä parhaiden lukemieni kirjojen joukkoon, ja Jane Austenin alkuperäisteos pesee kyllä tämän 6-0 ;)

Keskisuomalaisen sadan kirjan lista

BBC:n sadan kirjan lista on nyt saanut suomalaisen vastineen. BBC:n listaus oletti listalta luetun keskimäärin kuusi kirjaa. Nyt Keskisuomalainen on tehnyt oman listansa sadasta kirjasta, jotka tulee lukea ennen kuolemaa. Oletko valmis hautaan?

Ohjeet: Kopio tämä muistiinpanoihisi. Tägäytä muita kirjanörttejä, myös minut, jotta näen mitä olet vastannut. Lihavoi kirjat, jotka olet lukenut kokonaan; kursivoi kirjat, jotka olet aloittanut muttet ikinä saanut päätökseen tai joista olet lukenut pätkiä. Luetuksi kirjaksi lasketaan myös, jos joku on lukenut kirjan sinulle.

Keskisuomalaisen 100 kirjaa, jotka tulee lukea ennen kuolemaa:

1. Mika Waltari - Sinuhe Egyptiläinen

2. J.R.R. Tolkien - Taru sormusten herrasta

3.Väinö Linna - Tuntematon sotilas

4. Aleksis Kivi - Seitsemän veljestä

5. Väinö Linna - Täällä Pohjantähden alla 1-3

6. Agatha Christie - 10 pientä neekeripoikaa

7. Fjodor Dostojevski - Rikos ja rangaistus

8. Anne Frank - Nuoren tytön päiväkirja

9. Douglas Adams - Linnunradan käsikirja liftareille

10. Astrid Lindgren - Veljeni Leijonamieli

11. Antoine de Saint-Exupéry - Pikku Prinssi

12. J.K. Rowling - Harry Potter -sarja

13. Gabriel García Márquez - Sadan vuoden yksinäisyys

14. George Orwell - Vuonna 1984

15. Veikko Huovinen - Havukka-ahon ajattelija

16. Elias Lönnrot - Kalevala

17. Jane Austen - Ylpeys ja ennakkoluulo

18. Sofi Oksanen - Puhdistus

19. Astrid Lindgren - Peppi Pitkätossu

20. Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan

21. Richard Bach - Lokki Joonatan

22. Umberto Eco - Ruusun nimi

23. Tove Jansson - Muumipeikko ja pyrstötähti

24. J. & W. Grimm - Grimmin sadut I-III

25. Dan Brown - Da Vinci -koodi

26. Enid Blyton - Viisikko-sarja

27. Anna-Leena Härkönen - Häräntappoase

28. Ernest Hemingway - Vanhus ja meri

29. Goscinny - Uderzo - Asterix-sarja

30. John Irving - Garpin maailma

31. Louisa May Alcott - Pikku naisia

32. Victor Hugo - Kurjat

33. C.S. Lewis - Narnian tarinat

34. A.A. Milne - Nalle Puh

35. Henri Charriete - Vanki nimeltä Papillon

36. Alexandre Dumas - Kolme muskettisoturia

37. Emily Bronte - Humiseva harju

38. William Golding - Kärpästen herra

39. Juhani Aho - Rautatie

40. Leo Tolstoi - Anna Karenina

41. Frank McCourt - Seitsemännen portaan enkeli

42. Arthur C. Clarke - Avaruusseikkailu 2001

43. J.D. Salinger - Sieppari ruispellossa

44. Charlotte Brontë - Kotiopettajattaren romaani

45. Kurt Vonnegut - Teurastamo 5

46. Isaac Asimov - Säätiö

47. Aapeli - Pikku Pietarin piha

48. Leo Tolstoi - Sota ja rauha

49. Mauri Kunnas - Koiramäen talossa

50. Margaret Mitchell - Tuulen viemää

51. Nikolai Gogol - Kuolleet sielut

52. Albert Camus - Sivullinen

53. Kirsi Kunnas - Tiitiäisen satupuu

54. Hergé - Tintti-sarja

55. Miquel Cervantes - Don Quijote

56. Eduard Uspenski - Fedja-setä, kissa ja koira

57. Mark Twain - Huckleberry Finnin seikkailut

58. Johanna Sinisalo - Ennen päivänlaskua ei voi

59. Herman Hesse - Lasihelmipeli

60. Günther Grass - Peltirumpu

61. Jostein Gaarder - Sofian maailma

62. Leon Uris - Exodus

63. Lucy M. Montgomery - Pieni runotyttö

64. Ilmari Kianto - Punainen viiva

65. Franz Kafka - Oikeusjuttu

66. Guareschi Giovanni - Isä Camillon kylä

67. Lewis Caroll - Liisan seikkailut ihmemaassa

68. John Steinbeck - Eedenistä itään

69. Kari Hotakainen - Juoksuhaudantie

70. Paulo Coelho - Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin

71. Jules Verne - Maailman ympäri 80 päivässä

72. Risto Isomäki - Sarasvatin hiekkaa

73. Jaroslav Hasek - Kunnon sotamies Svejk maailmansodassa

74. Giovanni Boccaccio - Decamerone

75. Oscar Wilde - Dorian Grayn muotokuva

76. Milan Kundera - Olemisen sietämätön keveys

77. Homeros - Odysseia

78. Peter Hoeg - Lumen taju

79. Arthur Conan Doyle - Baskervillen koira

80. William Shakespeare - Hamlet

81. Eino Leino - Helkavirsiä-sarja

82. Stieg Larsson - Miehet, jotka vihaavat naisia

83. Yrjö Kokko - Pessi ja Illusia

84. Thomas Harris - Uhrilampaat

85. Raymond Chandler - Syvä uni

86. Jean M. Untinen-Auel - Luolakarhun klaani

87. Deborah Spungen - Nancy

88. Stephen King - Hohto

89. Laura Ingalls Wilder - Pieni talo preerialla

90. Laila Hietamies - Hylätyt talot, autiot pihat

91. Aino Suhola - Rakasta minut vahvaksi

92. Aleksandr Solzhenitsyn - Vankileirien saaristo

93. Mikael Niemi - Populäärimusiikkia Vittulajänkältä

94. Timo K. Mukka - Maa on syntinen laulu

95. Juha Vuorinen - Juoppohullun päiväkirja

96. Kjell Westö - Missä kuljimme kerran

97. Veijo Meri - Manillaköysi

98. Maria Jotuni - Huojuva talo

99. Juha Itkonen - Anna minun rakastaa enemmän

100. Jan Guillou - Pahuus

Tässäpä tämmöinen välipala postaus. Olen tämän tehnyt joskus facebookissa muistiinpanoihini, joten kopsasin tämän sieltä.

Pitkän tauon jälkeen...

Oho, olen näköjään viimeksi postannut tänne reilut pari kuukautta sitten. Taisin jo melkein unohtaa koko blogin. Toivon nyt kuitenkin,että tähän tulisi muutos. Löysin tänään nimitäin kirjakaupan alesta jotain todella vinkeää, joka varmasti rohkaisee päiväkirjailemaan lukemistani kirjoista. Ostin nimittäin sellaisen lukupäiväkirjan, jossa on ihan mallikysymykset ja muuta sellaista. Luulen, että kun täytän ensin semmoisen niin siltä pohjalta on matalampi kynnys lähteä rakentamaan postausta. :D Enkö olekin ovela.

Toinen tärkeä ostokseni tänään (ja aiheeseenikin ehkä jollain tavalla liittyvä) on kaunis muistikirja jonka osti, ja johon aion alkaa pitämään pitkästä aikaa paperista päiväkirjaa. Sellaista olen kaivannut, sillä meillä kaikilla on ne omat ajatuksemme ja asiamme, joita emme ihan aina haluaisiedes kaikista läheisimmille ihmisille kertoa. Livejournalissa olevan nettipäiväkirjani haluan pitää avoinna yleisölle, joten omat salaiset asiani menevät sitten paperisen päiväkirjan sivuille. Kirjoittaminen on kaikissa muodoissaan niin ihanan rentouttavaa.

Sitten takaisin kirja-aiheisiin. Minulla on vieläkin kirjoittamatta se postaus Humisevasta Harjusta mutta kirjoitan sen kunhan muistan ottaa äitini luota kyseisen kirjan mukaan. Se on jäänyt sinne jostain syystä. Olen nyt viime aikoina lukenut muitakin kirjoja, joista voisin tänne kertoilla. Esimerkiksi Jane Austenin& Seth Grahame-Smithin Ylpeys ja Ennakkoluulo ja Zombit. Tällä hetkellä olen lukemassa Anna Kareninaa ja siitäkin tulee postaus kunhan saan sen luettua. Ajattelin myös, että kirjoittaisin myös postauksen lempikirjoistani ja ehkä jotain muutakin lukemiseen liittyvää, joka ei sinällään ole kirja-arvostelua. Saa nähdä, mitä keksin ja mitä ehdin toteuttaa. Opiskelut on kuitenkin hoidettava samoin kuin parisuhdeasiat ja muut ihmissuhteet, joten siksi näitä blogihiljaisuuksia tulee. Voisin nyt kuitenkin luvata myöhäisenä uudenvuoden lupauksena, että päivittelen tänne useammin.