maanantai 31. lokakuuta 2011
George R. R Martin: Valtaistuinpeli: Tulen ja Jään laulu 1. osa
( kuva: http://fi.wikipedia.org/wiki/Valtaistuinpeli)
Luin tämän kirjan viikonlopu aikana, ja viimeyönä viimeiset 150 sivua :D Nimittäin en ollut ehtinyt aiemmin lukemaan ja palautuspäivähän on tänään, eikä lainaa voinut uusia, kun siihen on varausksia. Suosittu kirja nimittäin kysessä. Noh, mennäänpä sitten itse asiaan.
Valtaistuinpeli aloittaa suositun, ja kai ihan maailmankuulunkin (?) fantasiasarjan Tulen ja Jään Laulun. Siinä tuodaan näyttämölle suuri määrä erilaisia hahmoja, jotka koostuvat muun muassa erilaisista aatelissuvuista. Kirjan maailma on aika keskiaikainen mutta se sijoittuu täysin mielikuvitukselliseen aikaan ja paikkaan. Kyseessä on oma maailmansa. Nimensä mukaisesti kirjaa kosstuu muun muassa juonitteluista hovissa ja siihen sisältyy paljon valtataistelua. Tarina alkaa siitä, kun kunniallinen Eddard Stark kutsutaan matkustamaan pääkaupunkiin ja linnaan kuninkaan oikeaksi kädeksi, Kuninkaan Kouraksi. Hän joutuu jättämään rakastamanasa pohjoisen Talvivaaran ja osan perheestää, lähteäkseen kahden tyttärensä kanssa hoviin.
Hovin ja talvivaaran lisäksi tapahtumapiakkoja on myös muita. On esimerkiksi Talvivaarasta vielä pohjoisempana oleva muuri, jossa yövartioksi itseään kutsuva veljeskunta on vahtimassa, ja pitämässä muurin takaiset muukalaiset aisoissa. Toisaalla tarinassa kerrotaan myös maanpaossa olevasta prinsessasta ja hänen veljestään, jotka ovat toisella puolella maailmaa Dothrakien valtakunnassa. Kuulostaako sekavalle? Sitä se vähän on etenkin kun hahmoja ja tapahtumapaikkoja on vieläkin enemmän, en vain niitä kaikkia tähän kirjoita, että säilyy jännitys siltäkin osalta.
Lukukokemuksena kirja oli mahtava, joskin suurimmat tapahtumat tiesin ennestään koska olen katsonut kyseisestä kirjasta kertovaa sarjaa. Tosin kirja säilytti jännittävyytensä vaikka suuret linjat tiesinkin. Valtaistuinpeli on suurelta osalta ehkä myös hieman sekava, ja siinä on niin paljon eri henkilöitä ja paikkoja, jotka verkostoituva myös jollain tavalla toisiinsa. Välillä sitä o sekaisin, että kuka on kuka ja ennen kaikkea siitä ketkä nyt juonittelivat keskenään. Hieman vaivaa näkemällä tarinan juonesa kyllä pysyy jokseenkin kärryillä. Valtaistuinpeli on osa tällaista isompaa fantasiasarjaa, jossa riittää luettavaa vielä pitkälle. Tulen ja Jään Laulussa on tällä hetkellä ilmestynyt 5 osaa, tosin viimeistä ei ole vielä suomennettu, ja ilmeisesti kirjailija aikoo tehdä 7.
Oli ihanaa lukea pitkästä aikaaa tällaista monisyistä ja taidokasta fantasiaa. Olenkin jo varannut kirjastosta seuraavan osan. En malta odottaa, että pääsen jatkamaan tarinan lukemista siitä, mihin se jäin. Suosittelen Valtaistuinpeliä ja kirjasarjan muitakin osia, joita tosin en ole vielä lukenut, kaikille fantasian ystäville. Pieni varoituksen sana kuitenkin vielä loppuun. Valtaistuinpelissä on jonkin verran hieman, miten sen nyt sanoisin, häritseviäkin yksityiskohtia, ja paikoitellen se on myös aika raaka. Se ei tosin pidemmän päälle haittaa, koska sellainen nyt kuuluu tällaiseen fantasiaan, ja tiettyyn pisteeseen asti pidän siitä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että olen löytänyt taas yhden hyvän fantasiakirjasarjan, josta löytyy iloa ja ihmeteltävää vielä pitkään.
torstai 27. lokakuuta 2011
Day 13 – Your favourite writer, Day 14 – Favourite book of your favourite writer
Yhdistän nämä kaksi, ja huijaan vähän ja listaan useamman lempikirjailijan ja lempikirjan heiltä kultakin, koska en osaa valita vain yhtä. :D Tietysti teen vähän rajausta koska olen lukenut monia hyviä kirjoittajia, ja heiltä monia hyvi kirjoja. : D Here goes. Joitain lempikirjailijoitani, ja lempikirjani heiltä.
Anne Rice: Vampyyri Lestat
J.K Rowling: Harry Potter and the Deadly Hallows
J.R.R Tolkien: Taru Sormusten Herrasta I-III
Neil Gaiman and Terry Pratchett: Good Omens
Robin Hobb: Näkijän Taru - trilogia
Mika Waltari: Sinuhe Egyptiläinen
Jane Austen: Ylpeys ja Ennakkoluulo
Audrey Niffenegger: Aikamatkustajan Vaimo
Donna Tart: Vain Jumalat Juhlivat Öisin
Emily Bronte: Humiseva Harju
..... ja monia monia muita, joita en nyt jaksa listata tähän....
Anne Rice: Vampyyri Lestat
J.K Rowling: Harry Potter and the Deadly Hallows
J.R.R Tolkien: Taru Sormusten Herrasta I-III
Neil Gaiman and Terry Pratchett: Good Omens
Robin Hobb: Näkijän Taru - trilogia
Mika Waltari: Sinuhe Egyptiläinen
Jane Austen: Ylpeys ja Ennakkoluulo
Audrey Niffenegger: Aikamatkustajan Vaimo
Donna Tart: Vain Jumalat Juhlivat Öisin
Emily Bronte: Humiseva Harju
..... ja monia monia muita, joita en nyt jaksa listata tähän....
torstai 20. lokakuuta 2011
Alice Sebold:Oma Taivas
( kuva on sivulta http://wsoy.fi/yk/authors/show/13)
Ajattelinkin aloittaa rästipostausten tekemisen eräästä kirjasta, jota en maininnut edellisessä kirjoituksessani. Luin tämän kirjan joskus kesällä, ja taisin lukea tämän aikamoista pikavauhtia. Kyseessä on erittäin koukuttava kirja. Jo kirjan ensimmäisellä sivulla paljastetaan, että sen päähenkilö ja minäkertoja Susie Salmon on kuollut. Hän kertoo tarinaansa elämän ja kuoleman väliseltä alueelta, omasta taivaastaan.
Tarinan juoni etenee niin, että Susie tarkkailee maailmaa, ja rakkaitaan omasta taivaastaan, ja kertoo taphtumista sieltä käsin. Hän kertoo siitä, miten hänet murhattiin, ja miten hänen perheensä ja ystävänsä kokevat asiat hänen kuolemansa jälkeen. Pikkuhiljaa Susien murhaajastakin alkaa paljastua enemmän ja enemmän synkkiä salaisuuksia. Ennekaikkea kirja kuitenkin kertoo siitä, miten surunkin keskellä pystyy pärjäämääm, ja kuinka elämä jatkuu kuolemankin jälkeen, ennen kaikkea niillä, jotka ovat rakkaansa menettäneet. Se on myös kertomus siitä, miten yksi tapahtuma vai muuttaa kaikkien kohtalon. Tämän enempää en halua juonesta paljastaa.
Kirja olit paikoitellen todella karmiva, mutta samalla se on myös lämminhenkinen ja toivoa antava. Vaikka murhaajan henkilöllisyys on koko kirjan ajan selvillä, se ei vähennä kirjan jännitystä ollenkaan, vaan tekee siitä jopa mielenkiintoisammankin. Pidän erityisesti kuitenkin kirjan minä-mutoisesta kerronnasta. Mielestäni se sopii tähän aiheeseen erittäin hyvin.
Lukukokemuksena kirja oli ajatuksia ja tunteita herättävä. Tunteiden kirjo oli suuri, sillä ne vaihtelivat järkytyksestä, suruun ja surusta iloon, ja niin edespäin. Tämäkin oli mielestäni yksi parhaista kirjan ominaisuuksia. Jollain tavalla edellä kuvaamani käsittelytapa elävöitti tarinaa, ja sai lukijan elämään tarinassa mukana. Suosittelisin tätä sellaisille, jotka kaipaava kirjojen lukemiselta elämyksellistä ja erittäin tunteikasta matkaa.
keskiviikko 19. lokakuuta 2011
Day 12 – A book you used to love but don’t anymore
Haaste jatkuu edelleen. Tämänpäiväiseen kysymykseen tulee tosin erittäin lyhyt vastaus. Minulle ei tähän päivään mennessä ole sattunut kirjaa, johon suhtautumsiesni olisi muuttunut. Kirjat, joita rakastan niin rakastan niitä edelleen. Olen sillä tavalla hyvin uskollinen tyyppi ;)
Sitten vähän yleistä löpinää. Olen tässä viime aikoina herätellyt tätä kirjallisuusblogi innostutani tällä haasteella, ja se alkaa toimia. Aikaa vaan tuntuu olevan erittäin vähän, jotta jotain kunnon "kirja-arvostelua" saisi aikaiseksi. Yritän kuitenkin parantaa tapani :) Olen kuitenkin lukenut tällä välin kasan kirjoja, en vain ole saanut aikaiseksi postata niistä. Luettuna ja postaamista odottavana ovat muun muassa Audrey Niffeneggerin Aikamatkustajan Vaimo, Leena Lehtolaisen Minne Tytöt Kadonneet, Ruth Rendellin Hepokatti ja muutamia muita.
Tuossa on nyt kuitenkin vähän osviittaa siitä, mitä blogiin seuraavaksi olisi tulossa. Toki minulla on kirjoja kesken tälläkin hetkellä mutta saa nähdä tulevatko ne luettua edes ennen joulua, kun nyt tuntuu tätä opiskelua olevan aika paljon luvassa. Yritän kuitenkin saada aikaiseksi postauksia noista kirjoista, jotka olen jo lukenut ja sitten lueskelen hieman lisää. Viikonloppuna odottaa junamatka Kouvolaa, joten ehkä sillä matkalla ehdin lukea muuttakin kuin tenttimateriaalia. Saa nähdä :D
Sitten vähän yleistä löpinää. Olen tässä viime aikoina herätellyt tätä kirjallisuusblogi innostutani tällä haasteella, ja se alkaa toimia. Aikaa vaan tuntuu olevan erittäin vähän, jotta jotain kunnon "kirja-arvostelua" saisi aikaiseksi. Yritän kuitenkin parantaa tapani :) Olen kuitenkin lukenut tällä välin kasan kirjoja, en vain ole saanut aikaiseksi postata niistä. Luettuna ja postaamista odottavana ovat muun muassa Audrey Niffeneggerin Aikamatkustajan Vaimo, Leena Lehtolaisen Minne Tytöt Kadonneet, Ruth Rendellin Hepokatti ja muutamia muita.
Tuossa on nyt kuitenkin vähän osviittaa siitä, mitä blogiin seuraavaksi olisi tulossa. Toki minulla on kirjoja kesken tälläkin hetkellä mutta saa nähdä tulevatko ne luettua edes ennen joulua, kun nyt tuntuu tätä opiskelua olevan aika paljon luvassa. Yritän kuitenkin saada aikaiseksi postauksia noista kirjoista, jotka olen jo lukenut ja sitten lueskelen hieman lisää. Viikonloppuna odottaa junamatka Kouvolaa, joten ehkä sillä matkalla ehdin lukea muuttakin kuin tenttimateriaalia. Saa nähdä :D
tiistai 18. lokakuuta 2011
Day 11 – A book you hated
Haaste jatkuu, koska nyt ei riitä aika eikä energia kirjoittamaan mistään viime aikoina lukemastani kirjasta. Haluan kuitenkin jotain tännekin kirjoitella, joten haasteen jatkaiminen tuntuu passelilta tavalta päivitellä.
Selityksistä nyt kuitenkin itse asiaan, eli tämän päivän polttavaan kysymykseen. Pitäisi kertoa kirjasta, jota vihasin. Vihata on kuitenkin aika voimakas termi, ja en nyt suoranaisesti ole tainnut koskaan vihata mitään kirjaa. Yleensä kirjat ovat joko hyviä, superhyviä tai mitäänsanomattomia. Jos nyt kuitenkin jotain täytyisi tähän vastata niin, voisin sanoa,että on olemassa ainakin yksi kirja, joka voisi mennä vähän vihaamisen puolellekin. Tai ainakin se oli sellainen kirja, jota en ole halunnut lukea uudestaan, ja jonka loppuunsaaminen oli työn ja tuskan takana.
Jaarittelujen jälkeen paljastettakoon, että tämä kirja on kirja, joka meidän piti lukea yläasteella, enkä muista siitä paljon mitään, joten aika mitäänsanomaton se oli. En edes muista kuka sen kirjan oli kirjoittanut mutta sen nimi oli Ykä Yksinäinen. En oikein päässyt kyseiseen kirjaan sisälle, ja sitä oli huonolla tavalla raskas lukea, vaikka kyseessä oli nuortenkirja. En muista siitä juurikaan muuta, kun että se oli kirjoitettu erittäin vahvalla murteella minäkertojamuodossa, mikä teki siitä hankalan lukea. Pidän yleensä murteiden käytöstä kirjoissa mutta mielestäni se toimii vain tehokeinona ja nimenomaan vain henkilöiden repliikeissä, eli siinä mitä he sanovat. Mielestäni se ei sovi kirjan kokonaiskieleen. Tämä on kuitenkin vain minun mielipiteeni.
En nyt sanoisi, että aivan vihaisin tuotakaan kirjaa mutta ehdottomasti se on säilynyt mielikuvissani huonoimpana kirjana, jonka olen lukenut.
Selityksistä nyt kuitenkin itse asiaan, eli tämän päivän polttavaan kysymykseen. Pitäisi kertoa kirjasta, jota vihasin. Vihata on kuitenkin aika voimakas termi, ja en nyt suoranaisesti ole tainnut koskaan vihata mitään kirjaa. Yleensä kirjat ovat joko hyviä, superhyviä tai mitäänsanomattomia. Jos nyt kuitenkin jotain täytyisi tähän vastata niin, voisin sanoa,että on olemassa ainakin yksi kirja, joka voisi mennä vähän vihaamisen puolellekin. Tai ainakin se oli sellainen kirja, jota en ole halunnut lukea uudestaan, ja jonka loppuunsaaminen oli työn ja tuskan takana.
Jaarittelujen jälkeen paljastettakoon, että tämä kirja on kirja, joka meidän piti lukea yläasteella, enkä muista siitä paljon mitään, joten aika mitäänsanomaton se oli. En edes muista kuka sen kirjan oli kirjoittanut mutta sen nimi oli Ykä Yksinäinen. En oikein päässyt kyseiseen kirjaan sisälle, ja sitä oli huonolla tavalla raskas lukea, vaikka kyseessä oli nuortenkirja. En muista siitä juurikaan muuta, kun että se oli kirjoitettu erittäin vahvalla murteella minäkertojamuodossa, mikä teki siitä hankalan lukea. Pidän yleensä murteiden käytöstä kirjoissa mutta mielestäni se toimii vain tehokeinona ja nimenomaan vain henkilöiden repliikeissä, eli siinä mitä he sanovat. Mielestäni se ei sovi kirjan kokonaiskieleen. Tämä on kuitenkin vain minun mielipiteeni.
En nyt sanoisi, että aivan vihaisin tuotakaan kirjaa mutta ehdottomasti se on säilynyt mielikuvissani huonoimpana kirjana, jonka olen lukenut.
torstai 13. lokakuuta 2011
Day 10 – Favourite classic book
Haaste jatkuu. Tänään pitäisi sitten kirjoittaa siitä, mikä on lempikirjani klassikkojen saralla. Tämä on jälleen kerran erittäin vaikea valinta, vaikka en läheskään kaikikkia maailman klassikkoja ole vielä lukenut. Lopulta päädyin kuitenkin erääseen erittäin paksuun, ja samalla myös suomalaiseen teokseen. Lempiklassikkoni on Mika Waltarin Sinuhe Egyptiläinen. Siitä on tosin aikaa, kun olen sen lukenut ja tahtosin lukea sen uudelleen, koska en muista kovinkaan paljon siitä, mitä siinä tapahtui.
Muistan kuitenkin, että luin Sinuhen aikoinani parissa päivässä, samalla kun olin kesätöissä valvomassa valokuvanäyttelyä. Huolimatta siitä, että kyseinen kirja oli erittäin paksu, sen lukeminen oli nopeaa, sillä se vei mennessään. Lennokkaasti kirjoitettu teksti ja ihanan eksoottiset ja historialliset maisemat ja tapahtumat pitivät lukunautintoa yllä alusta loppuun. Kaikkein vaikuttavinta Sinuhe Egyptiläisessä on kuitenkin se, ettei sen kirjoittaja Mika Waltari ollut koskaan käynyt Egyptissä. Kirjahan on myös yksi niitä harvoja suomalaisia kirjallisuuden klassikkoja, jotka ovat menestyneet kansainvälisestikin.
Sanon vielä tähän loppuun, että jos maailmassa pitäisi lukea vain yksi klassikkoteos, suosittelisin siihen ehdottomasti Sinuhe Egyptiläistä, sillä se on puhdasta taidetta ja taitoa, ja se vie lukijansa aivan uskomattomaan seikkailuun. Mitä nyt kysesisestä kirjasta muistan. Viimeistään ensi kesänä aion lukea tuon teoksen itsekin uudestaan.
keskiviikko 12. lokakuuta 2011
Day 09 – A book you thought you wouldn’t like but ended up loving
Nyt iski pitkästä aikaa halu kirjoittaa tännekin jotakin. Aloitan kevyesti tämän kirjallisuusteeman pariin palaamiseni, ja jatkan tätä haastetta, joka on jo pitkään ollut kesken. Tänä aikana, kun en ole tänne kirjoittanut, olen kyllä lukenut aika ison pinon kirjoja, en vain ole saanut aikaiseksi niistä tänne kirjoittaa. Lähiaikoina yritän kuitenkin parantaa tapani, ja alan kirjoitella juttuja kirjoista, jotka olen tällä välin lukenut. Nyt kuitenkin tartun taas tähän haasteeseen.
Day 01 – Best book you read last year
Day 02 – A book that you’ve read more than 3 times
Day 03 – Your favourite series
Day 04 – Favourite book of your favourite series
Day 05 – A book that makes you happy
Day 06 – A book that makes you sad
Day 07 – Most underrated book
Day 08 – Most overrated book
Day 09 – A book you thought you wouldn’t like but ended up loving
Day 10 – Favourite classic book
Day 11 – A book you hated
Day 12 – A book you used to love but don’t anymore
Day 13 – Your favourite writer
Day 14 – Favourite book of your favourite writer
Day 15 – Favourite male character
Day 16 – Favourite female character
Day 17 – Favourite quote from your favourite book
Day 18 – A book that disappointed you
Day 19 – Favourite book turned into a movie
Day 20 – Favourite romance book
Day 21 – Favourite book from your childhood
Day 22 – Favourite book you own
Day 23 – A book you wanted to read for a long time but still haven’t
Day 24 – A book that you wish more people would’ve read
Day 25 – A character who you can relate to the most
Day 26 – A book that changed your opinion about something
Day 27 – The most surprising plot twist or ending
Day 28 – Favourite title
Day 29 – A book everyone hated but you liked
Day 30 – Your favourite book of all time
Olin menossa haasteen kohdassa day 9, eli tarkoitus olisi kirjoittaa kirjasta, josta luulin, etten siitä pitäisi mutta päädyinkin rakastamaan sitä. Jälleen kerran tämän miettiminen tuottaa vaikeuksia, mutta päädyin lopulta kuitenkin ratkaisuun. Tällainen kirja on ehdottomasti Tuntematon Sotilas, joka meidän oli pakko lukea lukiossa. En ole koskaan ollut sotaromaanien ystävä, joten luulin, että kyseistä kirjaa olisi erittäin inhottava ja vaikea lukea. Aloittaessani kirjaa lukumotivaationi oli nolla, kuitenkin jo ensmmäisen luvun jälkeen aloin tulla toisiin aatoksiin. Kirjassa käytetyt eri murteet, ja se että siinä keskityttiin tavallisiin sotilaisiin ja heidän keskusteluihinsa, ja heille tapahtuviin asioihin. Tuntematon sotilas käsitteli aihetaan niin hyvällä otteella, että jopa tällainen neiti-ihminenkin pystyi kirjaan samaistumaan. Etenkin huumori Tuntemattomassa Sotilaassa on jotain sellaista, mikä saa kenet hyvänsä innostumaan kyseisestä kirjasta. Ei sitä turhaan ole laitettu koulujen lukulistalle.
Day 01 – Best book you read last year
Day 02 – A book that you’ve read more than 3 times
Day 03 – Your favourite series
Day 04 – Favourite book of your favourite series
Day 05 – A book that makes you happy
Day 06 – A book that makes you sad
Day 07 – Most underrated book
Day 08 – Most overrated book
Day 09 – A book you thought you wouldn’t like but ended up loving
Day 10 – Favourite classic book
Day 11 – A book you hated
Day 12 – A book you used to love but don’t anymore
Day 13 – Your favourite writer
Day 14 – Favourite book of your favourite writer
Day 15 – Favourite male character
Day 16 – Favourite female character
Day 17 – Favourite quote from your favourite book
Day 18 – A book that disappointed you
Day 19 – Favourite book turned into a movie
Day 20 – Favourite romance book
Day 21 – Favourite book from your childhood
Day 22 – Favourite book you own
Day 23 – A book you wanted to read for a long time but still haven’t
Day 24 – A book that you wish more people would’ve read
Day 25 – A character who you can relate to the most
Day 26 – A book that changed your opinion about something
Day 27 – The most surprising plot twist or ending
Day 28 – Favourite title
Day 29 – A book everyone hated but you liked
Day 30 – Your favourite book of all time
Olin menossa haasteen kohdassa day 9, eli tarkoitus olisi kirjoittaa kirjasta, josta luulin, etten siitä pitäisi mutta päädyinkin rakastamaan sitä. Jälleen kerran tämän miettiminen tuottaa vaikeuksia, mutta päädyin lopulta kuitenkin ratkaisuun. Tällainen kirja on ehdottomasti Tuntematon Sotilas, joka meidän oli pakko lukea lukiossa. En ole koskaan ollut sotaromaanien ystävä, joten luulin, että kyseistä kirjaa olisi erittäin inhottava ja vaikea lukea. Aloittaessani kirjaa lukumotivaationi oli nolla, kuitenkin jo ensmmäisen luvun jälkeen aloin tulla toisiin aatoksiin. Kirjassa käytetyt eri murteet, ja se että siinä keskityttiin tavallisiin sotilaisiin ja heidän keskusteluihinsa, ja heille tapahtuviin asioihin. Tuntematon sotilas käsitteli aihetaan niin hyvällä otteella, että jopa tällainen neiti-ihminenkin pystyi kirjaan samaistumaan. Etenkin huumori Tuntemattomassa Sotilaassa on jotain sellaista, mikä saa kenet hyvänsä innostumaan kyseisestä kirjasta. Ei sitä turhaan ole laitettu koulujen lukulistalle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)