Terhi Rannela: Läpi yön

Läpi yön on päiväkirjamuotoon kirjoitettu kertomus Mariasta, nuoresta itsemurhaa yrittäneestä tytöstä ja tämän kasvukivuista pienellä paikkakunnalla ylisuojelevan isän ja muutenkin vaikeahkon isäsuhteen varjossa. Maria on fiksu nuori likka, joka alkaa purkaa ahdistustaan kirjoittamalla päiväkirjaa. Hän myös lukee paljon, ja haluaa isona kirjailijaksi. Päiväkirjassa Maria pohtii niin perhettään kuin muutakin maailmanmenoa pienessä mittakavassa. Hän alkaa kirjoittamaan kirjaa, ja tuleekin lähettäneeksi monta yritelmää aina kustantamoihin asti. Ihmisenä, ja kirjoittajana Maria kehittyy koko kirjan ajan, joka kertoo hänen ajastaan aina peruskoulun yhdeksännestä luokasta lukion kautta sinne, kun hän muuttaa pois kotoa ensimmäiseksi opiskeluvuodekseen. Kirjassa myös selviää pääseekö Maria julkaistuksi kirjailijattareksi vai ei.

Kirja on henilövetoinen kasvutarina, ja niin monilta osin samaistuttava kun vain mikään kirja voi olla. Joitain yhtymäkohtia tuolla päähenkilöllä (joka on muuten nuori 1990-luvun lopulla) on myös omaan elämääni. Itsekin tiedän millaista on elää pienellä paikkakunnalla, ja haaveilla poispääsystä. Tiedän myös kuinka ahdistavaa voi olla kasvaa isän kanssa, joka ylisuojelee ja on vanhanaikainen. Itse tosin en muista suhtautuneeni aivan niin ristiriitaisesti isääni kuin Maria omaansa. Tosin mietin, josko vanhanaikaisen kasvatuksen syyt ovat samlla suunnalla, kuin mitä kirjan rivien välistä oli pääteltävä syiksi siihen miksi Marian isä oli sellainen kuin oli. Ei siitä kuitenkaan sen enempää. Erityisen jännää on, että itse koin kasvukipuni 2000-luvun alkupuolella, sillä silloin kävin itse yläastetta sekä lukiota, ja Maria taas 1990-luvun loppupuolella. 

Tiedän myös millaista on haaveilla kirjoittamisesta, ja siitä että oman kirjan voisi joskus saada julkaistuksi. Minussa ja Mariassa on kuitenkin se ero, etten koskaan ole kirjoittanut kokonaista romaania, saatikka yrittänyt lähettää sitä kustantamoon. Samaa tosin on se, että itsekin purin omaa teiniahdistustani usein kirjoittamalla niin päiväkirjaa, kuin runojakin. Tulipa tarinoitakin rustattua jossain vaiheessa myös. 

Tästä lukukokemuksesta on hieman vaikea kirjoittaa postausta, sillä tämä tuli niin iholle. Melkein kuin itsestäni olisin lukenut tosin itse en ole tehnyt koskaan mitään niin dramaattista kuin itsemurhan yritys, enkä ole koskaan ollut varsinaisesti masentunutkaan, mitä Maria tässä kirjassa selvästi ajoittain on. Joiltain osin, kuten edellä kirjoitin, tosin samaistuin tähän kirjaan ja sen päähenkilöön hyvin paljon.

Jos tämä kirja jollain tavalla toimintaani ja ajattelutapaani muutti niin siten, että haluan alkaa tavoitella mahdottomalta tuntuvaa unelmaani romaanin kirjoittamisesta, ja julkaisemisesta. :) Jos mitään ei kirjoita, ei voi olettaa, että koskaan kirjoittaisi julkaisukelpoistakaan tekstiä, pitää vain saada ensin valmiiksi tekstimassaa, jota voi sitten alkaa muokkaamaan paremmaksi. Siksipä tämän kirjan antamalla loppusysäyksellä olen päättänyt, että osallistun tänä vuonna NaNoWriMoon :) Ideakin on jo valmiina, joten kun marraskuu koittaa, ei tarvitse kuin alkaa kirjoittamaan.

Nyt hyppäsin kuitenkin hieman aiheesta, kun tarkoitus oli kuitenkin tehdä postaus tästä kirjasta. Kaikki mitä saan siitä sanottua, on nyt tuolla aiemmin kirjoitettuna, joten on loppukaneetin aika. Suosittelen tätä Terhi Rannelan teosta ainakin kaikille niille nuorille, ja miksi ei meille hieman vanhemmilekin, joille kirjoittaminen on rakas ja tärkeä harrastus, josta kuitenkin toivomme tulevan jotain muutakin. Suosittelen tätä myös niille, jotka kamppailevat omien ahdistustensa kanssa. Tämä kirja antaa ennen kaikkea toivoa paremmasta, ja uskoa siihen, että omia unelmia täytyy pyrkiä toteuttamaan. Ugh, olen puhunut.

Kirjoittamisesta

Nuorempana harrastin lukemisen lisäksi myös jonkin verran kirjoittamista, lähinnä omaksi ilokseni ja huvitukseskseni. Aloin kirjoittamaan tarinoita ensin veljeni vanhanlla läppärillä, joka silloin tällöin oli käytössäni. Silloin meillä ei kotona ollut nettiä, eikä mokkuloita sun muita oltu keksitty, joten vanhassa läppärissä ei ollut nettiä. Sillä pystyi kuitenkin kirjoittamaan, ja sitä tulikin sitten harrastettua jonkun verran. Myöhemmin saimme kotiin myös oman koneen, jota minä lähinnä käyttelin, ja silläkin tuli kirjoitettua. Etenkin abivuonna kirjoitusten jälkeen huomasin työstäväni tarinaa innokkaasti. Se tarina on kai jossain tallessakin. En vain muista missä. 

Sittemmin tarinoiden kirjoittaminen vähän jäi. Oli olevinaan niin kiire, ettei jaksanut paljon mitään ylimääräistä kirjoiteltua. Nyt olen kuitenkin päättänyt jälleen elvyttää tuon kirjoitusharrastukseni. Olen aina haaveillut kirjailijaksi ryhtymisestä. No, tuskin minusta kirjailijaa tulee mutta voin ainakin kirjoittaa omaksi ilokseni. Jos huomaan kirjoituksissani potentiaalia niin ken tietää, jospa harkitsen kokonaisen romaanin työstämistä ja tyrkyttämistä kustantamoille, tai ainakin osallistumista johonkin kilpailuun. Nyt kuitenkin kirjoittelen vain harrastemielessä ja tekemisen puutteessa, koska voi olla että töiden saamiseen menee jonkun aikaa. nyt kun olen viimein valmistunut. Toki niitä aion aktiivisesti hakea mutta sen ohella on mukavasti aikaa harrastaa, joten kirjoittamisen elvyttäminen sattuu sopivaan saumaan.

Saatan siis kirjoitella tähän blogiin kirjapostausten lisäksi myös tuntojani kirjoittamisesta ja muuta siihen aiheeseen liittyvää. Jossain vaiheessa saatan lisätä tänne jopa pienen näytteen omasta tekstistäni, jos kehtaan. Siihen voi tosin mennä aikaa, ennen kuin uskallan niin tehdä. Liityn siis muiden pöytälaatikkokirjalilijoiden seuraan ;) Toivon että intoni kirjoittaa säilyisi tällä kertaa hieman pidempään kuin yleensä. Olen nimittäin melko haka kirjoittamaan tarinoille alkuja mutta pitkäjänteisyys kokonaisen kirjoittamiseen vaatii vielä harjoittelua.

Pitkän tauon jälkeen...

Oho, olen näköjään viimeksi postannut tänne reilut pari kuukautta sitten. Taisin jo melkein unohtaa koko blogin. Toivon nyt kuitenkin,että tähän tulisi muutos. Löysin tänään nimitäin kirjakaupan alesta jotain todella vinkeää, joka varmasti rohkaisee päiväkirjailemaan lukemistani kirjoista. Ostin nimittäin sellaisen lukupäiväkirjan, jossa on ihan mallikysymykset ja muuta sellaista. Luulen, että kun täytän ensin semmoisen niin siltä pohjalta on matalampi kynnys lähteä rakentamaan postausta. :D Enkö olekin ovela.

Toinen tärkeä ostokseni tänään (ja aiheeseenikin ehkä jollain tavalla liittyvä) on kaunis muistikirja jonka osti, ja johon aion alkaa pitämään pitkästä aikaa paperista päiväkirjaa. Sellaista olen kaivannut, sillä meillä kaikilla on ne omat ajatuksemme ja asiamme, joita emme ihan aina haluaisiedes kaikista läheisimmille ihmisille kertoa. Livejournalissa olevan nettipäiväkirjani haluan pitää avoinna yleisölle, joten omat salaiset asiani menevät sitten paperisen päiväkirjan sivuille. Kirjoittaminen on kaikissa muodoissaan niin ihanan rentouttavaa.

Sitten takaisin kirja-aiheisiin. Minulla on vieläkin kirjoittamatta se postaus Humisevasta Harjusta mutta kirjoitan sen kunhan muistan ottaa äitini luota kyseisen kirjan mukaan. Se on jäänyt sinne jostain syystä. Olen nyt viime aikoina lukenut muitakin kirjoja, joista voisin tänne kertoilla. Esimerkiksi Jane Austenin& Seth Grahame-Smithin Ylpeys ja Ennakkoluulo ja Zombit. Tällä hetkellä olen lukemassa Anna Kareninaa ja siitäkin tulee postaus kunhan saan sen luettua. Ajattelin myös, että kirjoittaisin myös postauksen lempikirjoistani ja ehkä jotain muutakin lukemiseen liittyvää, joka ei sinällään ole kirja-arvostelua. Saa nähdä, mitä keksin ja mitä ehdin toteuttaa. Opiskelut on kuitenkin hoidettava samoin kuin parisuhdeasiat ja muut ihmissuhteet, joten siksi näitä blogihiljaisuuksia tulee. Voisin nyt kuitenkin luvata myöhäisenä uudenvuoden lupauksena, että päivittelen tänne useammin.