Tartuinpa minäkin epäluuloistani huolimatta jälleen suomalaiseen fantasiakirjallisuuteen, ja sain huomata, että ainakin tämän kirjailijan ja kirjan osalta jälki on melkoisen hyvää. Mifongin Perinnössä oli sitä vanhanaikaisen seikkailufantasian tuntuja mutta kirjailijan oma ääni kuitenkin paistoi läpi, joten tarina oli omalla touchilla kirjoitettu.
Tapahtumat lähtevät liikkeelle, kun Dante Rodestani lähtee veljensä Ardannin pyynnöstä noutamaan erästä kirjaa, jonka tämä haluaa suvun antikvariaatin kokoelmiin. Toisaalla Merontesin valtakunnassa asuva prinsessa Ardisi ollaan naittamassa häntä paljon vanhemmalle Belonen kuninkaalle. Ajatuksesta kauhuissaan oleva Ardis lähtee iltakävelylle, ja onnistuu putoamaan jokeen, josta Merontesiin saapunut Dante hänet pelastaa. Linnassa Dantes palkatana henkivartijaksi Ardisille tämän matkalle kohti Belonea ja häitä. Tietenkin Ardis ja Dante ehtivät kehittämään jos minkäkinlaisia tunteita välilleen. Belonessa Ardisin tärkein tehtävä olisi tuottaa jälkeläinen kuninkaalle. Joskin takana ovat muutkin syyt kuin pelkästään perillisen saaminen hoviin. Salaseura, jolla on tarunhohtoisiin Mifongeihin liittyviä tavoitteita pitävät asialleen tärkeänä että juuri Belosin kuninkaalle ja Ardisille syntyy lapsi. Myös Danten etsimä ja löytämä Keisarin kirja liittyy salaseuraan ja Mifongeihin. Tämä juonikuvio viekin hahmot hyvin pian seikkailumatkalle eri mantereiden läpi, ja etsimään kolmea muuta Keisarien kirjoihin kuuluvaa kirjaa.
Mifongin Perintö on nopeatempoinen ja kokuttava kirja. Tosin ensimmäisen luvun lukeminen oli jostain syystä hitaampaa kuin seuraavien. Syytä en osaa selittää. Kirjassa on kuitenkin kaikkea, mitä hyvältä fantasiakirjalta voisi odottaakin. Ainakin minun mielestäni. Seikkailu pitkin maita, meriä ja mantuja pitkin on aina mielenkiintoista. Samoin kuin salaliitot ja vanhat legendatkin. Ajoittain kirjassa tosin mentii hieman liiankin nopeasti, ja kirjan sisällä ollut kahden vuoden aikahyppy tuli eteen hieman yllättäin tosin onneksi se oli melko alkupuolella kirjaa. Erityisen ihanaa yksityiskohta kirjassa oli Danten ja tämän lemmikkipuuman ystävyys ja side. Eläimet on aina lähellä sydäntäni <3 Kritiikkiä ei tällä kertaa juurikaan ole. Pidin kirjasta, ja jälleen olen askeleen lähempänä tulossa suomalaisen fantasian ystäväksi. Seuraava osa tuolla lukupinossa jo odottaakin. Yritän säästellä sen aloittamista vielä hieman. :D
Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan Mifongin Perintöä perinteisen fantasian ystäville. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti