Marja-Leena Tiainen: Khao Lakin Sydämet

Lukujumi taitaa olla vaihteeksi väistynyt, sillä sain luettua tämän kirjan yhden päivän aikana (okei tämä on suhteellisen ohut nuorten kirja mutta silti :D) sunnuntaina. Hyvä minä! Tästä se lukeminen lähtee uuteen nousuun, ja minulla on kesälle paljon ideoita siihen, mitä kaikkea aioin lukea. Etenkin kun tämän viikon perjantaina alkaa jalkapallon EM-kisat, mikä tarkoittaa sitä, että telkkari on varattu avomiehelle seuraavat pari viikkoa. Minä aion istua sohvan divaaniosalla, ja lukea kirjoja ja ehkä kirjoittaa itse jotain samalla kun toinen puolisko katsoo jalkapalloaan. :D

Nyt kuitenkin pidemmittä puheitta itse kirjaan Khao Lakin sydämet. Marja-Leena Tiainen on tuttu kirjailija jo siltä ajalta, kun olin itsekin vielä hänen kirjojensa kohderyhmää vuosia sitten. (ai miten niin olen vanha.. :D Koin järkytyksen viime lauantaina kun omista lakkiaisistani oli kulunut kymmenen vuotta).  Tiaisen kirjat kertovat melkein aina jostain hieman vakavammasta aiheesta mutta kevyemmällä nuorille sopivalla otteetlla. Pitkästä aikaa teki mieleni lukea jotain kirjailijattarelta ja hyppysiini tarttui siis tämä Khao Lakin sydämet.

Kirja kertoo 15-vuotiaasta Emmasta, joka matkustaa isoäitinsä, sekä tätinsä ja tämän miehen kanssa Khao Lakiin kahdeksi viikoksi. Kyseessä ei ole  kuitenkaan mikään aivan tavallinen lomamatka, vaan seurueella on missio. Emma on ollut Khao Lakissa ennenkin kohtalon vuonna 2004, jolloin hän menetti koko perheensä tsunamille. Emma pelastui itse erään paikallisen miehen ansioista, ja matkan tarkoituksena on löytää tämä mies ja päästä kiittämään tätä pelastuksesta. 

Emman muistot tsunamista vyöryvät päälle paikan päällä. Takaumissa kuvataan menneisyyttä ja katastrofia sekä sen jälkimaininkeja. Nykyisyydessä pelastansa etsimisen lisäksi Emma tutustuu myös itä-suomalaiseen Venlaan ja tämän perheeseen, sekä ruotsalaiseen Lukakseen, joka on itsekin menettänyt perhettään tsunamissa. 

Kirjassa kerrotaan joitain lukuja myös Venlan näkökulmasta, joka on vain tavallinen teini perhematkalla. Lomakokemus Khao Lakissa on hieman erilainen, ja Venla vaikuttaa kirjan alussa melkoisen vähemmän kypsältä kuin Emma, mikä ei tietenkään ole erilaisten taustojen takia mikään ihme. Kirjan aikana Venlakin alkaa nähdä kuitenkin maailmaa laajemmin kuin vain oman mukavuutensa ympärillä.

Khao Lakin sydämet on hienolla tavalla kirjoitettu koskettava tarina nuorille. Se kertoo suuresta surusta, ja siitä että elämä voi jatkua tragediankin jälkeen. Kyyneleetkin tuli pari kertaa lukiessa tirautettua. Pidin kirjasta paljon. Toki aiheesta olisi saanut vielä pidemmän ja syvemmällekin menevän kirjan kirjoitettua. Tämä oli kuitenkin mielestäni sopivan mittainen ja tasapainoinen tarina nuoren tytön selviämisestä hankalien ja tuskallisten muistojen ja elämäntapahtumien kanssa. 

Marja-Leena Tiainen: Kahden maailman tyttö

Kahden maailman tyttö kertoo Tarasta, joka haluaisi viettää tavallisen suomalaistytön elämää. Hän haluaisi meikata, pukeutua nätisti ja puhua poikien kanssa. Taran isä, ja veli Alan tuntuvat kuitenkin vahtivan häntä kaiken aikaa. Jos he eivät itse näe jotain, on heillä kaupungilla silmäpareja, jotka raportoivat Taran liikkeistä heille.  Perhe on Kurdistanian pakolaisia, ja heidän kulttuurinsa mukaan perheen tytön kunnia ja neitsyys on tärkeää koko perheen, etenkin perheenpään kunnian takia. Taraa pahoinpidellään kotona. Isä lyö jos näkee Taran seisomassakin jonkin sukuun kuulumattoman pojan vieressä. Kouluun ei saa laittautua, eikä kaupungilla pyöriä väärissä porukoissa. Taran tilanne mutkistuu laittaen hänet lopulta hengenvaaraan. Hän matkustaa parinsadan kilometrin päähän eri paikkakunnalle turvakotiin, jossa hän ystävystyy kesätyöntekijä Lindan kanssa. Tara ei kuitenkaan voi rentoutua täysin, sillä hän pelkää tulevansa löydetyksi. Kirjassa Taran perhe-elämää Helsingissä kuvataan lähinnä takaumien kautta, kun Tara kertoo tarinaansa Lindalle. Välillä taas kuvataan Taran arkea turvatalossa, sekä ristiriitaa siinä, mitä kaikkea hän voikaan kaukana perheestään tehdä. Toisaalta Tara haluaisin pukeutua kuin normaalit teinit, meikata sekä tapailla poikia. Samalla hän kuitenkin pohtii voiko hän oman kulttuurinsa edustajana ja totuttujen tapojen takia käytäytyä länsimaisen tytön tavoin vai ei. Juuri kun Tara tuntee olonsa turvalliseksi ja hänen elämänsä on käätymässä nousuun tapahtuu jotain, mikä laittaa Taran jälleen vaaraan.

Kahden maailman tyttö on hyvää nuortenkirjallisuutta. Se käsittelee vaikeita asioita ja on hyvin samaistuttavan oloinen. Varmasti moni identiteettikriisin parissa kamppaileva nuori voi saada kirjasta ajateltavaa vaikka ei olisikaan monikulttuurinen. Kirja antaa ajattelemisen aihetta, enkä lukiessani voinut olla miettimättä kuinka joidenkin elämä voi oikeasti olla samanlaista kuin Taralla. Kirjailija kiitokset myös antavat olettaa, että tarina peustuisi todellisiin tapahtumiin. Tai ainakin Taralla olisi oma esikuvansa, jonka tarinaa Taran tarina mukailee. 

Jälleen kerran voin vain ihmetellä miten laadukasta nuortenkirjallisuutta suomesta löytyy. Itse olisin pitänyt tällaisestä kirjasta hyvin paljon yläasteella tau lukiossa, ja pidin tästä nytkin. Kirja sopiikin mielestäni myös oikein hyvi  aikuiseen makuun.