Stephen King: Carrie

Etsiskelin jotain vähemmän paksua Kingin kirjaa halloween-haastetta varten ja päädyin sitten lukemaan Carrien uudestaan. Olen lukenut sen ensimmäisen kerran joskus vuosia sitten kun olin vielä peruskoulussa. Arvatenkin olin jo ehtinyt unohtaa joitain yksityiskohtia, vaikka pääjuonen vielä muistinkin. Tuntui kyllä koko ajan lukiessa siltä, että lukisin kirjaa ensimmäistä kertaa. Ilmeisesti aika on tehnyt muistille tepposet :D

Carrie on Stephen Kingin esikoisteos, ja melko ohut verrattuna muihin kyseisen herran kirjoihin. Kirjassa on vain vähän päälle 200 sivua, joten lukaisin sen eilen illalla melko nopeasi. Viimeiset sivut luin juuri ennen nukkumaan menoa vieläpä, mikä selittänee sen että näin hieman levottomia unia. Carrie kertoo samanimisestä 16-vuotiassa tytöstä, jota on kiusattu vuosikausia koulussa. Tarina alkaa eräästä liikuntunnin jälkeiestä pesuhuonekohtauksesta, jossa Carrie saa ensimmäiset kuukautisensa eikä tajua että juuri siitä on kyse, niinpä koulutoverit heittelevät häntä tamponeilla ja terveyssiteillä, kunnes opettaja tulee lopettamaan tilanteet. Tämän trauman jälkeen Carrien telekineettiset kyvyt heräävät jälleen monen vuoden hiljaiselon jälkeen. 

Carrien ahdinkoon vaikuttaa myös hänen kiihkouskovainen äitinsä, jonka mielestä kuukautiset ovat merkki naisen synnistä, ja joka on vuosien ajan käyttänyt kasvatusmetodinaan Carrien sulkemista komeroon rukoilemaan. Äipällä on muutenkin hieman omat tulkintansa raamatusta, rohkenen sanoa. 

Koulussa tapahtuneesta välikohtauksesta syyllisyyttä tunteva Susie pytää poikaystäväänsä Tommyä pyytämään Carrien Kevättanssiaisiin, ja tämä suostuu. Carrie suostuu, ja alkaa ompelemaan itselleen uutta mekkoa, ja haaveilemaan hieman paremmasta elämästä. Samalla hän kuitenkin harjoittaa telekineettisiä kykyjään liikuttelemalla erinäisiä esineitä kotonaan. Lopulta tanssiaisilta koittaa, menee hyvin siihen asti kunnes Carrie kruunataan  tanssiaisten kuningattareksi, ja hänen lavalla ollessaan tapahtuu jotain, joka muuttaa kaikkien elämän.

Kirjalla on mielenkiintoinen rakenne. Siinä vuorottelevat niin Carrien kuin muutamaan muunkin henkilön näkökulmat, ja uutisjutut sekä tanssiaisillan tapauksen jälkipuinti ja siihen liittyvät uutiset ja tutkimukset, sekä silminnäkijälausunnot. Näissä kohdissa valotetaan myös hieman enemmän Carrien lapsuutta, ja etenkin tämän ilmiselvästi mielisairaan äidin menneisyyttä. Monella tapaa kirja spoilaakin ehkä itse itseään, koska siinä on alusta asti selvää, että tanssiaisiltana tapahtuu jotain kamalaa. Itseäni tämä ei haitannut, koska olen lukenut kirjan ennenkin, ja toisaalta siksi, että Carrien juonesta ovat kuulleet luultavasti kaikki, jotka eivät ole asuneet elämäänsä tynnyrissä. Etenkin se kohtaus, jonka jälkeen helvetti niin sanotusti pääsee valloilleen, on melko tunnettu populaarikulttuurissa.

Carrie on hirmusien samaistuttava hahmo vaikka hänen tekonsa eivät aivan hyväksyttäviäkään ole, ovat ne kuitenkin ymmärrettäviä. Mielenvikainen pahoinpitelevä äiti ja vuosikausien kiusaaminen koulussa jättää väistämättä jäljet kehen tahansa. Carrie tekee väärin mutta hän on samalla hieman olosuhteiden uhri. Tämän kirjan yliluonnollisuus on vielä hieman hillitympää kuin Kingin myöhemmissä kirjoissa, vaikka se toki tärkeä elementti on Carriessakin. Enemmän luin kirjaa varoitustarinana siitä, mitä kaikkea pahaa voi saada aikaan kiusaamalla toisia. Tietenkin tämä on liioiteltu esimerkki mutta silti yhtä tärkeä. Aihe on vaikea, ja ahdistavakin, jopa liiankin ahdistava ellei Carrien yliluonnolliset voimat toimisi lukijalle etäännyttäjänä.

Kaikein kaikkiaan Carrie on mielestäni ehdottomasti Kingin parhaimmistoon kuuluva teos, ja voisin sen joskus haluta omaakin hyllyäni koristamaan, jo se jossain tulisi vastaan. Varsinaisesti tätä lukiessa eivät kauhunväreet menneet pitkin selkäpiitä, vaan kirjan ansiona on enemmänkin ajatuksia herättävä  ja oikean elämän ahdistusta herättävä. Hyvää King-laatua kuitenkin :)

Halloween-haaste; Kingiä