Tämä kirja on pyörinyt TBR-listallani jo pitkään ja viimein sain sen luettua talvi-iltain maratonin aikana Loppiaisen aikoihin. Täytyy sanoa, että tykkäsin kirjasta kyllä mutta ei se niin hyvä ollut kuin oletin. Hyvin kirjoitettu, oivaltava ja paikoitelleen melko hauskakin kirja se toki oli mutta lukukokemus oli silti laimeampi kuin oletin.
Mielensäpahoittaja on tyypillinen suomalainen elämän ehtoopuolella elelevä mies, joka pahoittaa mielensä milloin mistäkin. Muun muassa se, että jouluna kinkun sijasta on kalkkunaa, pahoittaa tämän herran mielen. Vaimo on hoitokodissa, eikä juuri enää puhele. Paras ystävä on kuollut ja aikuiset lapset käyvät harvoin. Kotona on saatava asua, ja mieli pahoittuu, kun lääkäri kieltää autolla ajonkin.
Mielensäpahoittaja osaa kyllä mennä sisään vanhuksen ajatusmaailmaan mutta onko kyseinen ajatusmaailma ehkä hieman streotypinen? Toisaalta asioiden kärjistys tällaisissa kirjoissa on usein on toimiva tehokeino.
Pidin kirjassa siitä, että sitä lukemalla ainakin pääsin täysin omaa ajatusmaailmaani erilaisen tyypin nahkoihin.