Road Dahl: Sulo (Jali) ja suklaatehdas

Road Dahl, miksi en lukenut sinua jo lapsena :D Onneksi tämä kirja oli oikein sopiva aikuiseenkin makuun. Lisäksi se soveltuu maanmainiosti emilien halloween-haasteeseen karkkiteemansa takia. Nopealukuisuuskin oli plussaa näin lokakuun viimeisellä viikolla.

Sulo ja suklaatehdas, joka on suomennettu myös nimellä Jali ja suklaatehdas, kertoo Sulosta joka asuu yhdessä isänsä, äitinsä ja kaksien isovanhempien kanssa. Perheen ainut työssäkäyvä aikuinen on Sulon isä, joka on töissä hammastahnatehtaassa. Siksi perhe on hyvin köyhä, sillä seitsenhenkisen ruokakunnan vatsan täyttäminen on kallista. Koko perhe elääkin enimmäkseen kaalilla. Sulo saa kuitenkin jokaisena syntymäpäivänään kokonaisen suklaalevyn, joka on tehty maailman parhaassa suklaatehtaassa, eli Villi Vonkan tehtaassa. Salaperäinen herra Vonkka on antanut potkut kaikille työntekijäilleen vakoojien takia, ja tehdas on toiminut salaperäisen verhon takana monta vuotta ilman että kukaan on mennyt sinne sisään, tai tullut sieltä ulos. Lähellä Sulon syntymäpäivää herra Vonkka julkistaa kilpailun; viiteen tehtaasta myymälöihin tulleeseen suklalevyyn on piilotettu kultainen lippu, jonka löytäjä pääsee kierrokselle tehtaaseen. Erinäisten sattumusta kautta Sulo saakin käsiinsä voittolipukkeen, ja lähtee isoisä Justuksen kanssa kierrokselle. Muut lapset, jotka ovat löytäneet nuo taianaomaiset liput ovat hemmoteltu Marina, Pullea ahmatti Aukusti, Orvokki, joka jauhaa pakkomielteisesti purkkaa ja vielä tv-n orja Ari. 

Tehtaassa on paljon nähtävää, kuten esimerkiksi hassut pienet Umppa-lumpat, jotka ovat tehtaan työntekijöitä. Matkan varrella jokaiselle lapselle paitsi Sulolle sattuu jotain hassua jonka jälkeen Umppa-lumpat laulavat hyvin hauskan ja opettavaisen laulun. Suoksikkini niistä oli ehdottomasti se, missä Umppa-lumpat laulavat tv:seen ja kirjoihin liittyen ;) Lopussa koittaa Sulollekin yllätys.

Sulo ja suklaatehdas on aivan mahtava lastenkirja, ja harmittaa vietävästi etten ole tullut sitä lapsena lukeneeksi. Onneksi Dahlin tapa kirjoittaa vetoaa aikuisiinkin, ja etenkin minuun joka olen erittäin sinut sisäisen lapseni kanssa ;) Ainoa miinuspuoli kirjassa on se, että sitä lukiessa alkaa tehdä hirveästi mieli karkkia. :D

Halloween-haaste; Karkkia