Rästipostauksia, rästipostauksia. Ylihuomenna vaihtuu jo kuukausi, ja minulla on vielä monta tässä kuussa lukemaani kirjaa postaamatta. Joten aikaa säästääkseni aion kirjoittaa tämän nuortenkirja-sarjan osista samassa postauksessa.
Sarjan ensimmäinen osa alkaa siitä, kun Kerttu lähtee matkalle Anne Frankin päiväkirjaa fanittavan kirjailijatar äitinsä kanssa Amsterdamiin, sinne missä Anne Frank piiloili toisen maailmansodan aikana. Matka tulee sopivaan saumaan, sillä Kerttu on juuri jättänyt tyttöystävänsä Miran tekstarilla, ja löytänyt netistä uuden ihanan tuttavuuden, joka onkin poika.
Kirjassa Kerttu ja hänen äitsinsä seikkailevat Amsterdamissa, ja löytääpä kerttu myös nuorempaa seuraa. Anne Frankin päiväkirjaan vastahakoisesti suhtautuva Kerrtu alkaa lukea kyseistä kirjaa äitinsä lahjomana. Hän saa kalliit farkut, mikäli hän lukee kirjan loman aikana. Kerttu huomaakin samaistuvansa Anne Frankkiin, joka tuntuu päiväkirjassaan etsivän itsekin omaa identiteettiään, aivan kuten Kerttu. Kirjassa kantavana teemana onkin oman identiteetin löytäminen ja siitä kiinni pitäminen. Matkalla Kerttu kasvaa henkisesti, ja kotiin palatessa voi yllättäviä asioita sattua.
Minä pidin tästä kirjasta nimenomaan siksi, koska siinä käsitellään erilaisuutta, aihe jota toivoisin nuorten kirjoihin vielä enemmän. Seksuaalinen identiteetti on yksi kirjan osanen, ja sen miettiminen ja hyäksyminen on varmasti monen nuoren arkipäivää. Lisäksi pidin siitä, että Anne Frankin päiväkirja on otettu kirjaan mukaan hyvällä ja mielenkiintoisella tavalla.
Tästä seuraavasta osasta on hieman vaikea kertoa paljastamatta liikaa ensimmäisen kirjan juonesta. Sanotaan nyt näin, että tässäkin osassa matkailu avartaa. Matkalla ovat tällä kertaa Kerttu, Mirja, ja Kertun äiti ja tämän mieshystävä. Matka suuntautuu Intiaan, jossa jälleen kerran nähdään erilaista kulttuuria ja mietitään identiteettikysymyksiä. Tässä kirjassa hyväksyntä ja sen hakeminen lähipiiristä on suuressa osassa, etenkin kirjan loppupuolella. Pidin tästäkin kirjasta, mutta ehkä himpun verran vähemmän kuin sarjan ensimmäisestä oasta.
Kolmannessa osassa matkustetaan halki Suomen, ja Norjan Lappiin saakka. Pääosassa kirjaa on Ilari, Kertun ja Miran hyvä ystävä, joka istuu pyörätuolissa. Kyllä, jälleen kerran erilaisuus on teemana, tosin ehkä hieman eri tavalla. Ilari on ollut pyörätuolissa taaperosta alkaen pahan autokolarin seurauksena. Välillä elämä on mukavaa ja hauskaa, mutta välillä pyörätuolissa istuminen on kovempi paikka. Matka on Roadtrip, jonka varrella kyytiin otetaan eräs Ilarin nettituttu. Tyttö, jonka kanssa hän on sopinut ensimmäiset treffit. Tyttö, tulee matkalle mukaan, vaikka ensin pientä ristiriitaa tuottaa se, ettei Ilari ole kertonut etukäteen olevansa pyörätuolissa. Se tosin ei loppupeleissä edes haittaa, ainoa ongelma on kertomatta jättäminen. Mutta mitä salaisuuksia tytöllä kenties on..hän vaikuttaa liian vähäruokaiselta, ja puhuu outoja asioita. Tosin totuus voi tulla lukijalle yllätyksenä.
Tässäkin kirjassa erilaisuus on päivän sana. Se on teema, jonka ympärille voi luoda vaikka minkälaisia tarinoita. Mielestäni nuoren pyörätuolissa istuvan miehen tarina on hyvä, ja tarpeellinen. Tavallista elämää voi viettää vaikka ei olisi aivan samanlainen kuin muut. Matkustus on tässäkin kirjassa toki tärkeää, mutta matkustuksen kannalta tämä ei ollut se mielenkiintoisin kirja sarjasta, vaikka muuten todella hyvä olikin.
Koko tämän kirjasarjan suhteen täytyy sanoa, että olen iloinen kun nuorillekin on olemassa näin laadukasta, ja ajatuksia herättävää lukemista. Hieman erilaisia rakkaustarinoita kuin ne missä Jamppa ihastuu Maijuun...tykkäsin todella :)