sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Sarianna Vaara: Huomenkellotyttö



Alkukesällä luettujen kirjojen postaukset ovat edelleen kesken, tuhma minä. Olen ollut viime aikoina luvattoman huono kirjabloggaaja mutta olen edelleen innostunut lukemisesta ja kirjablogin pitämisestä. Kyllähän hidas tahti on parempi kun ei minkäänlaista tahtia ollenkaan. :D

Nyt kuitenkin asiaan. Eli Sarianna Vaaran omaelämänkerralliseen romaaniin Huomenkellotyttö. Kirja pohjautuu siis Marianna Vaaran omaan lapsuuteen ja  nuoruuteen mielenterveysongelmaisen äidin kanssa.

Anna asuu äitinsä Elenan kanssa kahdestaan, isosisko on muuttanut pois opiskelujen perässä eikä paljoa tykkää kotona käydä. Parhaimmillaan elämä äidin kanssa on hauskaa ja mielikuvitusrikasta. Pahimmillaan Anna joutuu pelkäämään äitinsä puolesta, ja hakemaan apua ulkopuolelta. Äiti sairastaa skitsofreniaa, ja on myös maanisdepressiivinen. Annan elämään mielenterveysongelmaisen äidin kanssa mahtuu elämän kaikki kirjot. Välillä äidin kanssa on ihanaa, ja kahdestaan asuminen on huippua. Välillä elämä on taas painajaista kun joutuu pelkäämään pois joutumista ja sitä, että äiti tekee itselleen jotain. Elämään mahtuu niin valoa kuin varjoakin kun Anna kasvaa lapsesta aikuiseksi äitinsä varjossa. Äiti on samalla niin rakas, ja samalla vaatii Annalta aivan liikaa. Äiti-tytärsuhde on ristiriitainen. Anna on parhaimmillaan äidin oma Huomenkellotyttö, ja pahimmillaan äiti uppoaa pelkästään itseensä.

Huomenkellotyttö on hyvin mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä kirja. Se pääsee syvälle henkilöidensä sisään, ja se sisältää niin iloa kuin suruakin, sekä paljon ahdistusta. Tarina on elämänmakuinen ja aito, kenties juuri siksi että se on omTaelämänkerrallinen. En tiedä mitä muuta voisin kirjasta sanoa, ehkäpä sen että vaikka lukemisesta on jo aikaa jonkun verran, on kirja edelleen vahvana tunteena mielessäni. Todella vaikuttava teos, jota suosittelen luettavaksi jos tämmöinen kirjallisuus vähääkään kiinnostaa. 

perjantai 17. heinäkuuta 2015

Laura Paloheimo: OMG




Hömppääkin on kiva lukea, ja sitä harrasankin monesti hieman vakavampien ja rankempien kirjojen välissä :) Laura Paloheimon OMG kertoo   Annasta, joka pitää samannimistä hääsuunnittelufirmaa yhdessä ystäviensä Karlan kanssa. Kun eräiden hyvin järjestettyjen juhlien päätteeksi Anna hyppää oman työmatkalta tulleen aviomiehensä kanssa samaan taksiin aikomuksenaan viettää pitkästä aikaa romanttinen ilta, aviomies sanookin haluavansa avioeron. Annan maailma menee palasiksi. Seuraavaksi hyppäämme jonkin ajan päähän tästä ja Anna on hukassa; töissä sattuu enemmän virheitä ja kiloja tulee aakkoskarkkeja syödessä. Anna ei ole paljoa käynyt omassa asunnossaa, vaan on asunut Karlan kanssa, joka alkaa tähän jo kyllästyä. Anna päättää kuitenkin muuttaa sinkkuutensa johonkin muuhun ja liittyy nettideitti-sivustoon. Osoittautuu että nettideittimaailmassa on paljon sikoja mutta eräs helmikin taitaa löytyä.

OMG on perushömppää. Chick-littiä, ja tällä kertaa suomalaista sellaista. Kirja oli viihdyttävä ja sai nauramaankin pari kertaa mutta olen kyllä lukenut parempiakin tämän lajin kirjoja. Tykkäsin kyllä mutta ehkä jotain jäi puuttumaan.


maanantai 13. heinäkuuta 2015

Kishwar Desal: Pimeyden lapset



Pimeyden lapset kertoo oikeastaan naisten ja tyttöjen asemasta Intiassa. Sosiaalityöntekijä Simran Singh kutsutaan vanhaan kotikyläänsä Punjabiin auttamaan 14-vuotiasta tyttöä, jonka epäillään surmanneen koko perheensä. Keskustelemalla tytön, Durgan, kanssa Simran ei pääse pitkälle. Keskusteluijen jälkeen nousee vain enemmän kysymyksiä. Simran alkaa selvittämään juttua omin tutkimuksin ja  kuulee monta tarinaa tapaukseen liittyen sekä löytää tekstiä ja kuvia Durgan huoneesta. Näiden yhteisvaikutuksesta selviää karu tarina siitä, mitä Durgan rakkaalle isosiskolle on tapahtunut vain sen takia, että tämä rakastui väärään mieheen. Suuri kysynmys on myös se, onko Durga todella suorittanut karmea murhateot ja tappanut suuren perheensä, ja mitkä ovat loppujen lopuksi olleet vaikuttimet tähän tekoon? Tarinan sivussa lukijalle selviää myös tuikitavallisia asioita sosiaalityöntekijä Simran elämästä. Tämä tuo mukavia hengähdyshetkiä rankkaan tarinaan. Kun totuus alkaa paljastua, löytyy nurkan takaa lisää kauheuksia ja haudattuja salaisuuksia.

Pimeyden lapset on taas niitä kirjoja, joita lukiessa tajuaa millainen lottovoitto on ollut syntyä tyttönä länsimaihin, ja Suomeen. Se miten tyttöjä ja naisia kohdellaan vielä nykyäänkin monessa suunnassa maailmalla on karmeaa luettavaa. Vaikka tämä kirja on fiktiota, voi aivan hyvin uskoa, että kirjan kuvaamia asioita tapahtuu oikeastikin. Kirja saa ajattelemaan, ja välillä kauhistelemaankin. Jälleen kerran tajuan sen, miten paljon työtä täytyisi tehdä vielä sen eteen, että naisten asema paranisi kaikkialla. 

Synkistä asioista huolimatta kirjassa pilkahtaa kuitenkin myös toivo paremmasta. On olemassa ihmisiä, jotka taistelevat niiden puolesta jotka eivät pysty puolustamaan itseään. Aina löytyy ihmisiä, jotka välittävät ja ottavat siipiensä huomaan. Samalla kirjassa pääsee myös kurkistamaan erilaiseen kulttuuriin ja erilaisiin tapoihin, jotka kaikki eivät ole läpeensä huonoja tai pahoja vaan joukosta löytyy myös elämää rikastuttavia asioita.

Suosittelen tätä kirjaa sellaisille, jotka ovat tyttöjen ja naisten kohtaloista, sekä eri kulttuureista kiinnostuneita. Kaikkein herkimmille en tätä kuitenkaan suosittelisi, sillä aika synkissä vesissä tässä kirjassa uidaan, eikä lukukokemus ole välttämättä helppo. 

Kaiken kaikkiaan oma lukukokemukseni oli oikein hyvä, sillä tykkään välillä ruokkia sitä pientä feminisitä, joka sisälläni asuu ;)