 |
| http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9512352044&lang=fi |
Tämä kirja osui silmiini kirjaston uutuskirjahyllyllä. Ensimmäisenä huomioni kiinnitti kansikuva, ja vasta sen jälkeen kirjan nimi. Takakannen luettuani päätin, että kyseinen kirja on tarpeeksi kiinnostava kotiin lainattavaksi. Takakannen selostus nimittäin herätti mielenkiintoni, sillä siinä kirjoitettiin, että tämä romaani kertoo itsetunnosta ja suorituspaineista, ja siitä kuinka kirjan päähenkilö Lucystä kasvaa naiseksi isänsä tuomitsevan katseen alla.
Siinä siis juonta pähkinänkuoressa. Lukukokemus oli ristiriitainen. Toisaalta rakastuin tähän kirjaan, toisaalta koin sen hyvin hankalaksi lukea. Molempiin edellämainittuihin seikkoihin vaikutti enimmäkseen se, millä tavalla kirja on kirjoitettu. Kerronta on nimittäin hyvin polveilevaa, ja siinä on paljon yksityiskohtia,ja kuvailua jopa hieman turhankin tarkasti. Tämä seikka teki kirjasta raskaan lukea mutta samalla se teki siitä mielenkiintoisen. (vaikka joissain kohdissa kyllä meinasin kyllästyä siihen yksityiskohtien määrään.)
Toisella silmällä on Julia Kellyn esikoisteos, ja se valittiin vuoden 2008 parhaaksi esikoisteokseski Irlannissa. Tämänkin tiedon jyvän luin kirjan takakannesta. Voin ymmärtää kirjan suosio, sillä se oli loppujen lopuksi hyvin raikkaasti kirjoitettu vaikka välillä se loikin ummehtuneitakin viboja lukukokemukseeni. Suosittelisin tätä sellaisille lukijoille, jotka jaksavat nähdä vaivaa lukemiseen. Itse luin tämän muutamassa päivässä vaikka välillä teki mieli jättää koko opus kesken. Kokonaisuus oli kuitenkin oikein hyvä, ja mainio.
Kuulostaapa kiinnostavalta, ja varsinkin teemansa puolesta voisi olla minun kirjani. Vuolaista kuvauksista en kuitenkaan kamalasti nauti. Olisi mukava tietää, mitä tässä kuvattiin tarkasti? Maisemia? Ihmisten ulkonäköä? Ehkä liikettä, toimintaa? Sillä on vähän merkitystä siihen, viihdynkö kirjan parissa... :-)
VastaaPoistaTässä kuvattiin tarkasti miltei kaikkea. Siin oli minämuotoinen kertoja, ja siinä kuvattiin kaikkea mitä se havaitsee ympärillään tarkasti, ja hänen ympäristöä...ja minäkertoja alkaa aina pohtimaan jotain, ja sit ränsyillään hieman. Parhaiten voin ehkä selittää sen niin, että se oli kirjoitettu niin että se paikoitelleen kulki kuin ihmisen ajatuksenkulkukin yleensä, eli paikasta toiseen ja kohteesta toiseen.
VastaaPoista