Haaste jatkuu. Tänään pitäisi sitten kirjoittaa siitä, mikä on lempikirjani klassikkojen saralla. Tämä on jälleen kerran erittäin vaikea valinta, vaikka en läheskään kaikikkia maailman klassikkoja ole vielä lukenut. Lopulta päädyin kuitenkin erääseen erittäin paksuun, ja samalla myös suomalaiseen teokseen. Lempiklassikkoni on Mika Waltarin Sinuhe Egyptiläinen. Siitä on tosin aikaa, kun olen sen lukenut ja tahtosin lukea sen uudelleen, koska en muista kovinkaan paljon siitä, mitä siinä tapahtui.
Muistan kuitenkin, että luin Sinuhen aikoinani parissa päivässä, samalla kun olin kesätöissä valvomassa valokuvanäyttelyä. Huolimatta siitä, että kyseinen kirja oli erittäin paksu, sen lukeminen oli nopeaa, sillä se vei mennessään. Lennokkaasti kirjoitettu teksti ja ihanan eksoottiset ja historialliset maisemat ja tapahtumat pitivät lukunautintoa yllä alusta loppuun. Kaikkein vaikuttavinta Sinuhe Egyptiläisessä on kuitenkin se, ettei sen kirjoittaja Mika Waltari ollut koskaan käynyt Egyptissä. Kirjahan on myös yksi niitä harvoja suomalaisia kirjallisuuden klassikkoja, jotka ovat menestyneet kansainvälisestikin.
Sanon vielä tähän loppuun, että jos maailmassa pitäisi lukea vain yksi klassikkoteos, suosittelisin siihen ehdottomasti Sinuhe Egyptiläistä, sillä se on puhdasta taidetta ja taitoa, ja se vie lukijansa aivan uskomattomaan seikkailuun. Mitä nyt kysesisestä kirjasta muistan. Viimeistään ensi kesänä aion lukea tuon teoksen itsekin uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti