Haaste jatkuu, koska nyt ei riitä aika eikä energia kirjoittamaan mistään viime aikoina lukemastani kirjasta. Haluan kuitenkin jotain tännekin kirjoitella, joten haasteen jatkaiminen tuntuu passelilta tavalta päivitellä.
Selityksistä nyt kuitenkin itse asiaan, eli tämän päivän polttavaan kysymykseen. Pitäisi kertoa kirjasta, jota vihasin. Vihata on kuitenkin aika voimakas termi, ja en nyt suoranaisesti ole tainnut koskaan vihata mitään kirjaa. Yleensä kirjat ovat joko hyviä, superhyviä tai mitäänsanomattomia. Jos nyt kuitenkin jotain täytyisi tähän vastata niin, voisin sanoa,että on olemassa ainakin yksi kirja, joka voisi mennä vähän vihaamisen puolellekin. Tai ainakin se oli sellainen kirja, jota en ole halunnut lukea uudestaan, ja jonka loppuunsaaminen oli työn ja tuskan takana.
Jaarittelujen jälkeen paljastettakoon, että tämä kirja on kirja, joka meidän piti lukea yläasteella, enkä muista siitä paljon mitään, joten aika mitäänsanomaton se oli. En edes muista kuka sen kirjan oli kirjoittanut mutta sen nimi oli Ykä Yksinäinen. En oikein päässyt kyseiseen kirjaan sisälle, ja sitä oli huonolla tavalla raskas lukea, vaikka kyseessä oli nuortenkirja. En muista siitä juurikaan muuta, kun että se oli kirjoitettu erittäin vahvalla murteella minäkertojamuodossa, mikä teki siitä hankalan lukea. Pidän yleensä murteiden käytöstä kirjoissa mutta mielestäni se toimii vain tehokeinona ja nimenomaan vain henkilöiden repliikeissä, eli siinä mitä he sanovat. Mielestäni se ei sovi kirjan kokonaiskieleen. Tämä on kuitenkin vain minun mielipiteeni.
En nyt sanoisi, että aivan vihaisin tuotakaan kirjaa mutta ehdottomasti se on säilynyt mielikuvissani huonoimpana kirjana, jonka olen lukenut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti