lauantai 9. huhtikuuta 2011

Audrey Niffenegger : Hänen Varjonsa Tarina

Luin tämän kirjan jo joskus helmikuun alussa mutta en ole saanut aikaiseksi postata tästä, kun on ollut kiirettä opiskelujen kanssa. Luin tämän kirjan kuitenkin parissa päivässä silloin pari kuukautta sitten, ja kirja jätti lähtemättömän vaikutuksensa minuun.
Mikä sitten sai minut tarttumaan tähän romaaniin? Olin aiemmin kuullut, tai lähinnä lukenut tästä kirjasta, ja kirjailijan aiemmasta teoksesta (Aikamatkustajan Vaimo) todella paljon kehuja. Lisäksi kirjan takakansi herätti kiinnostukseni. Kirjan kuvauksessa nimittäin kerrottiin tämän olevan 2000-luvun kummitustarina. Kummitustarinat ovat kiehtoneet minua pienestä asti, ja pieni fantasialataus kirjassa, joka ei varsinaisesti ole fantasiakirjallisuutta, on omiaan nostattamaan mielenkiintoni.
Hänen Varjonsa Tarina, kertoo parikymppisistä amerikkalaiskaksosista (siskoksista), jotka kuulevat ensimmäistä kertaa äitinsä kaksoissisaresta tämän kuoltua ja jätettyä heille perinnöksi Lontoossa sijaitsevan asunnon, jonka lähellä on Highgaten hautausmaa. Kaksoset muuttavat asuntoon, ja heidän elämänsä alkavat eriytyä. Lopulta he saavat huomata, etteivät ole asunnossa kahdestaan, vaan siellä asuu yhä heidän tätinsä haamu.
Enempää en juonesta halua paljastaa, koska kirja on rakentunut ennen kaikkea yllättävien käänteiden varaan. Juuri tämänlainen kirjoitustyyli, jossa salaisuudet niin sanotusti paljastuvat pikkuhiljaa, on erittäin koukuttava. Kirjan tunnelma oli paikoitellen erittäin aavemainen, ja joka luvussa tapahtui jotain, mikä yllätti minut. Kirjasta löytyy myös syvyyttä ja vakava sanomankin, jota en tässä halua paljastaa. Sitä paitsi jokainen lukija tekee omat tulkintansa kirjoista, ja lukukokemukset eroavat toisistaan, joten joku muu voi huomata kirjasta erilaisia teemoja kuin minä. Kirjan loppuratkaisusta voisin sanoa sen verran, että se yllätti minut täysin, ja se nostatti monella tapaa kylmiä väreitä.
Lukukokemuksena kirja oli erittäin hieno ja ajatuksia herättävä. Parasta kirjassa oli ehkä mielestäni se, että siinä esiintyvä hautausmaa on ilmeisesti oikeasti olemassa. Toivoisinkin, että jos joskus matkustan Lontooseen, olisi minulla mahdollisuus vierailla kyseisellä hautausmaalla. Suosittelen kirjaa ainakin kaikille niille, jotka haluavat lukea hyvän ja nykyaikaisen kummitustarinan, ja niille jotka nauttivat yllätyksiä täynnä olevista lukukokemuksista.

4 kommenttia:

  1. Ihanasti kirjoitettu arvio. Minä pidin tämän kirjan tunnelmasta ja tarinasta, joskin arvasin lopun liian aikaisin. Ihan Aikamatkustajan vaimon veroinen tämä ei ole, mutta innolla odotan, mitä Niffenegger seuraavaksi kirjoittaa.

    Kiva huomata sinun opiskelevan Joensuussa. Se oli oma kotiyliopistoni (myös työpaikkana) vuosia. :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos :) En oo itse Aikamatkustajan Vaimoa vielä saanut luettua mutta se on lukulistalla, joten en voi sitä verrata tähän kirjaan. :) Mukava saada uusia lukijoita välillä :)

    Joo,Joensuun yliopisto on kiva paikka opiskella.

    VastaaPoista
  3. Minä olen yrittänyt katsella tämän kirjan perään juuri sen takia, että pidin kovasti Aikamatkustajan vaimosta, mutta eihän sitä ole kirjaston hyllystä löytynyt. Pitäisi varata, enkä ole saanut sitä vielä aikaiseksi : D Ja toisaalta vähän lannistaa, kun lähes kaikki ovat arvioineet ettei tämä ole niin hyvä kuin Niffeneggerin esikoisteos.

    Ps. Itä-Suomen yliopisto, Joensuun kampus ; )

    VastaaPoista
  4. Jaa, miulla on jääny näköjään kommentteja huomaamatta. En taida osata vielä käyttää bloggeria kunnolla.

    Mie tosiaan en voi noita kahta kirjaa toisiinsa verrata. En ole vieläkään ehtinyt lukemaan Aikamatkustajan Vaimoa mutta ainakin tästä näkökulmasta, kun en sitä aikaisempaa kirjaa ole lukenut, niin tykkäsin kovasti Hänen Varjonsa Tarinasta. :)

    VastaaPoista