( kuva on sivulta http://wsoy.fi/yk/authors/show/13)
Ajattelinkin aloittaa rästipostausten tekemisen eräästä kirjasta, jota en maininnut edellisessä kirjoituksessani. Luin tämän kirjan joskus kesällä, ja taisin lukea tämän aikamoista pikavauhtia. Kyseessä on erittäin koukuttava kirja. Jo kirjan ensimmäisellä sivulla paljastetaan, että sen päähenkilö ja minäkertoja Susie Salmon on kuollut. Hän kertoo tarinaansa elämän ja kuoleman väliseltä alueelta, omasta taivaastaan.
Tarinan juoni etenee niin, että Susie tarkkailee maailmaa, ja rakkaitaan omasta taivaastaan, ja kertoo taphtumista sieltä käsin. Hän kertoo siitä, miten hänet murhattiin, ja miten hänen perheensä ja ystävänsä kokevat asiat hänen kuolemansa jälkeen. Pikkuhiljaa Susien murhaajastakin alkaa paljastua enemmän ja enemmän synkkiä salaisuuksia. Ennekaikkea kirja kuitenkin kertoo siitä, miten surunkin keskellä pystyy pärjäämääm, ja kuinka elämä jatkuu kuolemankin jälkeen, ennen kaikkea niillä, jotka ovat rakkaansa menettäneet. Se on myös kertomus siitä, miten yksi tapahtuma vai muuttaa kaikkien kohtalon. Tämän enempää en halua juonesta paljastaa.
Kirja olit paikoitellen todella karmiva, mutta samalla se on myös lämminhenkinen ja toivoa antava. Vaikka murhaajan henkilöllisyys on koko kirjan ajan selvillä, se ei vähennä kirjan jännitystä ollenkaan, vaan tekee siitä jopa mielenkiintoisammankin. Pidän erityisesti kuitenkin kirjan minä-mutoisesta kerronnasta. Mielestäni se sopii tähän aiheeseen erittäin hyvin.
Lukukokemuksena kirja oli ajatuksia ja tunteita herättävä. Tunteiden kirjo oli suuri, sillä ne vaihtelivat järkytyksestä, suruun ja surusta iloon, ja niin edespäin. Tämäkin oli mielestäni yksi parhaista kirjan ominaisuuksia. Jollain tavalla edellä kuvaamani käsittelytapa elävöitti tarinaa, ja sai lukijan elämään tarinassa mukana. Suosittelisin tätä sellaisille, jotka kaipaava kirjojen lukemiselta elämyksellistä ja erittäin tunteikasta matkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti