tiistai 19. heinäkuuta 2011

Angela Sommer-Bodenburg: Pikku Vampyyri matkalla


kuva: http://www.levykauppax.fi/book/sommer_bodenburg_angela/pikku_vampyyri_matkalla/

Kävin noin viikko sitten kirjastossa, ja tein paluun lapsuuteen. Hetken mielijohteesta harhailin lasten- ja nuorten osastolle kirastossa ja aloin tutkimaan hyllyjä. Löysin jotain, joka toi mieleen vahvasti laspuuden ja sen jännittävän tunteen, kun lukee jotain jännää kirjaa, jossa  on jotain kutkuttavan yliluoonollista. Löysin Pikku vapmyyri-kirjat. Mukaani valkikoitui tämä uusi painos, joka sisältää kaksi eri Pikku Vampyyriä. Kirjat Pikku Vampyyri matkustaa ja Pikku Vampyyri Maalla on nidottu näihin yksiin ja samoihin kansiin.

Pikku Vampyyri kirjat kertovat pojasta nimeltä Anton ja tämän omalaatuisesta ystävästä Rydigeristä, joka ei ole tavallinen lapsi. Rydiger on nimittäin vampyyri. Yhdessä Rydigerin kanssa Anton pääsee mukaan moniin seikkaliuihi, ja tässä yhteisniteessä on kaksi kirjaa, joissa on hurjia seikkailuja. (hurjia lähinnä lapsen silmin katsottuna). Lisää jännitystä Antonin elämään tuo Rydigerin sukulaiset, etenkin vampyyrineito Anna.
¨
Kirjassa Pikku vampyyri matkustaa Anton houkuttelee Rydigerin mukaan lomalle, jolle Antonin vanhemmat ovat Antonia pakottamassa. Matkakohteena on maatila junamatkan päässä. Ongelmana on vain se, miten Rydigerin arkku saadaan perille, sillä Antonin vanhempien autoon se ei mahdu, eikä matkaaminen siinä onnistuisi muutenkaan. Ongelman ratkaisuksi Anton keksii, että hän voi saattaa Rydigerin maalle junassa kaikkine arkkuineen. Kirja käsittelee lähinnä tätä matkaa. Pikku Vampyyri maalla taas jatkaa siitä, mihin edellinen kirja sai. Se kertoo Antonin ja Rydigerin seikkailuista maatilalla. 

Juoni pähkinänkuoressa siis. Enempää en halua siitä paljastaa. Lukukokemus oli mahtava, tosin lähinnä nostalginen. Vaikka Pikku vampyyrin seikkailut eivät tunnu ehkä enää aivan niin kutkuttavan jännittäviltä kuin pienenä, niin ne on kirjoitettu huumorilla, joka jaksaa viihdyttää aikuistakin lukijaa. Tätä kirjaa lukiessa tuli jotenkin lämmin ja onnelllinen olo. Voisin sanoa melkeinpä, että tämä oli nojatuolimatka lapsuuteen. Suosittelen kirjaa lapsille ja lapsenmielisille sekä heille, jotka kaipaavat hauskaa ja kevyttä kesälukemist.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti