lauantai 15. helmikuuta 2014

Lauren Oliver: Pandemonium - Rakkaus on Kapinaa



Hm, en tiedä nyt mitä tästä kirjasta sanoisin. Pandemonium- rakkaus on kapinaa, on jatkoa kirjalla Delirium - Rakkaus on harhaa . Monella tavalla tämä toinen osa on vauhdikkaampi, mielenkiintoisempi, ja paljastaa vallitsevasta yhteiskunnasta enemmän kuin ensimmäinen osa. Rakastamaan oppinut Lena joutuu kyseenalaistamaan yheiskunnan oppeja yhä enemmän, ja pärjäämään uudenlaisessta tilanteessa. Kirjan tapahtumat alkavat tilanteesta, jossa edellisen kirjan lopusta on kulunut puoli vuotta. Nyt Lena on osa kapinaa. Kirjassa kerrotaan joka toisessa luvussa myös ajasta, joka seurasin ensimmäisen kerran loppua. Näin hypitään siis hieman ajassa mutta se ei häiritse juurikaan.

Tässä toisessa osassa mennään syvemmälle maailman sisään, ja Lenakin on hahmona paljon mielenkiintoisempi ja vähemmän ärsyttävä. Tapahtuma vievät mukanaan, ja kirja on pakko lukea kerralla. Itse aloitin eilen illalla, ja luin tänään loppuun. 

Pandemoniun- rakkaus on kapinaa on ihan hyvä tarina. Joskin muutamassa kohdassa tapahtuu ennalta-arvattavia asioita. Palajstamatta kirjan loppua täytyy kuitenkin sanoa, että jollain tasolla petyin siihen. Se oli liian ennalta-arvattavaa, vaikka en sitä arvannutkaan ennen loppua. Mutta sanotaan nyt että ei se kyllä yllättänyt. En ole lukenut Meyerin Twilight-kirjoista kuin ensimmäisen mutta olen kuullut niiden perusideasta paljon, ja täytyy sanoa, että yksi aika samanlainen piirre tästäkin kirjasta löytyy. Mihin siis tämä pettymykseni lopussa paljastuvaan seikkaan juontuu.

Aion kuitenkin lukea tämän sarjan viimeisenkin osan, koska minua kiinnostaa miten tarina loppuu, ja miten Olivet saa koko vyyhden kerittyä kasaan.

Viihdyttävä kirja, ja ajatus rakkaudettoman elämän ihannoinnista ja totalitaarisesta järjestelmästä on kyllä hyvinkin mielenkiintoista. Jotkin päälleliimatut jutut vain hieman ärsyttävät, ja vievät vähän lukunautintoa. Tämän kirjasarjan perusteella kyllä näen kuitenkin, että ehkäpä dystopia-kirjallisuus olisi myöhemmin jossain määrin ihan lukemisen arvoista. Ei hullumpi genre siis, ja toivon, että jossain vaiheessa pääsen tarttumaan vielä parempaan dystopiaan.

ps. meidän kirjastossa nämä kirjat ovat aikuisten puolella, vaikka monesta blogista olen saanut sen käsityksen että nämä olisivat nuortenkirjoja. Hämärää. 

2 kommenttia:

  1. Kyllä minäkin nämä nuortenkirjoiksi luokittelisin tai tarkemmin sanottuna nuorten aikuisten kirjoiksi. Näissä on ehkä kaksoisluokitus, joten ehkäpä sen vuoksi löysit kirjan aikuisten osastolta.

    Pidin tämän sarjan kahdesta ensimmäisestä osasta aika paljon, mutta kolmas oli minulle pettymys. Ei se nyt huono ollut, mutta jotenkin odotin jotakin muuta.

    VastaaPoista
  2. Juu, kyllä näissä aika nuorenkirjamainen tuntu on. Ihmetytti vähän vaan tuo, miksi täällä kirjat löytyy aikuisten puolelta. Itse tosiaan tykkäsin kyllä jonkun verran tästä ja edeltäjästään mutta muutama juttu ärsytti, ja vähän latisti lukukokemusta.

    Tämä toinen osa oli kyllä ehdottomasti parempi kuin ensimmäinen, eikä Lena ollut enää niin ärsyttävä kuin ensimmäisessä osassa.

    VastaaPoista