torstai 29. maaliskuuta 2012

Yhteenveto vuonna 2011 luetuista kirjoista


Bernard Cornwell: Viimeinen Kuningaskunta

Torey Hayden: Lapsi Muiden Joukossa

Audrey Niffenegger : Hänen Varjonsa Tarina

Charlaine Harris: Club Dead

Nora Roberts: Julkinen Salaisuus

Angela Sommer-Bodenburg: Pikku Vampyyri matkalla

Julia Kelly: Toisella Silmällä

Richard Matheson: Olen Legenda

Alice Sebold:Oma Taivas

George R. R Martin: Valtaistuinpeli: Tulen ja Jään laulu 1. osa

Louisa M. Alcott: Pikku Naisia

Tove Jansson: Muumipapan Urotyöt

Audrey Niffenegger:Aikamatkustajan Vaimo

Ruth Rendell: hepokatti

Victoria Connelly: A Weekend with Mr. Darcy

George R.R Martin: Kuninkaiden Koitos

Nicholas Sparks: Haikein Terveisin

Pirjo Rissanen: Sielunsisaret

Leena Lehtolainen: Minne tytöt kadonneet

Yhdeksäntoista kirjaa, sen verran sain luettua vuonna 2011. Muutama lukemani teos on kuitenkin jäänyt joukosta pois, jotkut joita en enää muista niin tarkkaan. Tänä vuonna tavoitteeni olisi tuplata luettujen määrä. Tai oikeastaan vähän enemmänkin kuin tuplata, pikkiriikkisen siis. Tavoitteena olisi lukea 50 kirjaa nyt vuonna 2012. Kolme olen tähän mennessä tänä vuonna jo luettua,  tai vasta kolme, miten sen nyt ottaa. :D Eli pitäisi kai vähän kiristää tahtia, että varmasti ehtii. : D 

Ihan hyvä listahan tässäkin toki on mutta haluan lukea enemmän. ;) Jokatapauksessa kohta pääsen kirjoittelemaan jo tämän vuoden kirjoista. Olen siis lukenut nyt Tove Janssonin Muumilaakson Marraskuu- kirjan, J.R.R Tolkienin Hobitin ja erään Jane Greenin kirjoittaman kirjan Kirjaflirttiä. Näistä olisi sitten postausta luvassa seuraavaksi.

Stay Tuned ;)

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Leena Lehtolainen: Minne tytöt kadonneet




No niin, nyt on viime vuuodelta jäänyt viimeinen postaamaton kirja vuorossa. Leena Lehtolaisen Minne tytöt kadonneet jatkaa Maria Kallio -sarjaa, jossa tämä ratkaisee jälleen uusia rikoksiaa. Tällä kertaa kysessä on maahanmuuttajataustaisten tyttöjen katoamiset. Koko kirjan kantavana teemana onkin naisten asema, ja oikeudet siinä missä maahanmuuttajatkin. Hyvin yhteiskunnallinen sanoma siis upotettuna suomalaiseen dekkariin, ja suomalaisen vahvan uranaisen elämään.

Itsehän luin Leena Lehtolaisen Maria Kallio- romaaneja jo joskus yläasteella, ja pidin niistä todella paljon. Nainen dekkarin päähahmona ja määrätietoisena uranaisena niinkin miehisellä alalla kuin ajattelee poliisien ja rikostutkijoiden olevan, kiehtoi minua. Taisin sitten myöhemmin jossain vaiheessa lukiossa kun olin, kirjoittaa lukijanelämänkertaani ja mainitsin Maria Kallion yhdeksi fiktiiviseksi esikuvakseni. 

Vaikka tässä kirjassa keskitytäänkin enemmän näihin juttuihin, ja maahanmuuttajanaisiin sekä heidän asemaansa, eikä niinkään Mari Kallioon ja tämän uraan, peilaa hänen asemansa hieman vastakohtaisestikin sitä, mikä on näiden maahanmuuttajatyttöjen asema. Kontrastia siis kahden erilaisen naistyypin kohdalla tuodaan jonkin verran esille. 

Minusta aihe oli hyvä Maria Kallio-dekkarin aiheeksi, sillä niissä on ennenkin ollut vähän feminististä juonnetta, ja naisten aseman puolesta taisteluakin. Dekkari, jossa on yhteiskunnallista sanomaakin, on dekkari joka kannattaa lukea vaikka ei dekkareista niin välittäisikään. Itsehän toki pidän dekkareista muutenkin. 

Tällä kertaa en viitsi paljastaa juonesta kovin paljoa, koska se vie mielestäni etenkin dekkarin lukemiselta paljon pohjaa. Senverran sanon, että tässä kirjassa Maria Kallio tutkii kolmen muslimitytön katoamista, ja yhden murhaa. Eli jännitystä riittää.

Pirjo Rissanen: Sielunsisaret




Jaaha, ja kohta alkaa olla vuoden 2011 kirjat paketissa ja viimeinkin pääsen siirtymään tänä vuonna luettuihin. Tämä olisi toisiksi viimeinen, josta tänne vuodelta 2011 kirjoitan. Eli kyseessä on kerrankin suomalaista tuotantoa. Naisille suunnttau vieläpä. Tai eihän sitä tiedä, voihan jotkut miehetkin tähän tykästyä. ;)

Sielusisaret on itsenäinen jatko-osa kirjalle Posliinihäät, jote en tosin ole lukenut. Aika hyvin pääsin kuitenkin kärryille mukaan. Luin tämän kirjan kun löysin sen joululomalla äitini kirjahyllystä, ja halusin lukea jotain kevyttä.  Ei tämä kyllä täysin kevyttä kamaa ollut, vaan tässä käsiteltiin naisten välisiä suhteita melko syvällisesti.

Tarina kietoutui enimmäkseen äidin ja tyttären välille, ja heidän suhteeseensa. Samalla siinä käsiteltiin avioliittoa, isäsuhdetta ynnä kaikkea muuta sellaista. Kaksi siskoakin taisi löytää toisensa. Kirja oli ihan jees, mutta ei kuitenkaan mitenkään älyttömän mahtava tai mukaansatempaava. Siitä huolimatta luin kirjan aika nopeasti, ja lukukokemus oli suht nautittava.

En nyt muista kirjasta kuin pääpiirteet, että ei se sen syvemmin minuun vaikuttanut. Ihan hyvä kirja kuitenkin jonka lukaisi oikein mielellään välipalana. ;)

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Nicholas Sparks: Haikein Terveisin



Hahaa, nyt ollaan jo sitten aika lähellä loppua näissä rästipostauksissa, wohoo!!! Eli tämä kirja on sellainen, jonka luin ennen joulun ja uudenvuoden välisinä välipäivinä, kun äiti osti sen itselleen Lappeenrannan reissullamme. Taisin lukea muuten aika nopeasti, eli tämä toimi vähän sellaisena välipalakirjana, mikä ei nyt kuitenkaan tällä kertaa vähennä tämän kirjan arvoa silmissäni. 

Tämä on rakkaustarina, jolla ei ole niin onnellinen loppu. Toisaalta ei se loppu ollut niin kovin onnetonkaan, mutta ei siitä sen enempää. Olen jo paljastanut liikaa siitä tuossakin. Kuitenkin, kirja kertoo nuoresta miehestä, joka etsii elämälleen suuntaa, ja päätyy lähtemään armeijauralle, ja ajautuu Irakiin. Ollessaan lomalla komennukselta, hän kuitenkin palaa kotikaupunkiinsa, ja tapaa siellä vieraisilla,hyväntekeväsiyysprojektissa mukana olevan nuoren, omanikäisensä opiskelijatytön.

Tästä asetelmasta alkaa rakkaustarina, jonka sivssa käsitellään myös miehen suhdetta omaan isäänsä, joka on komleksinen lähinnä isän erakkoluonteen ja hiljaisuuden takia,sekä miltei pakkomielteisen vanhojen kolikkojen keräilyharrastuksen kanssa. Pääjuonena on kuitenkin nuorten rakkaustarina, ja nimenomaan siinä mielessä, miten se kehittyy, toimii kaukosuhteessa, ja miten sille lopulta käy, ja miksi.

Haikein Terveisin on nimensäkin mukaisesti aika haikea kirja. Kuten aina, Nicholas Sparks kirjoittaa liikuttavalla tavalla, ja paikoitellen luin taas vähän kyynesilmässä tätä tarinaa. Sparks osaa kirjoittaanäitä romanttisia kirjoja yllättävän hyvin ja tunteella, ollakseen mies.

Ihana kirja, ja aika kevyt lukea. Suosittelen romantiikan nälkäisille, ja niille jotka tuntevat tarvitsevansa vähän haikeutta ja kyynliä elämäänsä ;)

torstai 1. maaliskuuta 2012

George R.R Martin: Kuninkaiden Koitos



                         (Kuva: http://fi.risingshadow.net/library?action=book&book_id=1485)


Tämän kirjan luin joskus syksyllä, jo kauan ennen joulua. No okei, marraskuussa. Ennen joulukuuta jokatapauksessa. Loppujen lopuksi sillä nyt ei hirveämmin taida olla väliä milloin olen tämän lukenut, mutta vuoden 2011 luetuissa tässä vielä mennään.

Tämä Tulen ja Jään laulun toinen osa, kertoo nimensäkin mukaisesti kuningaiden juonittelusta, ja valtataistelusta, ja on jatkoa Valtaistuinpelille, josta olen joskus aiemmin täällä kirjoittanut. Aivan kuten edeltäjänsäkin Kuningaiden koitos jatkaa samaa suht äijämaisen fanasian linjaa. Väkivaltaa ja sekisä on edellee paljon, etenkin ensimmäistä. Juonittelut syvenevät, samoin monet hahmot saavat vielä lisää syvyyttä. Kirjassa on taas monta eri tarinaa, jotka nivoutuvat yhteen.

Kuninkaansatamassa on uusi Kuninkaan Koura, joka yrittää pitää löyhät valtakunnan langat käsissään. Pohjoisemmassa koko valtakunnan kuninkaaksi pyrkivät sukujen päämiehet ottavat mittaa toisistaan. Samaan aikaan Talvivarassakin tapahtuu. Starkin suvun jäsenet ovat joutuneet erilleen toisistaan, ja ovat nyt jokainen enemmän tai vähemmän oman onnensa nojassa.

Samaan aikaan meren toisella puolen valtaistuimelta suistun suvun viimeinen elossa oleva jäsen, prinsessa ja Dothrakien kuningatas Daenerys yrittää löyttää laivastoa, joka veisi hänen meren yli, ja hän pääsisi vaatimaan rautaistuinta itselleen.

Samaan aikaan talvi on  tulossa.

Siiä juoni pähkinänkuoressa, toivottavasti en paljastanut liikaa. Kuninkaiden Koitos oli lukukokemuksena erittäin mainio. Tämänkaltaista fantasiaa on aina ihana lukea. Hyvää vastapainoa nykyajan vampyyrifantasialle, jota tulee joka tuutista. Juoni on tässäkin kirjassa eirttäin monipolveinen, ja henkilöhahmoja on niin paljon, että välillä heidän välisistä suhteistaa,ja henkilöistä ylipäänsä menee sekaisin. Ainakin jonkin verran. Tosin olen vielä toistaiseksi pysynyt kohtuullisen hyvin kärryillä. 

Väkivaltaa kavahtaville en tätä kyllä suosittelisi. Aika verisestä kirjasta on meinaan kyse. Joidenkin naisten makuun tämä voi olla hieman liian äijäfantasiaa, mutta minuun se kyllä uppoaa. Tarina on kuitenkin upea, ja onnistuu yllättämään lukijansa vähän väliä. 

Kohta voisikin olla jo aika lainata tämän saagan seuraava osa, jonka suomennettu nimi on muistaakseni Korppien Kestit. alkuperäiskielellä eli englanniksi en näitä vielä uskalla alkaa lukemaan, hyvä että suomenkielisessäkään tekstissä pysyn aina perässä. Ehkä sitten joskus, kun olen tämän ensin lukenut suomennoksina. ;)