Agatha Christie: Hercule Poirot ja huvimajan arvoitus

Tämä kirja oli yksi niistä, jotka luin lukumaratonin aikana, Ja toinen kirjoista, joista halusin tehdä vielä erikseen postauksen. Agatha Christien dekkarit ovat vielä hieman tuntematonta maaperää minulle, Olen elämäni aikana lukenut niistä joitakin mutta edellisestä kerrasta oli jo aikaa kun lainasin tämän kirjastosta ja päätin lukea.

Olen katsonut muutamia jaksoja Hercule Poirot tv.sarjasta, jossa pääosassa on mahtavan taitava näyttelijä David Suchet, ja lukiessani tätä kirjaa muistui yksi tällainen jakso mieleeni. Olin siis nähnyt tarinan jo, Se ei kuitenkaan lukemista haitannut.

Huvimajan arvoituksen Agatha Christie on kirjoittanut 1954 mutta kirja on julkaistu vasta 2000-luvulla. Kirjan tarina on kuitenkin ollut pohjana Chirstien kirjaan Kuolleen miehen huvimaja, joka on julkaistu 1974.

Tämä kirja sisältää myös Agatha Chriestien tyttärenpojan Mathew Prichardin esipuhe sekä Agatha Chritien kirjankansia yli viiskymmnetä vuotta  kuvittaneen  Tom Adamsin puheenvuoro, Molemmat olivat mielenkiintoisia ja toivat lukukokemukseen jotain extraa.

Huvimajan arvoituksessa tuo kaikkien rakastama viiksekäs Hercule Poirot pääsee käyttämään harmaita aivosolujaan Englannin maaseudulla. Rikskirjailija Ariadne Oliver kutsuu Poirotin Greenshore Housen kartanoon, jossa Ariadne on pestattu luomaan kartanon mailla tapahtuvalle kyläjuhlalle murhaleikki, Kirjailijatar kutsuu Poirotin mukaan, sillä hän on aistinut kartanon ilmapiirissä jotain outoa ja arvelee Poirotin läsnäolon olevan hyödyksi. Samaan aikaan kartanon mailla liikkuu eksyneitä turisteja, joita kartanon isäntä ei voi sietää.

Juhlpäivänä tapahtuu paljon; murhaleikki muuttu todeksi. Myös talon nuori eksentrinen emäntä näyttää kadonneen, joten Poirotilla on melkoinen pähkinä purtavana.

Hercule Poirot ja huvimajan arvoitus oli kaiken kaikkiaan viihdyttävä kirja, vaikka onkin melkoisen lyhyt. Se sopi kuitenkin mitä mainioimmin lukumaratonille, sillä se piti otteessaan loppuun saakka, Agatha Christietä minun on ehdottomasti luettava vielä lisää.

Marja-Leena Tiainen: Khao Lakin Sydämet

Lukujumi taitaa olla vaihteeksi väistynyt, sillä sain luettua tämän kirjan yhden päivän aikana (okei tämä on suhteellisen ohut nuorten kirja mutta silti :D) sunnuntaina. Hyvä minä! Tästä se lukeminen lähtee uuteen nousuun, ja minulla on kesälle paljon ideoita siihen, mitä kaikkea aioin lukea. Etenkin kun tämän viikon perjantaina alkaa jalkapallon EM-kisat, mikä tarkoittaa sitä, että telkkari on varattu avomiehelle seuraavat pari viikkoa. Minä aion istua sohvan divaaniosalla, ja lukea kirjoja ja ehkä kirjoittaa itse jotain samalla kun toinen puolisko katsoo jalkapalloaan. :D

Nyt kuitenkin pidemmittä puheitta itse kirjaan Khao Lakin sydämet. Marja-Leena Tiainen on tuttu kirjailija jo siltä ajalta, kun olin itsekin vielä hänen kirjojensa kohderyhmää vuosia sitten. (ai miten niin olen vanha.. :D Koin järkytyksen viime lauantaina kun omista lakkiaisistani oli kulunut kymmenen vuotta).  Tiaisen kirjat kertovat melkein aina jostain hieman vakavammasta aiheesta mutta kevyemmällä nuorille sopivalla otteetlla. Pitkästä aikaa teki mieleni lukea jotain kirjailijattarelta ja hyppysiini tarttui siis tämä Khao Lakin sydämet.

Kirja kertoo 15-vuotiaasta Emmasta, joka matkustaa isoäitinsä, sekä tätinsä ja tämän miehen kanssa Khao Lakiin kahdeksi viikoksi. Kyseessä ei ole  kuitenkaan mikään aivan tavallinen lomamatka, vaan seurueella on missio. Emma on ollut Khao Lakissa ennenkin kohtalon vuonna 2004, jolloin hän menetti koko perheensä tsunamille. Emma pelastui itse erään paikallisen miehen ansioista, ja matkan tarkoituksena on löytää tämä mies ja päästä kiittämään tätä pelastuksesta. 

Emman muistot tsunamista vyöryvät päälle paikan päällä. Takaumissa kuvataan menneisyyttä ja katastrofia sekä sen jälkimaininkeja. Nykyisyydessä pelastansa etsimisen lisäksi Emma tutustuu myös itä-suomalaiseen Venlaan ja tämän perheeseen, sekä ruotsalaiseen Lukakseen, joka on itsekin menettänyt perhettään tsunamissa. 

Kirjassa kerrotaan joitain lukuja myös Venlan näkökulmasta, joka on vain tavallinen teini perhematkalla. Lomakokemus Khao Lakissa on hieman erilainen, ja Venla vaikuttaa kirjan alussa melkoisen vähemmän kypsältä kuin Emma, mikä ei tietenkään ole erilaisten taustojen takia mikään ihme. Kirjan aikana Venlakin alkaa nähdä kuitenkin maailmaa laajemmin kuin vain oman mukavuutensa ympärillä.

Khao Lakin sydämet on hienolla tavalla kirjoitettu koskettava tarina nuorille. Se kertoo suuresta surusta, ja siitä että elämä voi jatkua tragediankin jälkeen. Kyyneleetkin tuli pari kertaa lukiessa tirautettua. Pidin kirjasta paljon. Toki aiheesta olisi saanut vielä pidemmän ja syvemmällekin menevän kirjan kirjoitettua. Tämä oli kuitenkin mielestäni sopivan mittainen ja tasapainoinen tarina nuoren tytön selviämisestä hankalien ja tuskallisten muistojen ja elämäntapahtumien kanssa. 

Anu Holopainen: Ihon Alaiset

Viimeksi olen saanut luettua kirjan loppuun joskus talvella, ja sekin on vielä postaamatta. Hupsis. Lukufiilis pja into kaikkeen muuhunkin on ollut vähän hakusessa. Jospa se tästä. Olen kyllä lukenut joitain kirjoja pitkällekin mutta loppuun saaminen on työn ja tuskan takana. Joskus sitä fiilistä ei vain ole. Toivon, että kesä innostaisi taas lukemisen pariinkin. Ja siten myös takaisin tänne kirjablogimaailmaan.

Nyt kuitenkin asiaan. Olen lukenut tämän kirjan jo muutama kuukausi sitten, joten muistukuvat ovat hieman hatarat. Kirjassa ollaan Suomessa tulevaisuudessa, kenties lähitulevaisuudessa tai vähän pidemmällä. Maailma on joka tapauksessa aika erilainen. Vaikka toisaalta, ei siitä maailmankuvasta aivan kaukanakaan olla.

Kaikille on tehty kaunesleikkauksia ja muita muokkauksia. Tai ainakin kaikille, johon on siihen varaa,  Jara on teini-ikäinen poika, joka joutuu vanhempiensa vaatimuksena elämään luomuna. Ja sekös jannua harmittaa. Kaikilla hänen ystävillään on muokkauksia, ja heitä on leikelty. Jara haluaa epätoivoisesti itsekin samaa. 

Kesällä Jaralle avautuu tilaisuus mennä Helsinkiin kesätöihin ja tienata rahaa. Täysi-ikäisyyskin lähestyy, joten Jaran suhtautuu toiveikkaasti tulevaisuuteen ja siihen, että hän vielä pääsee kauneusleikkaukseen. 

Yhteiskunnassa on kuitenkin myös niitä, jotka radikaalistikin haluavat vastustaa ajan kauneuskäsityksiä ja puolustaa luomuisuutta elämäntapana. Jaran kannattaa varoa, mitä toivoo.

Ihon alaiset on melko pysäyttävä nuorille suunnattu kirja. Sen pinnallisuus ja ulkonäkökeskeisyys peilaantuu oikeaan maailmaan. Kaikenlainen feikkiys on tietyissä piireissä oikeastikin haluttua ja ihmiset muokkaavat jo nykyään kehoaan mitä ihmeellisimmin tavoin. En näe asiassa mitään väärää, mikäli joku haluaa niin tehdä, En kuitenkaan toivoisi,että maailma olisi sellainen kuin Ihon Alaisissa. Että kauneusleikkaukset ja kehon muokkaus muuttuisi statusymboliksi, ja asiaksi joka eriarvoistaa ihmiset, ja luo kaikille pakon muokata itseään kyseisten ihanteiden mukaiseksi.

Voin suositella kirjaa lämpimästi kaikille joita tällainen yhteiskuntaan kantaa ottava dystooppinen kirjallisuus kiinnostaa. Miksi ei muillekin. Kirja on hyvin kirjoitettu, ja laittaa lukijan todella ajattelemaan,

Rakkaani, romaanihenkilö

Rakkaani, romaanihenkilö on kokoelma tunnettujen ihmisten, lähinnä kirjailijoiden esseitä jostain heille tärkeästä kirjallisuuden hahmosta. Niitä on mielenkiintoista lukea vaikka mieleen ei jäänytkään mitään tiettyä kirjoitusta. En tiedä,odotin kirjalta ehkä enemmän. Kirjoitukset olivat hauskoja mutta mikään ei jäänyt erityisesti mieleen. Mielenkiintoisin teksti oli joltakulta ( jonka nimeä en nyt muista) jossa hän kirjoitti suhteestaan Harry Potteriin. Harvemmin itse Harry on kenenkään lempihahmo. Tao sitten minusta tuntuu siltä koska nautin itse Pottereissa aina muista hahmoista enemmän vaikka toki Harrylläkin on paikka sydämessäni.

Intohimoisille lukijoille Rakkaani, romaanihenkilö voi olla ihan mielenkiintoinen kirja. Itse ole kyllä sellainen ja olihan tuota mielenkiintoista lukea. Vaikka en nyt aivan rakastunutkaan.

Stephen King: Kalpea aavistus

Tässä kuussa oli vuoden ensimmäisen Kingin aika :) Kalpeaa aavistusta tuli luettua aika paljon maratonilla, ja loppuun lukeminen tapahtu heti sen jälkeen. Hyvä Kingin kirja vetää kyllä mukaansa niin hyvin, että lukemisessa ei kauheasti nokka tuhise.

(Tällä hetkellä luen muuten teosta Kuvun alla ja parissa päivässä olen päässyt yli 400:n sivun. Vielä paljon tosin jäljellä koska se kirja on PAKSU. :D Saattaa siis mennä hieman pidempään sen lukemisessa).

Kalpea Aavistus kertoo Mike Noonanista,  kirjailijasta jonka vaimo kuolee eräänä helteisenä päivänä heidän kotikaupungissaan Derryssä. Mike joutuu vaimonsa kuoleman jälkeen pahanmoiseen writersblockkiin eikä pystyy enää kirjoittamaan saamatta panikkikohtausta. Onneksi vanhoja käsikirjoituksia on tallessa. Kuluu pari vuotta ja Mike alkaa nähdä outoja unia kesämökistään, jossa on viettänyt aikoinaan paljon aikaa vaimonsa kanssa. Unissa on jotain uhkaavaa, mutta ne houkuttelevat Miken matkustamaan paikan päälle pitkästä aikaa. Pikkukylässä, jossa mökki sijaitsee on menossa oikeustaistelu erään vanhan miljonäärin ja tämän miniän välillä; kiista pienen Kyra-tytön huoltajuudesta. Mike ajautuu taisteluun mukaan, ja osapuolien väliin. Miljonääri Max Devore ei kaihda keinoja  saadakseen tahtonsa läpi ja valitettavasti kyläläiset tuntuvat seivosan hänen takanaan. Mike ryhtyy auttamaan nuorta äitiä, Mattieta, Devorea vastaan. Samalla mökillä tapahtuu outoja. Siellä tuntuu kummittelevan. Niin Miken vaimo kuin jokin paljon uhkaavampi ja pahantahtoinen voima. Jääkaapin magneettikirjaimet muodostavat viestejä Mikelle. Pikkuhiljaa Mike alkaa ottaa selvää mökkinsä menneisyydestä. Mökki on kuulunut eräälle mustalle laulajalle 1900-luvun alussa ja siksi sen nimi on Sara Laughlin. 

Kalpea aavistus on kummitustarina mutta samalla se kertoo jotain luovuudesta. Mike Noonanin kirjailija ura ja kykenemättömyys enää kirjoittamaan on vahvassa osassa kirja tarinaa. Siinä pohditaan paljon ihmisen luovuudeen periaatteita ja sellaista luovuutta, joka tulee alitajunnasta. 

Hyvä kummitustarina on aina mieleeni, ja tämä ei petä minua. Pidin kirjasta todella paljon. Sen tunnelmasta ja ajankuvauksesta, sillä siinä päästään kurkkaamaan myös menneisyyteen. Henkilöhahmot olivat myös mielenkiintoisia, ja pidin etenkin pikku Kyrasta. Kirja onnistui myös pelottamaan ja siinä oli Kingille ominainen ahdistava tunnelma kuitenkaan toivoa unohtamatta. Sitäkin löytyi. Loppu oli ehkä hieman hätäinen mutta kokonaisuutena kirja oli todella hyvä. 

Anna Hallava: Operaatio Huulituuli

Operaatio Huulituuli jatka teinikeiju Ofelian tarinaa,joka alkoi kirjassa Sammakkoprinsessa. Ofelia on 14-vuotias tyttö jolla on kaksoiselämä. Hän on koulussa tavallinen ihmistyttö mutta salaisesti hän on keiju. Ja vieläpä kuninkaallista keijusukua. Tämän hän sai selville täytettyään 13 edellisessä osassa. Ofelialla on myös kummilahjaksi saatu rakkauden tunnistamisen taito. Hän voi suudella vain tosirakkauttaan. Muut muuttuvat hänen suudelmistaan sammakoiksi.

Operaatio Huulituulessa Ofelia kuulee taikajuomasta jonka avulla muidenkin suuteleminen onnistuu ilman sammakkoefektiä. Ofelia haluaa kaikin keinoin saada tuota lientä hyppysiinsä jotta pääsisi pussaamaan hottiksia. Samaan aikaan Ofelian täytyy opetella keijumaailman saloja ja tapoja sillä hänestä ollaan tekemässä kruununprinsessaa. Kaiken tämän keskellä Ofelia onnistuu koheltamaan melkoisen paljon. Melko hupsu teini kun on. Vaikka hänessä alkaa mielestäni hitusen näkymään pieniä kypsymisen merkkejä.

Operaatio Huulituuli on hauskalla tavalla kirjoitettua teinihömppää, joka saa hyvälle tuulelle. Jos kaipaa piristystä ja kevyttä luettavaa kannattaa tarttua tähän. Keijujen maailma etenkin on hyvin rakennettu ja Ofelian seikkailuja siellä on hauskin lukea.

Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän

Viikko sitten tehdyllä kirjastoreissulla sattui hyppysiini tämä Pulkkisen kirja, joka on siis alunperin ilmestynyt jatkokertomuksena naistenlehdessä. Kirja oli mukavan ohut ja mielenkiintoisen oloinen, joten olihan se lainattava. Luinkin sen viime viikolla muistaakseni yhden illan (meni vähän yön puolelle) aikana.

Iiris Lempimvaara on koulupsykologi, jonka miesystävä jatkaa. Kirjassa kerrotaan siitä, miten Iiris selviytyy erosta. Alku on hankalaa ja Iiriksellä tuntuu olevan pieni pakkomielle eksästään, hän jopa vakoilee tätä. Pikkuhiljaa elämä alkaa kuitenkin tarjota jotain muutakin. Iiris käy treffeillä, hengailee naapurissa asuvan Marja-Liisan kanssa, jonka Kauniista ja Rohkeista opittu elämänfilosofia alkaa tarttumaan Iirikseenkin. Myös töissä Iiris löytää itselleen uuden projektin erään hiljaisen tytön auttamisen muodossa.

Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän on hieman omituinen kirja. Päähahmo Iiris on mielenkiintoinen tuttavuus, joka herätti minussa ristiriitaisia tunteita. Välillä Iiris on todella ärsyttävä ja suoraan sanottuna itsekeskeinen oman navan tuijoittelija. Välillä hän onnistuu kuienkin olemaan hauska ja välittävä ihminen.

Tämä on Pullkiselta varmaan hänen kevein kirjansa (en tosin ole lukenut vasta kuin yhden hänen kirjansa). Silti kirja on omalla tavallaan ehkä hieman keittiöpsykologisesti syvällinen. Kirja on päällisi puolin aikalailla chick-lit tyylinen teos mutta sen tyyli ja Pulkkisen kirjoitustapa poikkeaa melkoisesti chic-litin kirjoitustyylistä. Siinä on oma Pulkkismainen leimansa.

Annoin kirjalle Goodreadsissa kolme tähteä. Tämä oli ihan kiva lukukokemus, ja kirja oli mukavan kevyen hömppäinen olematta sitä liikaa. Jokin Pulkkisen kirjoitustyylissä hieman tökkii minua välillä mutta se ei kuitenkaan pilannut tämän kirja lukunautintoa juurikaan.