Sophie Kinsella: Kadonnut Audrey

Sophie Kinsella on kirjoittanut nuortenkirjan, ja tokihan se oli luettava. Kadonnut Audrey oli ehkä paras Kinsellalta lukemani kirja. Luulen sen johtuvan aiheesta, joka on vakava mutta jota Kinsella osaa käsitellä huumorin keinoin. Minusta huumori on hyvä lääke vakaviin asioihin, ainakin joissain tapauksissa. Etenkin mielenterveyteen liittyvät ongelmat on voitava ottaa joskus myös huumorin kautta, itseironialla, jota mielestäni kirjan päähenkilö Audrey käyttää.

Audrey on 15-vuotias tyttö, joka on ollut poissa koulusta pitkään vakavan kiusaamisjutun takia. Koulussa tapahtuneet asiat ovat laukaisseet Audreyllä sosiaalisten tilanteiden pelon. Itse Audrey puhuu ylikehittyneistä liskonaivoista. Audrey kulkee joka paikkaan aurinkolasit silmillään, tostin hän käy kodin ulkopuolella lähinnä vain terapiassa. Kaikki muuta paitsi omat perheenjäsenet ja terapaeutti tuntuvan liian ahdistavilta ja heistäkin vain 4-vuotiasta Maxia Audrey pystyy katsomaan silmiin. Kodin rauhan riikkoo kuitenkin Aydreyn isoveljen Franklinin ystävä Linus, joka käy kylässä pelaamassa suosittua tietokonepeliä, johon pojat harjoittelevat. Jonkin ajan kuluttua, ja hitaasti Audrey huomaa pystyvänsä kommunikoimaan Linuksen kanssa. Samalla Audrey on saanut tehtäväkseen kuvata elämää ympärillään videokameralla ja näin hän päätyy sivustaseuraajaksi äidin kampnajalle saada tietokonepelihullu Franklin lopettamaan pelaaminen.

Kadonnut Audrey on kirjoitettu samalla hersyvän hauskalla tyylillä kuin Kinsellan muutkin kirjat, ja samalla tavalla ahdistushäiriö näyttäytyy huumorin kautta, eikä se mielestäni ole paha asia. Samalla tavallahan himoshoppaajissa pyöritellään Beckyn ilmiselvää riippuvuussudetta ostoksiin. Audreyllä on vaikeaa mutta äidin tuhoontuomitun kampanja seuraaminen auttaa unohtamaan omat ongelmat hetkeksi. Ja Linukseen tutustuminen auttaa Audreytä toipumisen tielle. Lopulta on myös aika kohdata yksi kiusaajista, oli se hyväksi tai ei.

Kinsella osaa kirjoittaa myös teinien elämästä. Toivottavasti häneltä tulee joskus lisää nuortenkirjoja. Tämä oli hyvä aikuiseenkin makuun.

Sophie Kinsella: You got my Number

                         (Kuva: http://www.lazada.com.my/Ive-Got-Your-Number-78011.html)

Edelleen mennään viime vuonna luetuissa kirjoissa. Tämä kyseinen kirja oli taattua Kinsellaa. Se tarina, josta hän kirjoittaa parhaiten. Se omalaatuinen naispäähenkilö, jolle sattuu ja tapahtuu. Tällä kertaa oli kyseessä fysioterapeutti Poppy kadottaa kihlasormuksensa ja puhelimensa. Samantien hän kuitenkoin löytää roskiksesta puhelimen, josta on tuleva linkki hänen ja erään miehen välillä. Miehen, jonka kanssa Poppy alkaa viestailla... 

Tarina siis naisesta väärän miehen kanssa, ja siitä kuinka sitten kävikään. Kryptinen selitys mutta koska en halua spoilata, se myös sellaisena pysykööt. Kirjan charmi tavanomaisen hömpän lisäksi tai siitä huolimatta on se, miten Kinsella pystyy saamaan kirjaan hänelle niin ominaista sitcomimaisuutta. Hänen kirjansahan koostuvat päähenkilöille tapahtuvista hupsuista kommelluksista, joista tulee mieleen monetkin hyvät television sitcomsarjat. Se tekee Sophie Kinsellan kirjoista niin hyviä, että  olen jäänyt niihin koukkuun. 

Joten jos kaipaa huumria ja hauskuutta arkeen niin suosittelen. Arjesta pakeneminen suorastaan on mahdollista tämän kirjan kanssa.

Sophie Kinsella: Minishoppaaja

(Kuva: https://www.suurikuu.fi/PublishedService?pageID=9&itemcode=9789510371916)

Uskalsin lainata kirjastosta viimein pikalainan, jonka laina-aika on vain viikon, koska tiesin, että kun aloitan tämän kirjan, luen sen myös nopeasti. Niin myös tein, sillä lainasin tämän eilen, ja sain tänä aamuna luettua loppuun. Minishoppaaja on jatkoa Sophie Kinsellan Himoshoppaaja-sarjalle, josta olen lukenut joskus kaikki edelliset osat. Jälleen kerran himoshoppaaja vei sydämeni, ja nauratti minua tuhannella eri tavalla. Nämä Sophie Kinsellan kirjat ovat jotenkin niin hykerryttäviä. Ne saavat minut aina hyvälle tuulelle. Tämä on sitä, mihin kevyempi kirjallisuus parhaillaan pystyy, ja yksi syy siihen, miksi luen myös chic lit-kirjoja, miksi näitäkin kai tulisi luonnehtia.

Minishoppaaja kertoo lisää Himoshopaaja Becky Brandonin (omaa sukua Bloomwood) elämästä ja täytyy sanoa, että toilailuista. Tällä kertaa mukana on myös Beckyn 2-vuotias tytär Minnie, joka tuntuu perineen äitinsä intohimon kauniisiin vaatteisiin ja tavaroihin. Kommelluksilta ei tietenkään taaskaan vältytä. Juonesta en nyt viitsi paljastaa tämän enempää, koska en halua spoilata ketään. 

Minishoppaaja, kuten kaikki himoshoppaajakirjat on hyväntuulinen, jännittävä ja ihana kirja. Becky on mielestäni aivan ihana hahmo, joka on hyväsydäminen ja tarkoittaa aina hyvää vaikka onnistuukin aiheuttamaan paljon ongelmia. Se on ehkä koko kirjassa parasta, että päähahmo on vähän höppänä. Se jotenkin uppoaa minuun. Suosittelen kirjaa kaikille, jotka kaipaavat vähän piristystä arkeensa. Minua tämä kirja ainakin pirsti. :)