keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Dave Pelzer: Pimeän poika


Tämän vuoden luettujen kirjojen postaukset ovat edelleen todella jäljessä. Tämän kirjan luin joskus alkuvuodesta löydettyäni sen divarista parilla eurolla. Kyseinen kirja on tainnut roikkua lukulistallani ihan sieltä blogin aloitksesta alkaen. Kun sitten aloin tätä lukemaan, en malttanut päästää sitä käsistäni.

Kirja perustuu kirjoittajan omaan elämään ja koko ajan lukiessa tuntui uskomattomalta, miten kirjan tarina voi olla totta. Valitettavasti se on, eikä varmasti ole ainoa samankaltainen tarina. Dave on monilapsisen perheen keskimmäinen lapsi. Hänen varhaislapsuutensa äiti on lämmin ja rakastava kaikille lapsilleen, ja järjestää yhteistä ohjelmaa perheelle. Piknikkejä, retkiä, iloista yhdessä oloa. Sitten jonkin muuttuu. Äiti alkaa juoda alkoholia, ja pahantuulistuu päivä päivältä. Äidistä tulee ilkeä, ja ilkeys kohdistuu lähinnä Daveen. Äiti eristää hänet muista lapsistaan. Pahoinpitelee, pitää nälässä, ja haukkuu. Muu perhe syö pöydän ääressä perheaterioita, ja Davelle jää vain tähteet, jos sitäkään. Koko ajan hän joutuu kuitenkin myös tekemään kaikkia kodinhoitoon liittyviä tehtäviä, ja jos hän ei vaikka tiskaa tarpeeksi nopeasti, saa hän tuntea sen nahoissaan. Perheen palomiesisä ei ensin huomaa mitään, sillä hän on paljon poissa kotoa. Mutta lopulta kun hän huomaa, ei hän tee mitään pelastaakseen poikansa äidin tyrannisoinnilta. Lopulta koulussa huomataan pojan ahdinko, ja kulkeminen eri sijaiskodeissa alkaa.

Mitähän tästä kirjasta osaisi sanoa. Se teki lähtemättömän vaikutuksen. Lukiessani koin epäuskoa, järkytystä ja jopa vihaa kirjassa esiintynyttä äitiä kohtaan. Äidin lonkerot ulottuivat Daven elämään vielä kauan huostaanoton jälkeenkin. On vaikea kuvitella, miten kukaan voi tehdä niitä asioita, joita kirjassta kuvataan kellekään toiselle, saatikka sitten omalle pojalle. Yhtä järkyttävää oli se, ettei lapsen isä tehnyt mitään vaikka huomasi tilanteen. 

Muistan lukeneeni jostain, että jotkut ovat olleet sitä mieltä, että kirjailija olisi liioitellut näitä asioita kirjassaan. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että tarina on varmasti tosi. Niin hyvin kuin kirjailija nyt voi elämäänsä muistaa. 

Heikkohermoisille en kirjaa suosittele, enkä kellekään joka triggeröityy lasten laiminlyöntiä ja pahoinpitelyä käsittelevistä aiheista. Kaikille muille tämä voisi olla hyvää luettavaa. Koskettavaa sekä ajatuksia herättävää.


keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Anna Dale: Noitatuulen kuiskaus


Noitatuulen kuiskaus oli yksi kirjoista, jonka luin vuoden alussa lukumaratonilla. Blogin päivittäminen on vain hieman jäänyt. Parempi kuitenkin myöhää  kuin ei milloinkaan. Noitatuulen kuiskaus valikoitua luettavakseni kirjaston kautta. Satuin näkemään sen ennen joulua nuortenosastolla sellaisessa hyllyssä, missä on henkilökunnan valitsemia suosituksia. Huomioni kiinnitti mukavan näköinen kansi, ja sana noita. Noidat kun ovat mielestäni erittäin kiinnostavia.

Noitatuulen kuiskaus veikin mukanaan menevälle seikkailulle kirjan päähenkilön Joen kanssa. Joen suunnitelmat joulusta isänsä kanssa muuttuvat kun isän täytyy lähteä äkillisesti Skotlantiin. Joe joutuukin lähtemään jouluksi Canteburyyn äitinsä ja tämän uuden miehen, sekä heidän omalaatuisen tyttärensä luo. Junamatkalla määränpäähn sattuu kuitenkin outoja asioita, joiden myötä Joe tulee tutustuneeksi nuoreen tyttönoitaan nimeltä Twiggy. Tästä alkaa seikkailu noitien maailmassa, jossa erään loitsukirjan tärkeä sivu on anastettu, ja se on saatava takaisin ennen kuin joku käyttää sitä pahoihin tarkoituksiin.

Noitatuulen kuiskaus on nopeasti etenevää kevyehköä lasten ja nuorten seikkailufantasiaa, jossa on koko tarinan ajan todella humoristinen ote. Se on täynnä hauskoja hahmoja, ja kommelluksia. Nautin sen lukemisesta todella paljon. Lisäksi kissoilla on oma tärkeä osansa tarinassa ;)

tiistai 24. tammikuuta 2017

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja


Tämä kirja on pyörinyt TBR-listallani jo pitkään ja viimein sain sen luettua talvi-iltain maratonin aikana Loppiaisen aikoihin. Täytyy sanoa, että tykkäsin kirjasta kyllä mutta ei se niin hyvä ollut kuin oletin. Hyvin kirjoitettu, oivaltava ja paikoitelleen melko hauskakin kirja se toki oli mutta lukukokemus oli silti laimeampi kuin oletin.

Mielensäpahoittaja on tyypillinen suomalainen elämän ehtoopuolella elelevä mies, joka pahoittaa mielensä milloin mistäkin. Muun muassa se, että  jouluna kinkun sijasta on kalkkunaa, pahoittaa tämän herran mielen.  Vaimo on hoitokodissa, eikä juuri enää puhele. Paras ystävä on kuollut ja aikuiset lapset käyvät harvoin. Kotona on saatava asua, ja mieli pahoittuu, kun lääkäri kieltää autolla ajonkin. 

Mielensäpahoittaja osaa kyllä mennä sisään vanhuksen ajatusmaailmaan mutta onko kyseinen ajatusmaailma ehkä hieman streotypinen? Toisaalta asioiden kärjistys tällaisissa kirjoissa on usein on toimiva tehokeino. 

Pidin kirjassa siitä, että sitä lukemalla ainakin pääsin täysin omaa ajatusmaailmaani erilaisen tyypin nahkoihin. 

perjantai 6. tammikuuta 2017

Lukumaraton postaus

Lukumaraton alkaa kuuden ja seitsemän välillä jahka olen syönyt. Kuvan pinosta otin eilen. Tänään on päivä mennyt siivoillessa,koska täällä oli aika sotkuista. Siksi aloitan vasta illalla. Päivitän ehkä tätä postausta maratonin edetessä. Saatan käyttää myös Instagramia tässä. Siellä minua voi seurata nimellä narseska.

Lukumaraton starttaa 18:30 ja jatkuu huomiseen samaan aikaan asti. Muutakin tekemistä tulee olemaan välissä mutta katsotaan minkä verran saan luettua ^^


klo 22:58 

Ensimmäinen kirja luettu, se oli tuo pinon päällimmäinen Anna Dalen Noitatuulen kuiskaus. Kyseinen kirja oli oikein mukavaa lapsille suunnattua noitafantasiaa, Nyt hieman syän ja katselen välissä jakson HIYMIÄ (olen alkanut kastomaan sitä alusta Netflixistä) ja sitten menen petiin aloittelmaan seuraavaa kirjaa. Postaus päivittyy sitten taas aamulla, kun jatkan maratonia päivän puolella. Tällä hetkellä luettuna on 276 sivua!


Lauantaina

klo 12:52

Heräsin kymmenltä ja luin heti eilen illalla aloittamani Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajan loppuun. Sen jälkeen meni pitkään sängyssä kölliessä. Kovin tehokasta lukemista ei taida tämänkertainen lukumaraton olla mutta eipä se haittaa...voi tämän ottaa rennostikin :)

Nyt pitäisi valita seuraava kirja. Ja juoda kahvia. Ja lukea sitä kirjaa ;)

Ainiin.... nyt on luettuna yhteensä 406 sivua.


klo 18:32

Nyt on lukumartaonin aika ummessa. Vielä viimeiseksi luin Agatha Christien omaelämänkertaa Vanha hyvä aikani  ja sain luettua sitä 185 sivua. Luultavasti jatkan lukemista nyt maratoni päätyttyä. :D

Yhteensä luin maratonilla siis 591 sivua. Ihan kohtuullisesti siis. Luin kaksi koknaista kirjaa, tosin lyhyttä sellaista ja sain aloitettua kolmatta ihan hyvin. Olen tyytyväinen suoritukseeni vaikka toki ilman häiriötekijöitä ja muita pakollisia tekemisiä olisin saanut luettua enemmänin. 591 sivua on kuitenkin ihan hyvää määrä. Ja sainpahan tämän vuoden lukusaldon käyntiin.


torstai 5. tammikuuta 2017

Talvi-iltain maratonista (ja paluu kirjablogin pariin)

Hei,

Hiljaista on ollut niin täällä kirjablogissa kuin tuolla toisessakin, Jospa näin vuoden 2017 alun kunniaksi herättäisin blogini jälleen eloon. Olen kyllä lukenut syksyllä jonkun verran kirjoja, mutta bloggaus on kokonaan jäänyt. Mutta aion tehdä comebackin! ;)

Aloitan osallistumalla talvi-iltain lukumaratoniin, jonka ohjeet löytyvät Klassikkojen lumoissa-blogin  avatessasi. Tarkoitus on pitää 24:n tunnin lukumaraton perinteisillä säännöillä. Paitsi tällä kertaa bloggaajat ovat voineet valita minkä tahansa päivän maratonille tältä vuoden ensimmäiseltä viikolta. Itse aloitan maratonin huomanna Loppiaisena kun on sopivasti vapaapäiväkin. Ainakin kirjaston kirjoja tuolta löytyy vino pino.  En tiedä vielä monelta huomenna aloitan mutta teen maratonia varten oman postauksensa jota sitten päivittelen sen aikana. :)

Toivottavasti saisin bloggaamisesta taas kiinni paremmin tämän jälkeen.