Nyt siirrytäänkin sitten toukokuun luettuihin. Koska tässä on tullut luettua vähemmän kuin muina kuukausina tänä vuonna, niin ajattelin, että huhti- ja toukokuun kooste tulisi sitten samassa postauksessa. :) Nyt kuitenkin itse asiaan eli Persepoliksen toiseen osaan, jonka luin toukokuun alkupuolella.
Tässä osassa kerrotaan Marjanen nuoruusvuosista. Ensin Itävallasta, jonne hän edellisen osan aikana muutti asumaan, ja sitten taas Iranista, jonne hän kirjan aikana palaa. Itävallassa Marjane joutuukin muuttamaan äitinsä ystävän luota asuntolaan, jossa hän asustelee huonetoverinsa kanssa. Aluksi hän ei tunne juuri ketään kunnes hän löytää koulusta oman henkistään porukkaa, joiden kanssa hän alkaa hengailla. Ensimmäiset poikaystävätkin tulevat ajankohtaisiksi. Lopulta Marjanen kuitenkin kokee ongelmia, ja joutuu palaamaan takaisin kotiin.
Kotona Marjane hakee taidekouluun,ja pääseekin. Hän löytää poikaystävänkin, joskin suhde täytyy pitää koulussa salassa. Koulussa muutenkin ovat miehet ja naiset erillisillä tunneilla. Alastonmallejakin täytyy piirtää vaatteet päällä. Voidakseen kokea miten yhdessäasuminen poikaystävän kanssa sujuisi, täytyy nuoren parin mennä naimisiin, sillä aviottomana ei voi lain mukaan asua yhdessä. Marjanen äiti on avioliittoa vastaan mutta loppujen lopuksi isä saa äidin pään kääntymään. Marjane ei voisi olla onnellisempi..vai voisiko? Lopussa lähdetään taas matkalle, en kerro mihin.
Persepoliksen kakkososakin oli mielestäni hyvää luettavaa, ja herätti jälleen monia ajatuksia. Tietynlainen synkkä huumorikin sykkii sarjakuvan sivuilla, ja se on ehkä se suurin asia, mikä minua tässä sarjakuvassa kiehtoo. Piirrosjälki on yksinkertaista, ja siksi mielestäni hienoa. Aihe on edelleenkin mielenkiintoinen.
