tiistai 31. maaliskuuta 2015

Anne Rice:Kuinka prinsessa Ruusunen hurmataan



Yleensä en ole eroottisten kirjojen ystävä mutta koska Anne Ricen Vampyyrikronikat ovat olleet lempikirjojeni joukossa vuosikausia, halusin kokeilla hänen muuta tuotantoaankin. Harmi vain, että tätä kirjaa en oikein osannut ottaa tosissani, ja liekö se sen tarkoituskaan.

Tarina alkaa siitä asetelmasta, mistä ilmeisesti alkuperäinen Grimmin veljesten versio, missä prinsessa Ruusunen herätetään aivan muulla tavalla kuin pelkällä pusulla. Siitä eteenpäin tarina ottaa kyllä aivan oman suuntansa, mikä lienee Ricen omaa mielikuvitusta. En halua tarkemmin kuvailla aivan kaikkea, mitä kirjassa on, mutta sanotaan nyt näin, että prinssi vie Prinsesa Ruususen oman sukunsa linnaan, jossa pidetään muiden kuninkaallisten perillisiä, kröhöm, jonkinlaisina seksiorjina. Tarinassa on paljon sadomasokismia, tosin melko kevyttä sellaista mutta kuitenkin. Itse en osannut koko tarinaan suhtautua todellakaan mitenkään tosissani, ja lähinnä naureskelin asioille, mitä siinä tapahtui.

Jos eroottinen kirjallisuus on tämmöistä, se ei todellakaan ole minua varten. Kirja kävi kuitenkin tietyssä suhteessa hieman viihdyttävästä välipalakirjasta. Olen tämän lukenut jo tuolla helmikuun puolella. Vielä olisi yksi helmikuun kirja arvostelematta. Maaliskuun aikana en ole saanut luettua kuin yhden kirjan loppuun asti. Lukujumi on nyt tässä kuussa vaivannut mutta jospa huhtikuussa saisin enemmän luettua.

torstai 19. maaliskuuta 2015

Sami Rainisto: Conan O´Brienin maailma



Lukiossa olin järjetön Conan O´Brien fani, ja jos kyseisen herran ohjelma pyörisi edelleen Suomessa katsoisin sitä varmasti nykyäänkin. Oksentava Kermit, Masturboiva karhu, Mies joka laskee kajakilla kalliolta alas, ja loputtomat manaattisketsit olivat jotain niin huippua. Myös Conanin maneerit hänen alkumonologinsa alussa ja aikana olivat aivan mahtavia. Alkumonologin ja alun sketsiosion katsoin aina. Julkkisvieras-osuuden vain silloin kun vieraat olivat itsäni kiinnostavia. 

Erään kerran helmikuussa kiertelin kirjaston elämänkertahyllyjä, ja tämä kirja sattui silmään. Minulle tuli niin nostalginen olo, että kirja oli aivan pakko lainata. Oli kyllä jännittävää huomata, että tämän kirjan on kirjoittanut suomalainen mies. Sitä ei oisi ihan heti uskonut. Tyyppi kuitenkin tuntuu ottaneen Conanista selvää oikein hyvin.

Eihän tämä varsinaisesti ihan puhdas elämänkerta ole. Ennemminkin se kertoo siitä, miten Conanista ja hänen sarjastaan tuli niin suosittu, ja miksi. Lisäksi kirjassa tietenkin käsitellään Conanin kuuluisaa (ainakin täällä kotimaassa) Suomi-jaksoa. 

Kirja on helppolukuinen, mielenkiintoinen ja sopivan pituinen. Eli oikeastaan todella jees. Suosittelen kirjaa, etenkin jos olet Conan-fani. Kirja tosin on tullut ulos vuonna 2006, joten tieto ei ole sitä tuoreinta. Viihdyttävyydestä kuitenkin paljon pointseja.

Löytyykö teidän joukostanne Conan-faneja?

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Eija Lappalainen & Anne Leinonen: Routasisarukset




Luin helmikuussa jälleen nuorille suunnattua dystopiaa mutta tällä kertaa kotimaista sellaista. Eija Lappalaisen & Anne Leinosen Routasisarukset sijoittuu tulevaisuuteen 2300-luvulle. Ihmiskunta on onnistunut muuttamaan maailmaa huonompaan suuntaan bioterrorin ynnä muun sellaisen kautta. Maailma ja Eurooppa on jakautunut muutamana eri alueeseen, joita ovat muun muassa Meri, Taivas, Laakso, Metsä ja Rauniot. 

Toinen kirjan näkökulmakertojista, Utu elää Laaksossa, jossa kasvatetaan Tiinettärien tuomia lapsia. Biologiseen lisääntymiseen on mahdollisuus vain harvalla ja suurin osa ihmisistä tehdään keinotekoisesti hedelmättömiksi. Utu on tuntenut itsensä aina erilaiseksi, sillä hän osaa kommunikoida koneiden kanssa. Hänen ainoa ymmärtäjänsä Marras on joutunut lähtemään Laaksosta eräiden tapahtumien jälkeen, ja Utu tuntee itsensä yksinäiseksi. Hän haluaa löytää Marraksen, joten hän karkaa junan kyydissä pois kohti Metsää, jonne Marras on hänen tietämäsä mukaan lähtenyt.

Utun karkauksen jälkeen kirja siirtyy käsittelemään asioita vuorostaan Marraksen näkökulmasta ja hänen kertomanaan. Marras on empaatikko, joka saa yhteyden helposti ihmisiin ja pystyy myös kyseenalaisesti manipuloimaan näitä. Hän seurustelee Tiinettären kanssa ja työskentelee tehtaassa jonkinlaisena yhdyshenkilönä. Marraksella on oma tapansa toimia, ja omat tarkoitusperänsä. Hän haaveilee kapinasta, ja siitä, että ihmiset saisivat lisääntyä omasta tahdostaan.

Kirja jatkuu ja kertoo tarinaansa vuroin Marraksen ja vuoroin Utun näkökulmasta. Lopulta hahmojen tarinan risteävät joksikin aikaa myös toisiaan vasten. Juoni kirjassa on mielenkiintoinen, ja mielestäni dystooppineen maailma on hyvin rakennettu. Asioita selitetään myös sopivassa määrin, vaikka monet asiat jäävätkin vielä salaisuuden verhon taakse. Kirjalle on kuitenkin jatkoa, jota haluan ehdottomasti päästä jossain vaiheessa lukemaan.

Suosittelen tätä ehdottomasta dystopioista kiinnostuneille. Kyllä suomalaisetkin osaavat kirjoittaa hyviä sellaisia.

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Joe Hill: Sydämen muotoinen rasia




Helmikuussa luettuja kirjoja on iso liuta rästissä. Postauksia ei ole kuulunut, koska kirjoittamisfiilis on henkilökohtaisista syistä ollut hieman hukassa. Nyt, kenties lisääntyvät auringonvalon myötä, olen kuitenkin valmis palaamaa lauteille, ja päivittämään kirjablogini ajantasalle. Ehkä pääsemme maaliskuun kirjoihin jo ennen maaliskuun loppua. Nyt kuitenkin tämä ja muutama seuraava postaus tulee käsittelemään helmikuussa luettuja kirjoja.

Onnistuin kuun aikana peräti lukemaan yhden oman hyllyni kirjan, jonka vetäisin TBR-purkista ;) Arpaonni suisu Joe Hillin kirjaa Sydämen muotoinen rasia. Kirja on ollut hyllyssäni tammikuusta 2011 saakka, ja sain luettua sen vasta nyt. :D

Joe Hill on Stephen Kingin poika, joten odotukset kirjan suhteen olivat korkealla. Vaikka kirjailija ei aivan isänsä tasoon yltänyt, oli tämä kirja siitä huolimatta todella hyvä. Ennen kaikkea se sai ihokarvani monessa kohtaa noustemaan pystyyn, ja se on jo jotain. Sydämen muotoinen rasia kertoo ikääntynestä hevilaulajasta Jude Coynestä, jonka harrastuksiin kuuluu muun muassa outojen tavaroiden ja asioiden keräily. Eräänä päivänä hän ostaa nettihuutokaupasta haamun, joka lähetetään hänelle vanhan puvun muodossa. Vanha puku toimitetaan Juden kotiin sydämen muotoisessa rasiassa. Hieman oudon keräilyesineen sijasta Jude saa puvun mukana oikeasti erään vanhan miehen kummituksen. Eikä kyseessä ole mikään ystävällinen Casper-kummitus. Haamu on todellinen ja se kutsuu Judea mukaansa yöpuolen tielle, ja on vaarallinen niin Judelle kuin tämän läheisillekin. Yhdessä koiriensa ja tyttöystävänsä, jota jude kutsuu Georgiaksi, Jude lähtee pakomatkalle kostonhimoinen vanhan miehen kummitus tiukasti perässään. Matkan aikana selviää paljon asioita Juden menneisyydestä sekä siitä, mitä vanhan herran henki haluaa.

Sydämen muotoinen rasia on mielestäni oikein taidokasta kauhua. Tosin siinä riittää myös hieman liian kliseisiä piirteitä kuten Juden vaihtuvat ja häntä puolta nuoremmat tyttöystävät sekä monet muut heavymaailmaan liittyvät perinteiset asiat. Pidän kirjassa kuitenkin ennen kaikkea siitä, että koirat ovat melko tärkeässä asemassa tarinaa ja sen juonta. Vaikka aivan kaikki tapahtumat eivät ole niin tuoreen oloisista ideoista syntyneitä, on ne kuitenkin toteutettu  mielestäni melko tuoreella tavalla. Ainakin kirjan kummitus on kauhukirjamaisen kammottava tyyppi, ja siten aivan helvetin hyvin rakennettu hahmo. Hyvän pahiksen tekeminen on aina plussaa. Hyvällä tarkoitan hyvin kirjoitettua ja uskottavaa häiskää.

Suosittelen kyllä Sydämen muotoista rasiaa. Se onnistui säikyttämään ainakin minut, ja minä en vähästä säiky kirjamaailmassakaan. ;)




keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Mini-arviot maratonkirjoista



Muistatte varmaan (tai sitten ette), että pidin helmikuun alussa oman kirjamaraton-päivän. No tällä hetkellä kirjat, jotka maratonini aikan luin ovat viellä vailla arvostelua. Minulla on monta muutakin postausta ja luetun kirjan arviota rästissä, joten teen noista maratonin aikana lukemistani kirjoista mini-arviot tähän samaan postaukseen. :) Toivottavasti saisin helmikuussa luetut kirjat nyt hyvissä ajoin tämän kuun sisällä postattua.

Aloitetaan kuitenkin nyt lukumaratonini ensimmäisestä kirjasta:

Antoine de Seint-Exupery: Pikku Prinssi




En lukenut tätä kaikkien rakastamaa lastenkirjaa lapsena eikä sitä myöskään luettu minulle kenenkään muun toimesta, joten oli pakko viimein tarttua tähänkin kirjaan. Tarina oli kaunis ja surullinen ja ihana. Sanon tämä vaikka en voi sanoa tajunneeni kaikkea ensilukemalta vaikka sivumäärältään kirja onkin lyhyt. Se on myös hyvin filosofinen lastenkirja. Olin hieman pettynyt siihen, että kettu, jonka luulin olevan isompi osa kirjaa olikin esillä vain yhdessä luvussa. Ehkä sen suurusluokka onkin sitten enemmän merkityksessä ja siksi siitä ketusta puhutaan.

Kirjassa siis kertoja tekee pakkolaskun pienkoneellaan aavikolle ja tapaa siellä avaruudesta omalta pikku planeetaltaan tulleen Pikku Prinssin, joka kertoo tälle monta tarina elämästään ja matkastaan omalta planeetaltaan aina maahan asti.

Lukemisen arvoinen kirja ehdottomasti, ja ehkä joskus tartun tähän uudestaan.




Leena Lehtolainen: Kolme kohtausta Sadusta



Toinen kirja lukumaratonilla oli aikuisten puolen pikalainahyllystä. Leena Lehtolaisen Kuusi kohtausta Sadusta oli mielenkiintoinen tuttavuus ottaen huomioon, että olen lukenut Lehtolaiselta lähinnä dekkareita. Kirja kertoo näytelmän kautta Satu-nimsen taiteilijan elämästä. Jokainen hänen elmässään suurta osaa pitänyt ihminen on katsomassa näytelmää mutta itse näytelmän aihe eli Satu on kadonnut. Kirjassa seuraataan näytelmän kautta Sadun elämää, ja muiden henkilöiden ajatukset tulevat tutuiksi siten, että heidän reaktioitaan ja ajatuksiaan näytelmän kuluessa kuvaillaan.

Kirja rakenne on mielenkiintoinen ja melko omaperäinenkin. Sitä oli ilo lukea. :)




Anu Holopainen: Welman tytöt

Kolma maratonin aikana kokonaan lukemani kirja oli Anu Holopaisen Welman työt, joka on nuorille suunnattua fantasiaa. Kirja imaisi mukaansa heti ja suurin syy on varmastikin sen hieman feministinen sanoma. En tiedä oletteko huomanneet, että monesti olen tykännyt todella paljon tasa-arvoa ja naisten asemaa jollain tavalla käsittelevistä romaaneista. Fantasiaseikkailuun naisasia sopii mielestäni myös todella hyvinkin, ainakin tässä tapauksessa.

Welman tytöt kertoo Adairasta, joka karkaa perheensä luota kun hänet yritettään naittaa häntä puolta vanhemmalle Samak Tietävälläe. Adaira oikeastaan ryöstetään morsiusvaunuista metsärosvojen joukon toimesta, joka paljastuu naisjoukkioksi, joka asustaa vanhassa linnassa keskellä metsää. He kutsuvat itseään Welman tytöiksi. Kun Adaira kuulee että hänen pikkusiskonsa aiotaan naittaa samalle miehelle, hän päättää puuttua asiaan kohtalokkain seurauksin.

Welman tytö aloittaa Syysmaa-sarjan, ja aion tämän perusteella lukea muutkin sarjan osat.

Sellaiset olivat siis kirjat, jotka luin maratonilla. Kaikki kolme olivat melko lyhyitä ja helppolukuisia, :)


(Luin maratonilla lisäksi osan Joe Hillin Novellikokoelmasta Bobby Hope herää kuolleista ja muita kertomuksia, Sitä en ole kuitenkaan vieläkään lukenut loppuun, joten postaus siitä tulee sitten ajallaan.)