maanantai 22. elokuuta 2016

Agatha Christie: Hercule Poirot ja huvimajan arvoitus


Tämä kirja oli yksi niistä, jotka luin lukumaratonin aikana, Ja toinen kirjoista, joista halusin tehdä vielä erikseen postauksen. Agatha Christien dekkarit ovat vielä hieman tuntematonta maaperää minulle, Olen elämäni aikana lukenut niistä joitakin mutta edellisestä kerrasta oli jo aikaa kun lainasin tämän kirjastosta ja päätin lukea.

Olen katsonut muutamia jaksoja Hercule Poirot tv.sarjasta, jossa pääosassa on mahtavan taitava näyttelijä David Suchet, ja lukiessani tätä kirjaa muistui yksi tällainen jakso mieleeni. Olin siis nähnyt tarinan jo, Se ei kuitenkaan lukemista haitannut.

Huvimajan arvoituksen Agatha Christie on kirjoittanut 1954 mutta kirja on julkaistu vasta 2000-luvulla. Kirjan tarina on kuitenkin ollut pohjana Chirstien kirjaan Kuolleen miehen huvimaja, joka on julkaistu 1974.

Tämä kirja sisältää myös Agatha Chriestien tyttärenpojan Mathew Prichardin esipuhe sekä Agatha Chritien kirjankansia yli viiskymmnetä vuotta  kuvittaneen  Tom Adamsin puheenvuoro, Molemmat olivat mielenkiintoisia ja toivat lukukokemukseen jotain extraa.

Huvimajan arvoituksessa tuo kaikkien rakastama viiksekäs Hercule Poirot pääsee käyttämään harmaita aivosolujaan Englannin maaseudulla. Rikskirjailija Ariadne Oliver kutsuu Poirotin Greenshore Housen kartanoon, jossa Ariadne on pestattu luomaan kartanon mailla tapahtuvalle kyläjuhlalle murhaleikki, Kirjailijatar kutsuu Poirotin mukaan, sillä hän on aistinut kartanon ilmapiirissä jotain outoa ja arvelee Poirotin läsnäolon olevan hyödyksi. Samaan aikaan kartanon mailla liikkuu eksyneitä turisteja, joita kartanon isäntä ei voi sietää.

Juhlpäivänä tapahtuu paljon; murhaleikki muuttu todeksi. Myös talon nuori eksentrinen emäntä näyttää kadonneen, joten Poirotilla on melkoinen pähkinä purtavana.

Hercule Poirot ja huvimajan arvoitus oli kaiken kaikkiaan viihdyttävä kirja, vaikka onkin melkoisen lyhyt. Se sopi kuitenkin mitä mainioimmin lukumaratonille, sillä se piti otteessaan loppuun saakka, Agatha Christietä minun on ehdottomasti luettava vielä lisää.

sunnuntai 7. elokuuta 2016

J.S Meresmaa: Keskilinnan ritarit


Kuukausi sitten sain luettua J.S Meresmaan Keskilinnan ritarit loppuun lukumaratonilla. Kyseinen painoshan on yhdistetty laitos kolmesta pienoisromaanista (Aseenkantajan kunnia, Ritarin kunnia, ja Kuninkaan tahto), jotka ovat ilmestyneet alunperin E-kirjoina. Itse olen hieman vanhanaikainen lukemisen kanssa ja suosin edelleen kansiin painettuja kirjoja, joita voi kosketella ja nuuskia ja lukea ja,,,no käsitätte pointin, Siksi olin innoissani kun kuulin, että nämä kirjat on julkaistu tässä perinteisemmässä muodossa,

Keskilinnan ritarit sisälsi kaikkea mitä hyvältä fantasiakirjalta voi haluta, Seikkailua, kuuman romanssin ja juonittelua sekä keskiaikaisen maailman, Parasta oli kenties se että tuo kuuma romanssi oli kahden miehen välillä. Romanssi oli vieläpä toteutettu aikalailla hyvällä maulla ilman yliampuvuutta. Tykkäsin tästä osasta kirjaa todella paljon etenkin siksi ettei päähenkiläiden välillä ollut pelkkä seksiä vaan mukana oli muutakin.

Tarina alkaa siitä kun Keskilinnan ritari Jehrem erotetaan ja karkoitetaan Keskilinnasta. Hänen entinen aseenkantajansa on kuollut onnettomuudessa vuosia aiemmin ja nyt näyttää ettei kyseessä olekana ollut onnettomuus, josta Jehrem on nyt saamassa syyt niskoilleen. Myön Jehremin isä on kuollut, ja Jehrem alkaa pohtia olisiko isänkin kuolemassa jotain hämärää. Avukseen Jehrem lähtee hakemaan aseenkantaja-kokelas Konnoa, jota Jehrem ei ole kokelasajan jälkeen halunnut pitää palveluksessaan joidenkin hieman epäsovinnaisten tunteidensa takia. Alkaa matka, jonka aikana vaarat ovat moninaiset ja tunteetn miesten välillä heittelehtivät suunnasta toiseen. Intohimoltakaan ei voida välttyä.

Keskilinnan ritarit on hyvää viihdettä ja koukuttava tarina, jonka lukeminen oli nautinto. Pidin siitä todella paljon. Juoni vetää hyvin, ja kirja onkin melko juonivoittoinen johtuen varmaan siitä, että kyseessä on kuitenkin kolme pienoisromaania, joka lajityyppinsä vuoksi tarvitsee tiivistä otetta, Moitittavaa en juurikaan keksi tästä kirjasta, koska tämä oli vain niin minun kirjani. Juuri sellainen jollaisten lukemisesta nautin eniten.

lauantai 6. elokuuta 2016

Tuija Lehtinen: Saimi ja Selma: kamera käy

s


Olen todella jäljessä näiden postausteni kanssa taas kerran, joten nyt on aika ottaa härkää sarvista ja alkaa purkamaan tätä sumaa. Ensimmäisenä jonossa on Tuija Lehtisen ihanan Saimi & Selma -sarjan kolmas osa. Saimi ja Selmahan ovat alunperin esiintyneet Lehtisen Rebecca-sarjassa, Rebecan pikkusiskoina, jotka kulkivat yhdessä kuin paita ja peppu keksien kaikenlaisia ideoita,

Sittemmin Saimi ja Selma saivat oman sarjansa, ja olen nyt sitten lukenut kaikki tähän mennessä ilmestyneet osat, Pikkuhiljaa Saimi ja Selma ovat eriytyneet toisistaan ja saaneet omia erilaisia kiinnostuksen kohteitaan. Tämä on tuonut hieman kitkaa tyttöjen väleihin.

Selma pyörii koulussa suosittujen tyttöjen kanssa ja kuuluu heidän kanssaan samaan cheerleading ryhmään. Saimia sellainen ei voisi vähempää kiinnostaa, ja hän harrastaakin vapaapalokuntailua ystävänsä kanssa. Selma on kiinnostunut enemmän tyttöjen jutuista; vaatteista ja ihqusta kaikkien ihailemasta poppitähdestä Danielista. Kun  julkisuuteen kerrotaan Danieliin liittyvästä kilpailusta, jonka voittajat pääsevät osallistumaan tämän musavideon kuvauksiin, käy Selman cheerleaderporukka kuumana. Kisaan on osallistuttava. Vastahakoinen iso-veli Mossu värvätään tämän tyttöystävän avustuksella kuvaajaksi tyttötiimille. Veljen tekemät omituiset youtube-videot kertovat ainakin sen, että tämä osaa kuvata, Samaan aikaan Saimi tuhahtelee tyttöjen pyrkimyksille, eikä häntä voisi vähempää kiinnostaa joku Daniel.

Kamera Käy on aika Selman näkökulmaan painottuva vaikka Saimillakin on oma isohko roolinsa varsinkin kirjan loppupuolella. Pääjuonen kanssa kulkevat tarinan mukana samalla myös hulvattottmat vanhukset, joita käydään moikkaamassa erinäisissä tapahtumissa vanhainkodilla. Tarina on taattua Lehtisen lapsille ja nuorille suunnattua kirjallisuutta. Solju luettaessa kuin vanha lempivillasukka jalkaan. Henkilähahmot ovat hauskoja, tarina etenee miellytävästi ja samalla pohditaan nuorille tärkeitä asioita kuten esimerkiksi identiteettiä. Saimin ja Selman eriytymisestä on tullut tämän sarjan juju. Miten ennen niin läheiset siskokset pystyvät selvitymään ja pitämään keskinäisen suhteensa hyvän kun mielenkiinnon kohteet ja kaveripiirit alkavat vähän kerrassaan eriytyä. Tätä osaa tarinasta on todella mielenkiintoista seurata.

Saimi ja Selma kirjat ovat kuitenkin ennen kaikkea hyvän mielen kirjoja, ja niillä on hyvä parantua vaikkapa lukujumista. Seuraan heidän tarinaansa jatkossakin erityisellä mielenkiinnolla.

tiistai 12. heinäkuuta 2016

Lukumaratonin kooste

 


Blogistanian kesälukumaratonin koosteen kirjoittaminen vähän venähti erinäisistä syistä. Minulla nimittäin alkoi tällä viikolla työkokeilu museolla ja arkirytmiin totuttautuminen on vielä kesken. Illalla ei jaksaisi tehdä oikein mitään. No, uskon että asia vaatii vain totuttelua. Ajanhallinta on vaikeaa kun sitä ei ole niin sanotusti tarvinnut hallita tällä tavalla moneen vuoteen. Kivaa tämä silti vain on että päivisin on joku paikka minne mennä. No niin...nyt meni asian vierestä sori. Eiköhän vain hypätä siihen koosteeseen.

Luin lukumaratonilla kaksi kokonaista kirjaa ja vajaan puolikkaan. Aloitin J.S Meresmaan Keskilinnan ritareiden loppuunlukemisella. On muuten oikein hyvä kirja, suosittelen. Postaus itse kirjasta tulee erikseen myöhemmin.  Toisena kirjana luin Anna-Leena Härkösen Takana puhumisen taito kirjan, josta en kirjoita erikseen postausta. Se siis sisälsi pakinoita/kolumityyppisiä tektejä erinäisistä aiheista. Kirja oli ihan viihdyttävä ja sopi mukavasti maratonille nopealukuisuutensa takia. Mikään teksti ei tosin noussut ylitse muiden. Pidin enemmän siitä Laskeva neitsyt-opuksesta jonka joskus luin, jossa oli myös samantyyppinen idea. Kolmas kirja maratonillaolikin sitten Agatha Chriestien Hercule Poirot ja huvimajan salaisuus pienoisromaani, jonka Christie on aikoinaan kirjoittanut hyväntekeväisyys tarkoituksissa seurakuntansa katon korjaamieseksi. Erinäisten syiden takia kirjaa ei julkaistukaan silloin vaan se on julkaistu paljon paljon myöhemmin. Kirjan pohjalta Christei oli kuitenkin kirjoittanut pidemmän romaanin nimellä Kuolleen miehen huvimaja. Tarkempaa postausta on tästäkin kirjasta tulossa myöhemmin. Mielestäni tarina oli oikein viihdyttävä ja piti otteessaan.

Luin lisäksi 17 sivua kirjaa Charlaine Harrisin Pahan Veren valtakunta, joka puuttuu kuvasta. Siitä ei sen enempää.

Maraton sujui loppupäästään hieman hunonosti. Tuo Hercule Poirot kirja oli ainut jonka sain luettua sunnuntain puolella. Luulen että maanantaisen työkokeilun alun jännitys oli osasyynä tähän, En vain osannut keskittyä lukemiseen. Eipä tässä muuta kuin sanoa, että nyt meni näin, ja seuraavalla kerralla toivottavasti paremmin.

Yhteensä luin maratonin aikana 546 sivua.

lauantai 9. heinäkuuta 2016

Blogistanian kesälukumaraton 10.7.2016 (päivittyvä maraton-postaus)


Kirjablogimaailman kesälukmaraton on jälleen täällä, ja virallinen maraton päivä on huomenna sunnuntaina 10.7.2016. Sääntöjen mukaan ( jotka voit muuten lukea täältä) maratonin voi aloittaa jo tänään lauantaina mikäli ainakin osa maratonin ajasta ajoittautuu huomiselle. Tänä vuonna maratonia emännöi siis Ja kaikkea muuta -blogia pitävä Minna Vuo-Cho.

Itse aloitan siis tänään kohta puoliin. Kello 18:00 , jolloin maraton päättyy osaltani huomenna sunnuntaina kello 18:00. Tulen luultavasti tekemään tänä aikana muutakin kuin lukemaan mutta luen niin paljon kun saan luettua. Tähän postaukseen pyrin päivittämään lukumaratoinin etenemistä siten kun jaksan. Lisäksi aioin kirjoittaa maratonin jälkeen oman koostepostaukset sen kulusta.

Alla on lukupinoni tätä koitosta varten. Yksi kirjoista on aloitettu jo aiemmin ja se on tuo päällimmäinen J.S Meresmaan Keskilinnan ritarit. Aloitan Mararonin lukemalla sen loppuun.




Oikein hyvää maratonia kaikille siihen osallistuville :)

klo 20:41

Keskilinnan ritarit päästy loppuun. Olin ennen maratonia jo sivulla 212 joten luettuja sivuja tällä päivälle tuli äkkiseltään laskettuna tästä kirjasta 173 mikä on myös tämänhetkinen sivumääräni maratonilla :D Aika hitaasti näemme lähdetään liikkeelle. Seuraavaksi luen hieman Anna-Leena Härkösen kolumneja/pakinoita mitä ne nyt ovatkaan tuossa Takana puhumisen taidossa :D

klo 22:28

Takan puhumisen taito luettuna. Osa teksteistä oli todella hauskoja, osa taas ei niinkään. Se nyt ei kai ole erityisen outoa. Ihan mukava välipuhdistaja siis :) Sivuja luettuna tällä hetkellä yhteensä 329 . Ei hullumpaa. Seuraavaksi siirryn lukemaan herra Hercule Poirotin seikkailuista.


klo 1:14  Joo, ei tuo lukeminen enää ole oikein luonnistunut. Ensin pelasin tetristä, ja sitten aloin katosa youtube-videoita. Eli varmaan kohta menen nukkumaan ja lukumaraton jatkuu sitten aamulla :D

Sunnuntai 10.7

klo 12:24

Nyt on päästy taas pienen aamuhaahuilun jälkeen taas asiaan ja Hercule Poirot ja huvimajan arvoitus on nyt luettu. Kirja oli oikein viihdyttävä ja siinä oli ennen tarinaa kuvittajan mietteitä. Agatha Christien lapsenlapsen kirjoittama esipuhe, ja tarinan jälkeen Agatha Christien asiantuntijan löpinää kirjan syntyvaiheista. Yllättävän mielenkiintoisia olivat nekin sepustukset. Itse tarina on (pienoisromaani kun on) lyhyt ja viihdyttvä. Olin itseasiassa jo joskus katsonut tarinaan pohjautuvan Hercule Poirot tv-sarjan jakson.

Lukumaratonilla on nyt luettu yhteensä 529 sivua.  Matka jatkunee Sookie Stachousen kanssa kun alan kohta lukemaan tuota Charleine Harrisin kirjoittamaa Pahan veren valtakuntaa.

klo 17:30
r
Täytyy sanoa, että loppu lukumaratonista  plörinäksi. En saanut luettua Pahan Veren valtakunnasta kuin 17 sivua, ja siihen tyssäsi keskittymseni lukemisen kanssa, ja olen puuhaillut kaikkea muuta. Joten sanon jo tässä vaiheessa, että maratonini oli tässä. Kokonais sivumääräksi tuli nyt vaivaiset 546 sivua. No ihan jees, ehkä seuraavalla kerralla enemmän.

keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Serena Valentino: Noidan peili

Luin kirjasarjasta jossa satujen pahisten taustoja valotetaan jostain blogista. Kun Noidan peili sitten sattui kirjastossa joskus keväällä kätern, piti se lainata.

Noidan peili kertoo siis Lumikn äitipuolen tarinan. Äitipuolen joka oli aluksi haltioitunut naituaan kuninkaan ja saatuaan Lumikista tyttären. Kuningatar joka oli ollut peilintekijän tytär ja äiditön halusi aluksi olla hyvä äitipuoli Lumikille. Pitkään pieni perhe olikin onnellinen kunnes kuningatar sai lahjaksi salaperäisen peilin. Joutuipa perhe kokemaan myös tragedian.

Noidan peili kertoi aika tavanomaisen tarinan jossa huono lapsuus ja itsetunto ongelmat olivat suurin tekijä kuningattaren muuttumisessa ilkeäksi. Ei mitään maata mullistavaa siis. Kirja oli kuitenkin ihan mukiinmenevää viihdettä ja nopealukuinen.

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Unpopular Bookish Opinions


Viimein tämä Unpopular Bookish opinions haaste tuli minullekin. Kiitos Mustelumon Hennille haasteesta :)


Säännöt:

1. Linkitä haasteen antaja blogipostaukseesi
2. Vastaa haasteen kysymyksiin
3. Lähetä haaste vähintään kolmelle henkilölle ja linkitä hemuidän bloginsa postaukseesi
4. Ilmoita haasteen saajille haasteesta, ja linkitä heille postauksesi, jotta he tietävät mikä on homman nmi



Kysymykset:

1. Kirja, tai kirjasarja josta kaikki pitävät mutta sinä et?

Twilight-saaga on ainakin yksi tällainen vaikka se taitaakin jakaa mielipiteitä aikamoisen lahjakkaasti, joten kyllä silläkin on muita ei-faneja. Luin kirjat vain sen takia, että ajattelin etten voi tuomita jotain. mitä en ole edes kokeillut. Kirjasarja oli kyllä ihan ok mutta hirveämmin en siihen ihastunut. Enkä myöskään ymmärrä sen suurta suosiota.

2. Kirja tai kirjasarja, josta sinä pidät mutta kukaan muu ei pidä?

Nämä on aika rajusti muotoiltuja nämä kysymykset :D Hieman ehdottomia, vaikka tuskin mikään kirja on sellainen josta vain minä pitäisin, tai josta kaikki muut pitäisivät mutta minä en. No ehkä näitä ei tarvitse ottaa niin tosissaan. Tähän kohti sanoisinkin kirjaksi J. R.R Tolkienin Taru Sormusten Herrasta kirjat.  Ne ovat toki myös hyvin pidettyjä ainakin tietyissä piireissä. Kuitenkin olen kuullut joidenkin sanovat, etteivät kirjaa ja sen suosiota ymmärrä. Jopa muutama bloggaaja tämän haasteen kimpussa tuntui olevan sitä mieltä, että Taru Sormusten Herrasta ei iske. Minä kuitenkin olen fani. vaikka olenkin kahlannut teoksen vain kerran elämäni aikana. Joskus uudestaan ;)

3. Kolmiodraama, jossa päähenkilö päätyy yhteen sen kanssa, jonka et olisi halunnut?

Vaikka en pitänyt Twilighteista , niistä löytyy ensimmäinen päähäni tuleva kolmiodraama, jonka lopputulos ei miellyttänyt. Edward vastaan Jakob. En tiedä olisiko Jakob ollut sen parempi valinta Bellalle, mutta kyllä kuka tahansa olisi ollut parempi kuin omistushaluinen angstaava Edward. 

4. Suosittu kirjagenre, josta et pidä tai josta haluaisit mutta et pysty?

Tämä on aika vaikea kysymys minulle, sillä olen melkoisen kaikkiruokainen kirjojen suhteen. Yksi osa-alue jota en niin lue, ovat runot. En tosin tiedä onko se kovin suosittu kirjagenre. Se on kuitenkin sellainen, johon en ole oikein päässyt kiinni vaikka toisaalta haluaisinkin. Ehkä vielä joskus tartun myös runoihin.

5. Pidettu, suosittu tai rakastettu hahmo josta et pidä?
Pidän paljon Sophie Kinsellan Himoshoppaaja-kirjoista mutta en kuitenkaan henkiläkohtaisesti pidä Beckystä ihmisenä. Kirjahahmona hän on hauska, ja toilailuistaan on mukava lukea. Ja sisäisesti hänellä on kotuu hyvä sydän. Enimmäkseen Becky on kuitenki aivan himputin ärsyttävä ja pinnallinenkin tyyppi. Anteeksi Beckyn ystävät :D

6. Kirjailija, josta moent pitävät mutta sinä et? 

En keksi tähän nyt muuta kuin Stephenie Meyerin. En ole kyllä lukenut häneltä kuin Twilightit. En kuitenkaan pitänyt niistä hirveästi, joten muukaan tuotanto ei niin kiinnosta.

7. Suosittu sarja, jonka lukemiseen sinulle ai ole mielenkiintoa?

Fifty Shades of Grey tulee ensimmäisenä mieleen. Ei kiinnostaa niin yhtään, pelkkä ajatus koko sarjasta ällöttää. Toinen tähän sopiva sarja on sellainen, jota olen lukenut montakin kirjaa mutta sarjan loppuun lukeminen taitaa todellakin jäädät mielenkiinnon puutteen vuoksi kesken. Tässä puhun siis P.C  ja Kristin Castin Yön talo -sarjasta. Aluksi se oli mielenkiintoinen mutta kirja kirjalta päähenkilä ja tapahtumat alkoivat vain ärsyttää suunnattomasti. 

8. Kirja, joka on huonompi kuin siitä tehty elokuva?

Nyt ei tule mieleen mitään elokuvaa, joka olisi tällainen. Eräs televisiosarja tosin tulee mieleen. Nimittäin Sinkkuelämää, joka perustuu Candace Bushnellin saman nimiseen kirjaan. Yritin joskus lukea kyseistä kirjaa mutta en tykännyt siitä yhtään, ja huomasin sen jo ensimmäisillä sivuilla, joten jätin sen lukematta. Kun tas kirjasta tehty sarja on ollut suosikkini jo vuosikausia. Tykkään sarjasta aivan mahdottoman paljon. Se on muuten jännä, että sarjan jälkeen kirjoitetut Carrien nuoruudesta kertovat kirjat taas olivat mielestäni aivan mahtavia :)

Aika monella kirjabloggajalla on tämä haaste jo kiertänyt, joten haastan pari hieman erilaista blogia.