maanantai 1. lokakuuta 2018

Takaisin taas






Mitäpä sitä sanomaan siitä, ettei blogi ole päivittynyt pitkiin aikoihin. Kirjoja on kuitenkin luettu Niitä on lainattu kirjastosta, ostettu kaupoista, tilattu Adlibrikseltä. Lukulistoja on päivitelty Goodreadsiin. Sohvan nurkalla odottaa tällä hetkellä kasa kirjaston lainoja odottamassa lukemistaan. Kirjahyllyt, makuuhuone ja sohvan liinavaatelaatikko pursuaa omia lukemattomia kirjoja. Kirjat ova siis edelleen sydämessä <3

Bloginkin on aika palata jälleen eloon. Olen myös miettinyt kirjatube-kanavan perustamiseta, jossa tekisin kirja-vlogeja sekä hieman bujo-sisältöä. Saa nyt nähdä saanko moista aikaiseksi. Jos saa niin lupaan laittaa linkin sinne sitten tännekin.

Nyt kuitenkin on aika kirjoitella taas blogiin. En taida yrittääkään kirjoittaa tauon aikana luetuista kirjoista, sillä sillä tavoin en pääse nykyaikaan ikinä. Saatan nostaa menneisyyden lukukokemuksia kuitenkin aina välillä joistain parhaimmista kirjoista, joita "tauon" aikana luin. Sillon kun siltä tuntuu.

Kirjoittelemisiin siis. Ja lokakuun kirjasuunnitelmiin.

keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Tuija Lehtinen: Saimi ja Selma ja Prinsessa Armada


Kirjapostauksia on niin rästissä, etten enää edes muista kovin tarkkaan, milloin tämä on luettu. Ehkä helmikuussa. 

Taattua Tuija Lehtistä, ja vielä taatumpaa Saimia ja Selmaa. On jälleen kesäloma ja tytöt haluavat kerätä rahaa jälleen, isosisko Rebeckka vie tytöille melkein lyuvatut kesätyöt enon kaupassa, niin on keksittävä muita tapoja saada rahaa. Saimi ja Selma saavatkin kesän näytelmästä, jossa ovat mukana, ajatuksen alkaa tekemään ja myymään hevosratsastuksessa käytettäviä esteitä. Sitä varten täytyykin pyöriä talleilla, jolla pyörii tyttöjä vanhempi mysteeripoika, joka saa Selman pään sekaisin. Saimi tuhahtelee edelleen poikajutuille vaikka hänekin perässä on niin teinipoppari Daniel kuin vapaapalokuntatoveri palokuntaleirillä. Kommelluksiltakaan ei vältytä,eikä vanhoilta vaakuilta.

Saimi ja Selma kirjat ovat todellakin hyvän mielen kirjoja, ja vievät mukanaan lapsuuteen ja nupruuteen kun luin Tuija Lehtisen nuorten- ja lastenkirjoja paljon. Aika samanlaisiahan nämä monesti ovat mutta viihtyvyys on taattuu. Juonenkäänteitä, tai persoonallisia hahmoja ei puutu.

Oikein mahtavaa välipalalukemista.

keskiviikko 21. maaliskuuta 2018

Gillian Flynn: Teräviä esineitä



Jännityskirjallisuudessa taas mennään. Synkän metsän siimeksessä herätti jännityksen nälän, etenkin psykologisen sellaisen. Gillian Flynnin suomennetusta tuotannosta minulla oli vielä lukematta tämä Teräviä esineitä. Ja täytyy sanoa, että Flynnin kirjoista tämä oli minun lempparini. 

Teräviä esineitä alkaa siitä kun Chigagossa toimittajana työskentelevä Camille lähetetään vanhaan kotikaupunkiinsa tekemään juttuja kahden nuoren tytön katoamisesta, ja raaoista surmista. Camillen tunteet tehtävää ja koko kaupunkia kohtaan ovat ristiriitaiset. Hän lähtee kuitenkin matkaan ja majoittuu äitinsä luo. Ja miten outo ja ahdistava tyyppi tuo äiti nimeltään Adora onkaan. Pian selviää, että suurin syy Camillen inhoon vanhaa kotiaan kohtaan piilee juuri hänen äitisuhteessaan. Uusia juttuja selvitelleessään manneisyys tuntuu nousevan jälleen pintaan Camillen muistellessa vuosia sitten kuollutta pikkusiskoaan. Äidin uusi tytär Amma on jäänyt Camillelle vieraammaksi ja tämän käyttäytyminen hämmentää Camillea. Kotona siskopuoli on äidin pikku nukke mutta kylillä tyttö liikkuu pikkuvanhassa (ja pikkutuhmassa) teinijengissä, joka terrorisoi muita nuoria.

Camille on mielenkiintoinen päähenkilö, hyvin ongelmainen. Hyvin surullinen hahmo. Koko kirja omn ovelasti rakenntettu, ja kirjailija onnistuu yllättämään loppuratkaisullaan. Tosin samalla tulee miettineeksi, että olisihan se pitänyt tajuta. Merkit kuitenkin ovat melko selvät, mutta eivät kuitenkaan. 

Kirjassa on ehdottomasti kyse äiti-tytärsuhteista. Samalla myös valtasuhteista. Mitä aiheuttaa äidin väärin kättämä valta tyttäreen? Tai mitä aiheuttaa koulun suosittujen tyttöjen käyttämä valta ikätovereihin. Teinitytöistä sekä äideistä on tehty tässä kirjassa melkoisen hyytäviä ja paikoitellen kirja on melko ahdistava. 

Hyvä kirja voi kuitenkin joskus järkyttää ja itse en ole kovin herkkä ahdistumisen suhteen. Johtunee siitä, että luin Stephen Kingin kirjoja jo 11-vuotiaana. Flynnin kirjojen taustalla on aina vakavat ja raadollisekin teemat, ja hän käsittelee niitä mielenkiintoisella tavalla. Se oli parasta tässäkin kirjassa.



maanantai 19. maaliskuuta 2018

Ruth Ware: Synkän metsän siimeksessä


Sillon tällöin tekee mieli lukea jännityskirjallisuutta. Ruth Ware oli uusi tuttavuus tällä saralla. Kuulin kirjailijasta ja tästä kirjasta Unelmoin - youtubekanavalta. Kuvaus kirjan juonesta kiinnitti heti mielenkiintoni ja jossain vaiheessa helmikuuta varasin, ja sain kirjan kirjastosta. Synkän metsän siimeksessä osoittautuikin erittäin koukuttavaksi kirjaksi. Se ei yltänyt aivan parhaiden jännityskirjojen listalle minun silmissäni mutta tarina oli hyvä. 

Tarinan alussa päähenkilö Nora kutsutaan hänen vanhan ystävänsä polttareihin. Nora ihmettelee tätä kovasti sillä naisten ystävyys ei ole vuosia sitten päättynyt parhaissa merkeissä. Toisen naisten yhteisen ystävän kanssa Nora päättää kuitenkin lähteä polttareille samalla ihmetellen sitä miksi hänet on kutsuttu niihin mutta ei itse häihin. 

Saapuessaan määränpäähän syrjäiseen mökkiin keskelle ei-mitään Nora epäilee omaa päätöksentekoaan. Mökki on hulppea mutta siinä on lasiset seinät, josta kuka tahansa voi nähdä sisään. Tunnelma on outo. Morsiammen kaaso yli-innokas ja outoja raivokohtauksia saava, jolla on pakkimielle tehdä polttareista täydelliset. Joukkoa täydentää morsiamen ystävä joka kaipaa kotiin pienen lapsensa luo sekä joukon ainoa mies, joka tietenkin on homo. Jo ensimmäisenä iltana tunteet käyvät kuumina ja Nora lähtee aikaisin nukkumaan. Seuraavana päivänä yksi vieraista lähtee ja painostava tunnelma jatkuu. 

Nora herää lopulta sairaalasta, ja huomaa, että hänen huonettaan vartioi poliisi. Kukaan ei kerro mitä on tapahtunut, ja päättelemällä ja kyselemällä Nora saa selville, että joku on kuollut. Mutta miksi, ja mitä pn tapahtunut. Noran muisti alkaa palata hitaasti pala kerrallaan mutta onko hatariin muistikuviin luottamista.

Kirjan henkilöiden motiivit olivat aika..no ihmissuhdesotkumeininkiä. Osa tyypeistä tuntuu jämähtäneen sinne nuoruuden henkiselle tasolle, ja kostonhimo sekä katkeruus haisee kirjassa pitkälle. Tarina on kuitenkin osattu kirjoittaa taitavasti lukijaa koukuttaen. Tämän luki nopeasti, tarina oli ok mutta ei mitenkään erikoinen. Kyllä tämä jännityskirjan nälkää helpotti. Ehkä luen vielä lisää Ruth Waren kirjoja. 

tiistai 13. maaliskuuta 2018

Sini Helminen: Kiven sisässä



Kiven sisässä on toinen osa Sini Helmisen Väkiveriset-sarjaa. Joskin se on aikalailla itsenäinen jatko-osa, sillä kirjoissa seikkailee täysin eri päähenkilöt, ja vain yksi sivuhenkilö on molemmissa sama. Ikäänkuin linkittämässä kirjoja toisiinsa. Ja edelleen olemme muuten menossa helmikuussa luetuissa kirjoissa. Tätä menoa reaaliaikaisiin kirjapostauksiin tuskin päästään tämän vuoden puolella. Nyt menin kuitenkin asiasta kukkaruukkuun, joten eiköhän jatketa itse kirjasta kirjoittamista.

Ensimmäisen osan väkiverisistä luin viime kesänä Seinäjoella, ja silloin kirjablogini oli hieman unessa, joten siitä ei tullut blogattua. Muistan kuitenkin tykänneeni siitä, vaikka lempikirjakseni se ei päätynytkään. Minulla on kuitenkin tunne, että tämä Kiven sisässä olisi parempi. 

Kirjan alussa Pekko muuttaa vanhempineen edesmenneen mummonsa asuntoon Helsinkiin. Taakse jää maaseutdun pikkukauounki ja isän suvun maatila, ja uuteen kotiin Helsingissä on vain totuttava. Pekolla  on kumma tunne, että monet paikat Helsingissä ovat etäisesti tuttuja. Koulussa Tuuli-niminen tyttö alkaa jutella Pekolle ja pian Pekko huomaa ettei kukaan muu näe Tuulia. Naapurin oudosti puhuva huntuun sonnutautuva tyttö, jonka Pekko olettaa maahanmuuttajakis tulee eräänä päivänä lainaamaan erinäisiä tavaroita ja herättää Pekon kiinnostuksen. Pikkuhiljaa salaisuuden alkavat paljastua. Minegraftiin intohimoisesti suhtautuva Pekko saa kuulla olevansa Vuoreilainen, väkeen kuuluva olento. Hän tapaa joukon maan alla asuvia sukulaisia. Mutta kuka on naapurn kummlallinen tyttö, ja kuka on koulussa pyörivä tuuli, ja mitä vuoralaisena oleminen käytännössä tarkoittaa? Siihen  Pekko saa vastauksia pikkuhiljaa.

Kiven sisässä oli aika helppolukuinen ja nopeasti ahmittava kirja. Idea kivi-elementtiin sitoutuneesta vuorelaisesta, joka pelaa intohimoisesti miengraftia on jännittävän osuva. Pidin Pekosta valtavasti, ja jo edellisessä osassa ollut Tuuli toi tuulahduksen edellisestä kirjasta mukanaan mutta oli kuitenkin omanlaisensa voima kirjassa. Eniten harmitti että kirja jäi oikeastaan hieman kesken, ja ilmeisesti Pekon tarina ei enää jatku vaan sarjan seuraavassa osassa on taas uusi päähenkilö. Suomalainen mytologia on kuintekin mielenkiintoista, joten näitä kirjoja lukee mielellään.

Kirja sopii YA-haasteessa kohtaan Urbaani fantasia, sillä liikutaan nykyaikaisessa kaupunkiympäristössä.




keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Nadja Sumanen: Terveisin Seepra



Terveisin Seepra sai sympaattisen kirjan palkinnon  mielessäni kaikista niistä kirjoista, jotka luin helmikuussa. Se ei ollut mitenkläöä erityisen maailmoja järisyttävä lukukokemus mutta ei todellakaan mitenkään huonokaan. Se oli...no kuten sanottua hyvin sympaattiinen.

Terveisin Seepra kertoo nuoresta Iriksestä, joka purkaa pahaa oloaan viiltelemällä. Iriksen perheeseen kuuluu etäinen suositun kakkublogin maaniseen treeniblogiin vaihtanut äiti, hieman hömelö usein työmatkoilla oleva melkoisen välittävä isä, sekä huumaddikti veli, joka asuu laitoksessa. Iriksen ongelmat tuntuvat jäävät kirjan alussa huomiotta juuri perheen muiden jäsenten elämäntilanteiden takmia. takia. Koulusta Iris passitetaan psykologiseen arvioon koska hänelle kertyy paljon poissaoloa. Siellä psykologi antaa ohimennen heitettynä ohjeena Irikselle että tämän kannattaisi alkaa kirjeenvaihtoon jonkun omanikäisensä tytön kanssa, jotta Iris saisi siitä kaipaamaansa vertaistukea. Iris ottaa ohjeen tosissaan ja hommaa itselleen kirjekaverin, joka asuu pikkukaupungissa joissa kaukana Iriksen kotipaikasta Helsingistä. 

Joululomalla sattuu jotain, mikä saa myös Iriksen perheen huomaamaan hänen hätänsä ja etenkin isä tuntuu ottavan Iriksen piristämisen sydämen asiakseen. Lopulta Iris päätyy harrastamaan valokuvausta isänsä vanhalla kamerala ja pikkuhiljaa ahdistus alkaa väljetä.

Terveisin Seepra on mielenterveysongelmaisen nuoren ja tämän epäfunktionaalisen perheen kehityskertomus kohti parempaa huomista. Ja se parempi huominen tuntuu pikku hiljaa tulevan lähemmäksi kirjan lopun ollessa toivoa antava.

Vaikka kirjan keskiössä on Iriksen ja tämän löytämän kirjekaverin Runotytön keskinäiset sähköpostiviestit, jäi kyseinen suhde minun lukukokemuksessani Iriksen ja tämän isän haparoiden paremmaksi muuttuvan suhteen jalkoihin. Isä olikin melkolailla lempihahmoni koko kirjassa.

Terveisin Seepra käsittelee tärkeää aihetta ja mielelläni näkisin monen nuoren, ongelmaisen ja ei-ongelmaisen tarttuvan tähän kirjaan. Jos tämä jotain teki ansiokkaasti niin loi toivoa paremmasta. Ongelmat voivat selvitä vaikka se veisi aikaa. Oikein sympaattinen kirja siis. Vaikka ei ihan suosikkikirjojeni listalle päässytkään. 

Asetan kirjan YA-lukuhaasteessa kohtaan: Kirja ei kuulu sarjaan.

Helmikuussa luetut ja maaliskuun suunnittelua


Helmikuussa tuli luettua ennätysmäärä kirjoja vaikka on ollut vuoden lyhyin kuukausi-. Samalla lukutahdon kiihtyessä myös postaukset ovat jälleen jääneet todella rästiin, joten luultavasti pitkälle maaliskuuhun on luvassa vielä helmikuussa luettujen kirjojen postauksia.






Helmikuuhun on mahtunut todella paljon erilaista luettavaa ja yllättävän paljon muutakin kuin kertovaa kaunokirjallisuutta. Olen lukenut myös yhden runokirjan, kolme kirjoittamisen opasta sekä yhden feministisen tietokirjatyyyppisen kirjan.

Pidemmittä puheitta alla hieman HELMIKUUSSA luettujen listaa.


Minna Rytisalo: Lempi

Angie Thomas: Viha jonka kylvät

Sini Helminen: Kiven sisässä

Maiju Voutilainen: Itke minulle taivas

Nadja Sumanen: Terveisin Seepra

Ruth Ware: Synkän metsän siimeksessä

Alan Bennet: Epätavallinen lukija

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja

Eveliina Talvitie: Miten helvetissä minusta tuli feministi

Katri Sisko: 30 ennen 30

Elina Rouhiainen: Muistojen lukija

Gillian Flynn: Teräviä esineitä

Tuija Lehtinen: Saimi ja Selma - Prinsessa Armada

Elina Rouhiainen: Kesytön

Elina Rouhiainen: Uhanalainen 


Elina Rouhiainen: Jäljitetty

Elina Rouhiainen: Vainuttu

Anna Kaija: Missä sydän

Taija Tuominen: Minusta tulee kirjailija

Terhi Rannela: Kirjoita nuorille

Kirjoita kosmos: Opas Spekulatiivisen fiktion kirjoittamiseen


Yhteensä helmikuussa tuli luettua siis 21 kirjaa.

Suosikkilistalleni tässä kuussa pääsivät  Angie Thomasin Kaikki se viha minkä kylvät koskettavana ja hyvin rakennettuna yhdysvaltojen tummaihoisten nuorten elämää kuvaavana teoksena, Elina Rouhiaisen Muistojen lukija upeana melkoista maagista realismia sisätävänä fantasiatrilogian aloitusosan sekä Taija Tuomisen Minusta tulee kirjailija helppolukuisena ja elävästi kirjoitettuna vinkkikirjana kirjailijan urasta haaveileville.


Maaliskuussa minua odottaa myös melkoine pino kirjoja. Saa nähdä tuleeko kaikki kirjaston kirjat esimerkiksi luettua. Ja saannko myös oman hyööyni kirjoja plarattua läpi. Helmikuussa kun tulin lukeneeksi peräti yhden oman hyllyn kirjan, joka oli tämän vuoden tammikuussa ostamani Missä sydän.

Yritän maalikuussa lukea yhden tai kaksi klassikkoa. Esimerkiksi Minna Canthia ja Toni Morrissonia olisi odottamassa lukuvuoroaan. Tietokirjoja pyrin myös lukemaan enemmän ja minulla onki menossa tuolla jo Risto Pulkkisen teos Suomalainen kansanusko: Samaaneista saunatonttuihin ja aloitta mistaodottamssa muun muassa Touko Laaksosesta kertova kirja, sekä kirja jossa on kuninkaallisten romansseja kautta aikojen. Yksi kirjoittamiseen liittyvä kirjakin löytyy. Omasta hyllystäni lukisin mielelläni vähintään sen yhden kirjan, minkä olen nyt sekä tammikuussa että' helmikuussa saanut kahlattua läpi.

Pyrkimykseni pon myös päästä hieman reaaliaikaisempaan postaustahtiin mutta koska olen jäljessä noin 18 kirjaa voi sellainen tuottaa hieman haastetta.

Hyvää ja lukurikasta maaliskuun alkua kaikille <3