keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Dave Pelzer: Pimeän poika


Tämän vuoden luettujen kirjojen postaukset ovat edelleen todella jäljessä. Tämän kirjan luin joskus alkuvuodesta löydettyäni sen divarista parilla eurolla. Kyseinen kirja on tainnut roikkua lukulistallani ihan sieltä blogin aloitksesta alkaen. Kun sitten aloin tätä lukemaan, en malttanut päästää sitä käsistäni.

Kirja perustuu kirjoittajan omaan elämään ja koko ajan lukiessa tuntui uskomattomalta, miten kirjan tarina voi olla totta. Valitettavasti se on, eikä varmasti ole ainoa samankaltainen tarina. Dave on monilapsisen perheen keskimmäinen lapsi. Hänen varhaislapsuutensa äiti on lämmin ja rakastava kaikille lapsilleen, ja järjestää yhteistä ohjelmaa perheelle. Piknikkejä, retkiä, iloista yhdessä oloa. Sitten jonkin muuttuu. Äiti alkaa juoda alkoholia, ja pahantuulistuu päivä päivältä. Äidistä tulee ilkeä, ja ilkeys kohdistuu lähinnä Daveen. Äiti eristää hänet muista lapsistaan. Pahoinpitelee, pitää nälässä, ja haukkuu. Muu perhe syö pöydän ääressä perheaterioita, ja Davelle jää vain tähteet, jos sitäkään. Koko ajan hän joutuu kuitenkin myös tekemään kaikkia kodinhoitoon liittyviä tehtäviä, ja jos hän ei vaikka tiskaa tarpeeksi nopeasti, saa hän tuntea sen nahoissaan. Perheen palomiesisä ei ensin huomaa mitään, sillä hän on paljon poissa kotoa. Mutta lopulta kun hän huomaa, ei hän tee mitään pelastaakseen poikansa äidin tyrannisoinnilta. Lopulta koulussa huomataan pojan ahdinko, ja kulkeminen eri sijaiskodeissa alkaa.

Mitähän tästä kirjasta osaisi sanoa. Se teki lähtemättömän vaikutuksen. Lukiessani koin epäuskoa, järkytystä ja jopa vihaa kirjassa esiintynyttä äitiä kohtaan. Äidin lonkerot ulottuivat Daven elämään vielä kauan huostaanoton jälkeenkin. On vaikea kuvitella, miten kukaan voi tehdä niitä asioita, joita kirjassta kuvataan kellekään toiselle, saatikka sitten omalle pojalle. Yhtä järkyttävää oli se, ettei lapsen isä tehnyt mitään vaikka huomasi tilanteen. 

Muistan lukeneeni jostain, että jotkut ovat olleet sitä mieltä, että kirjailija olisi liioitellut näitä asioita kirjassaan. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että tarina on varmasti tosi. Niin hyvin kuin kirjailija nyt voi elämäänsä muistaa. 

Heikkohermoisille en kirjaa suosittele, enkä kellekään joka triggeröityy lasten laiminlyöntiä ja pahoinpitelyä käsittelevistä aiheista. Kaikille muille tämä voisi olla hyvää luettavaa. Koskettavaa sekä ajatuksia herättävää.


keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Anna Dale: Noitatuulen kuiskaus


Noitatuulen kuiskaus oli yksi kirjoista, jonka luin vuoden alussa lukumaratonilla. Blogin päivittäminen on vain hieman jäänyt. Parempi kuitenkin myöhää  kuin ei milloinkaan. Noitatuulen kuiskaus valikoitua luettavakseni kirjaston kautta. Satuin näkemään sen ennen joulua nuortenosastolla sellaisessa hyllyssä, missä on henkilökunnan valitsemia suosituksia. Huomioni kiinnitti mukavan näköinen kansi, ja sana noita. Noidat kun ovat mielestäni erittäin kiinnostavia.

Noitatuulen kuiskaus veikin mukanaan menevälle seikkailulle kirjan päähenkilön Joen kanssa. Joen suunnitelmat joulusta isänsä kanssa muuttuvat kun isän täytyy lähteä äkillisesti Skotlantiin. Joe joutuukin lähtemään jouluksi Canteburyyn äitinsä ja tämän uuden miehen, sekä heidän omalaatuisen tyttärensä luo. Junamatkalla määränpäähn sattuu kuitenkin outoja asioita, joiden myötä Joe tulee tutustuneeksi nuoreen tyttönoitaan nimeltä Twiggy. Tästä alkaa seikkailu noitien maailmassa, jossa erään loitsukirjan tärkeä sivu on anastettu, ja se on saatava takaisin ennen kuin joku käyttää sitä pahoihin tarkoituksiin.

Noitatuulen kuiskaus on nopeasti etenevää kevyehköä lasten ja nuorten seikkailufantasiaa, jossa on koko tarinan ajan todella humoristinen ote. Se on täynnä hauskoja hahmoja, ja kommelluksia. Nautin sen lukemisesta todella paljon. Lisäksi kissoilla on oma tärkeä osansa tarinassa ;)

tiistai 24. tammikuuta 2017

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja


Tämä kirja on pyörinyt TBR-listallani jo pitkään ja viimein sain sen luettua talvi-iltain maratonin aikana Loppiaisen aikoihin. Täytyy sanoa, että tykkäsin kirjasta kyllä mutta ei se niin hyvä ollut kuin oletin. Hyvin kirjoitettu, oivaltava ja paikoitelleen melko hauskakin kirja se toki oli mutta lukukokemus oli silti laimeampi kuin oletin.

Mielensäpahoittaja on tyypillinen suomalainen elämän ehtoopuolella elelevä mies, joka pahoittaa mielensä milloin mistäkin. Muun muassa se, että  jouluna kinkun sijasta on kalkkunaa, pahoittaa tämän herran mielen.  Vaimo on hoitokodissa, eikä juuri enää puhele. Paras ystävä on kuollut ja aikuiset lapset käyvät harvoin. Kotona on saatava asua, ja mieli pahoittuu, kun lääkäri kieltää autolla ajonkin. 

Mielensäpahoittaja osaa kyllä mennä sisään vanhuksen ajatusmaailmaan mutta onko kyseinen ajatusmaailma ehkä hieman streotypinen? Toisaalta asioiden kärjistys tällaisissa kirjoissa on usein on toimiva tehokeino. 

Pidin kirjassa siitä, että sitä lukemalla ainakin pääsin täysin omaa ajatusmaailmaani erilaisen tyypin nahkoihin. 

perjantai 6. tammikuuta 2017

Lukumaraton postaus

Lukumaraton alkaa kuuden ja seitsemän välillä jahka olen syönyt. Kuvan pinosta otin eilen. Tänään on päivä mennyt siivoillessa,koska täällä oli aika sotkuista. Siksi aloitan vasta illalla. Päivitän ehkä tätä postausta maratonin edetessä. Saatan käyttää myös Instagramia tässä. Siellä minua voi seurata nimellä narseska.

Lukumaraton starttaa 18:30 ja jatkuu huomiseen samaan aikaan asti. Muutakin tekemistä tulee olemaan välissä mutta katsotaan minkä verran saan luettua ^^


klo 22:58 

Ensimmäinen kirja luettu, se oli tuo pinon päällimmäinen Anna Dalen Noitatuulen kuiskaus. Kyseinen kirja oli oikein mukavaa lapsille suunnattua noitafantasiaa, Nyt hieman syän ja katselen välissä jakson HIYMIÄ (olen alkanut kastomaan sitä alusta Netflixistä) ja sitten menen petiin aloittelmaan seuraavaa kirjaa. Postaus päivittyy sitten taas aamulla, kun jatkan maratonia päivän puolella. Tällä hetkellä luettuna on 276 sivua!


Lauantaina

klo 12:52

Heräsin kymmenltä ja luin heti eilen illalla aloittamani Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajan loppuun. Sen jälkeen meni pitkään sängyssä kölliessä. Kovin tehokasta lukemista ei taida tämänkertainen lukumaraton olla mutta eipä se haittaa...voi tämän ottaa rennostikin :)

Nyt pitäisi valita seuraava kirja. Ja juoda kahvia. Ja lukea sitä kirjaa ;)

Ainiin.... nyt on luettuna yhteensä 406 sivua.


klo 18:32

Nyt on lukumartaonin aika ummessa. Vielä viimeiseksi luin Agatha Christien omaelämänkertaa Vanha hyvä aikani  ja sain luettua sitä 185 sivua. Luultavasti jatkan lukemista nyt maratoni päätyttyä. :D

Yhteensä luin maratonilla siis 591 sivua. Ihan kohtuullisesti siis. Luin kaksi koknaista kirjaa, tosin lyhyttä sellaista ja sain aloitettua kolmatta ihan hyvin. Olen tyytyväinen suoritukseeni vaikka toki ilman häiriötekijöitä ja muita pakollisia tekemisiä olisin saanut luettua enemmänin. 591 sivua on kuitenkin ihan hyvää määrä. Ja sainpahan tämän vuoden lukusaldon käyntiin.


torstai 5. tammikuuta 2017

Talvi-iltain maratonista (ja paluu kirjablogin pariin)

Hei,

Hiljaista on ollut niin täällä kirjablogissa kuin tuolla toisessakin, Jospa näin vuoden 2017 alun kunniaksi herättäisin blogini jälleen eloon. Olen kyllä lukenut syksyllä jonkun verran kirjoja, mutta bloggaus on kokonaan jäänyt. Mutta aion tehdä comebackin! ;)

Aloitan osallistumalla talvi-iltain lukumaratoniin, jonka ohjeet löytyvät Klassikkojen lumoissa-blogin  avatessasi. Tarkoitus on pitää 24:n tunnin lukumaraton perinteisillä säännöillä. Paitsi tällä kertaa bloggaajat ovat voineet valita minkä tahansa päivän maratonille tältä vuoden ensimmäiseltä viikolta. Itse aloitan maratonin huomanna Loppiaisena kun on sopivasti vapaapäiväkin. Ainakin kirjaston kirjoja tuolta löytyy vino pino.  En tiedä vielä monelta huomenna aloitan mutta teen maratonia varten oman postauksensa jota sitten päivittelen sen aikana. :)

Toivottavasti saisin bloggaamisesta taas kiinni paremmin tämän jälkeen.


maanantai 22. elokuuta 2016

Agatha Christie: Hercule Poirot ja huvimajan arvoitus


Tämä kirja oli yksi niistä, jotka luin lukumaratonin aikana, Ja toinen kirjoista, joista halusin tehdä vielä erikseen postauksen. Agatha Christien dekkarit ovat vielä hieman tuntematonta maaperää minulle, Olen elämäni aikana lukenut niistä joitakin mutta edellisestä kerrasta oli jo aikaa kun lainasin tämän kirjastosta ja päätin lukea.

Olen katsonut muutamia jaksoja Hercule Poirot tv.sarjasta, jossa pääosassa on mahtavan taitava näyttelijä David Suchet, ja lukiessani tätä kirjaa muistui yksi tällainen jakso mieleeni. Olin siis nähnyt tarinan jo, Se ei kuitenkaan lukemista haitannut.

Huvimajan arvoituksen Agatha Christie on kirjoittanut 1954 mutta kirja on julkaistu vasta 2000-luvulla. Kirjan tarina on kuitenkin ollut pohjana Chirstien kirjaan Kuolleen miehen huvimaja, joka on julkaistu 1974.

Tämä kirja sisältää myös Agatha Chriestien tyttärenpojan Mathew Prichardin esipuhe sekä Agatha Chritien kirjankansia yli viiskymmnetä vuotta  kuvittaneen  Tom Adamsin puheenvuoro, Molemmat olivat mielenkiintoisia ja toivat lukukokemukseen jotain extraa.

Huvimajan arvoituksessa tuo kaikkien rakastama viiksekäs Hercule Poirot pääsee käyttämään harmaita aivosolujaan Englannin maaseudulla. Rikskirjailija Ariadne Oliver kutsuu Poirotin Greenshore Housen kartanoon, jossa Ariadne on pestattu luomaan kartanon mailla tapahtuvalle kyläjuhlalle murhaleikki, Kirjailijatar kutsuu Poirotin mukaan, sillä hän on aistinut kartanon ilmapiirissä jotain outoa ja arvelee Poirotin läsnäolon olevan hyödyksi. Samaan aikaan kartanon mailla liikkuu eksyneitä turisteja, joita kartanon isäntä ei voi sietää.

Juhlpäivänä tapahtuu paljon; murhaleikki muuttu todeksi. Myös talon nuori eksentrinen emäntä näyttää kadonneen, joten Poirotilla on melkoinen pähkinä purtavana.

Hercule Poirot ja huvimajan arvoitus oli kaiken kaikkiaan viihdyttävä kirja, vaikka onkin melkoisen lyhyt. Se sopi kuitenkin mitä mainioimmin lukumaratonille, sillä se piti otteessaan loppuun saakka, Agatha Christietä minun on ehdottomasti luettava vielä lisää.

sunnuntai 7. elokuuta 2016

J.S Meresmaa: Keskilinnan ritarit


Kuukausi sitten sain luettua J.S Meresmaan Keskilinnan ritarit loppuun lukumaratonilla. Kyseinen painoshan on yhdistetty laitos kolmesta pienoisromaanista (Aseenkantajan kunnia, Ritarin kunnia, ja Kuninkaan tahto), jotka ovat ilmestyneet alunperin E-kirjoina. Itse olen hieman vanhanaikainen lukemisen kanssa ja suosin edelleen kansiin painettuja kirjoja, joita voi kosketella ja nuuskia ja lukea ja,,,no käsitätte pointin, Siksi olin innoissani kun kuulin, että nämä kirjat on julkaistu tässä perinteisemmässä muodossa,

Keskilinnan ritarit sisälsi kaikkea mitä hyvältä fantasiakirjalta voi haluta, Seikkailua, kuuman romanssin ja juonittelua sekä keskiaikaisen maailman, Parasta oli kenties se että tuo kuuma romanssi oli kahden miehen välillä. Romanssi oli vieläpä toteutettu aikalailla hyvällä maulla ilman yliampuvuutta. Tykkäsin tästä osasta kirjaa todella paljon etenkin siksi ettei päähenkiläiden välillä ollut pelkkä seksiä vaan mukana oli muutakin.

Tarina alkaa siitä kun Keskilinnan ritari Jehrem erotetaan ja karkoitetaan Keskilinnasta. Hänen entinen aseenkantajansa on kuollut onnettomuudessa vuosia aiemmin ja nyt näyttää ettei kyseessä olekana ollut onnettomuus, josta Jehrem on nyt saamassa syyt niskoilleen. Myön Jehremin isä on kuollut, ja Jehrem alkaa pohtia olisiko isänkin kuolemassa jotain hämärää. Avukseen Jehrem lähtee hakemaan aseenkantaja-kokelas Konnoa, jota Jehrem ei ole kokelasajan jälkeen halunnut pitää palveluksessaan joidenkin hieman epäsovinnaisten tunteidensa takia. Alkaa matka, jonka aikana vaarat ovat moninaiset ja tunteetn miesten välillä heittelehtivät suunnasta toiseen. Intohimoltakaan ei voida välttyä.

Keskilinnan ritarit on hyvää viihdettä ja koukuttava tarina, jonka lukeminen oli nautinto. Pidin siitä todella paljon. Juoni vetää hyvin, ja kirja onkin melko juonivoittoinen johtuen varmaan siitä, että kyseessä on kuitenkin kolme pienoisromaania, joka lajityyppinsä vuoksi tarvitsee tiivistä otetta, Moitittavaa en juurikaan keksi tästä kirjasta, koska tämä oli vain niin minun kirjani. Juuri sellainen jollaisten lukemisesta nautin eniten.