tiistai 24. tammikuuta 2017

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja


Tämä kirja on pyörinyt TBR-listallani jo pitkään ja viimein sain sen luettua talvi-iltain maratonin aikana Loppiaisen aikoihin. Täytyy sanoa, että tykkäsin kirjasta kyllä mutta ei se niin hyvä ollut kuin oletin. Hyvin kirjoitettu, oivaltava ja paikoitelleen melko hauskakin kirja se toki oli mutta lukukokemus oli silti laimeampi kuin oletin.

Mielensäpahoittaja on tyypillinen suomalainen elämän ehtoopuolella elelevä mies, joka pahoittaa mielensä milloin mistäkin. Muun muassa se, että  jouluna kinkun sijasta on kalkkunaa, pahoittaa tämän herran mielen.  Vaimo on hoitokodissa, eikä juuri enää puhele. Paras ystävä on kuollut ja aikuiset lapset käyvät harvoin. Kotona on saatava asua, ja mieli pahoittuu, kun lääkäri kieltää autolla ajonkin. 

Mielensäpahoittaja osaa kyllä mennä sisään vanhuksen ajatusmaailmaan mutta onko kyseinen ajatusmaailma ehkä hieman streotypinen? Toisaalta asioiden kärjistys tällaisissa kirjoissa on usein on toimiva tehokeino. 

Pidin kirjassa siitä, että sitä lukemalla ainakin pääsin täysin omaa ajatusmaailmaani erilaisen tyypin nahkoihin. 

perjantai 6. tammikuuta 2017

Lukumaraton postaus

Lukumaraton alkaa kuuden ja seitsemän välillä jahka olen syönyt. Kuvan pinosta otin eilen. Tänään on päivä mennyt siivoillessa,koska täällä oli aika sotkuista. Siksi aloitan vasta illalla. Päivitän ehkä tätä postausta maratonin edetessä. Saatan käyttää myös Instagramia tässä. Siellä minua voi seurata nimellä narseska.

Lukumaraton starttaa 18:30 ja jatkuu huomiseen samaan aikaan asti. Muutakin tekemistä tulee olemaan välissä mutta katsotaan minkä verran saan luettua ^^


klo 22:58 

Ensimmäinen kirja luettu, se oli tuo pinon päällimmäinen Anna Dalen Noitatuulen kuiskaus. Kyseinen kirja oli oikein mukavaa lapsille suunnattua noitafantasiaa, Nyt hieman syän ja katselen välissä jakson HIYMIÄ (olen alkanut kastomaan sitä alusta Netflixistä) ja sitten menen petiin aloittelmaan seuraavaa kirjaa. Postaus päivittyy sitten taas aamulla, kun jatkan maratonia päivän puolella. Tällä hetkellä luettuna on 276 sivua!


Lauantaina

klo 12:52

Heräsin kymmenltä ja luin heti eilen illalla aloittamani Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajan loppuun. Sen jälkeen meni pitkään sängyssä kölliessä. Kovin tehokasta lukemista ei taida tämänkertainen lukumaraton olla mutta eipä se haittaa...voi tämän ottaa rennostikin :)

Nyt pitäisi valita seuraava kirja. Ja juoda kahvia. Ja lukea sitä kirjaa ;)

Ainiin.... nyt on luettuna yhteensä 406 sivua.


klo 18:32

Nyt on lukumartaonin aika ummessa. Vielä viimeiseksi luin Agatha Christien omaelämänkertaa Vanha hyvä aikani  ja sain luettua sitä 185 sivua. Luultavasti jatkan lukemista nyt maratoni päätyttyä. :D

Yhteensä luin maratonilla siis 591 sivua. Ihan kohtuullisesti siis. Luin kaksi koknaista kirjaa, tosin lyhyttä sellaista ja sain aloitettua kolmatta ihan hyvin. Olen tyytyväinen suoritukseeni vaikka toki ilman häiriötekijöitä ja muita pakollisia tekemisiä olisin saanut luettua enemmänin. 591 sivua on kuitenkin ihan hyvää määrä. Ja sainpahan tämän vuoden lukusaldon käyntiin.


torstai 5. tammikuuta 2017

Talvi-iltain maratonista (ja paluu kirjablogin pariin)

Hei,

Hiljaista on ollut niin täällä kirjablogissa kuin tuolla toisessakin, Jospa näin vuoden 2017 alun kunniaksi herättäisin blogini jälleen eloon. Olen kyllä lukenut syksyllä jonkun verran kirjoja, mutta bloggaus on kokonaan jäänyt. Mutta aion tehdä comebackin! ;)

Aloitan osallistumalla talvi-iltain lukumaratoniin, jonka ohjeet löytyvät Klassikkojen lumoissa-blogin  avatessasi. Tarkoitus on pitää 24:n tunnin lukumaraton perinteisillä säännöillä. Paitsi tällä kertaa bloggaajat ovat voineet valita minkä tahansa päivän maratonille tältä vuoden ensimmäiseltä viikolta. Itse aloitan maratonin huomanna Loppiaisena kun on sopivasti vapaapäiväkin. Ainakin kirjaston kirjoja tuolta löytyy vino pino.  En tiedä vielä monelta huomenna aloitan mutta teen maratonia varten oman postauksensa jota sitten päivittelen sen aikana. :)

Toivottavasti saisin bloggaamisesta taas kiinni paremmin tämän jälkeen.


maanantai 22. elokuuta 2016

Agatha Christie: Hercule Poirot ja huvimajan arvoitus


Tämä kirja oli yksi niistä, jotka luin lukumaratonin aikana, Ja toinen kirjoista, joista halusin tehdä vielä erikseen postauksen. Agatha Christien dekkarit ovat vielä hieman tuntematonta maaperää minulle, Olen elämäni aikana lukenut niistä joitakin mutta edellisestä kerrasta oli jo aikaa kun lainasin tämän kirjastosta ja päätin lukea.

Olen katsonut muutamia jaksoja Hercule Poirot tv.sarjasta, jossa pääosassa on mahtavan taitava näyttelijä David Suchet, ja lukiessani tätä kirjaa muistui yksi tällainen jakso mieleeni. Olin siis nähnyt tarinan jo, Se ei kuitenkaan lukemista haitannut.

Huvimajan arvoituksen Agatha Christie on kirjoittanut 1954 mutta kirja on julkaistu vasta 2000-luvulla. Kirjan tarina on kuitenkin ollut pohjana Chirstien kirjaan Kuolleen miehen huvimaja, joka on julkaistu 1974.

Tämä kirja sisältää myös Agatha Chriestien tyttärenpojan Mathew Prichardin esipuhe sekä Agatha Chritien kirjankansia yli viiskymmnetä vuotta  kuvittaneen  Tom Adamsin puheenvuoro, Molemmat olivat mielenkiintoisia ja toivat lukukokemukseen jotain extraa.

Huvimajan arvoituksessa tuo kaikkien rakastama viiksekäs Hercule Poirot pääsee käyttämään harmaita aivosolujaan Englannin maaseudulla. Rikskirjailija Ariadne Oliver kutsuu Poirotin Greenshore Housen kartanoon, jossa Ariadne on pestattu luomaan kartanon mailla tapahtuvalle kyläjuhlalle murhaleikki, Kirjailijatar kutsuu Poirotin mukaan, sillä hän on aistinut kartanon ilmapiirissä jotain outoa ja arvelee Poirotin läsnäolon olevan hyödyksi. Samaan aikaan kartanon mailla liikkuu eksyneitä turisteja, joita kartanon isäntä ei voi sietää.

Juhlpäivänä tapahtuu paljon; murhaleikki muuttu todeksi. Myös talon nuori eksentrinen emäntä näyttää kadonneen, joten Poirotilla on melkoinen pähkinä purtavana.

Hercule Poirot ja huvimajan arvoitus oli kaiken kaikkiaan viihdyttävä kirja, vaikka onkin melkoisen lyhyt. Se sopi kuitenkin mitä mainioimmin lukumaratonille, sillä se piti otteessaan loppuun saakka, Agatha Christietä minun on ehdottomasti luettava vielä lisää.

sunnuntai 7. elokuuta 2016

J.S Meresmaa: Keskilinnan ritarit


Kuukausi sitten sain luettua J.S Meresmaan Keskilinnan ritarit loppuun lukumaratonilla. Kyseinen painoshan on yhdistetty laitos kolmesta pienoisromaanista (Aseenkantajan kunnia, Ritarin kunnia, ja Kuninkaan tahto), jotka ovat ilmestyneet alunperin E-kirjoina. Itse olen hieman vanhanaikainen lukemisen kanssa ja suosin edelleen kansiin painettuja kirjoja, joita voi kosketella ja nuuskia ja lukea ja,,,no käsitätte pointin, Siksi olin innoissani kun kuulin, että nämä kirjat on julkaistu tässä perinteisemmässä muodossa,

Keskilinnan ritarit sisälsi kaikkea mitä hyvältä fantasiakirjalta voi haluta, Seikkailua, kuuman romanssin ja juonittelua sekä keskiaikaisen maailman, Parasta oli kenties se että tuo kuuma romanssi oli kahden miehen välillä. Romanssi oli vieläpä toteutettu aikalailla hyvällä maulla ilman yliampuvuutta. Tykkäsin tästä osasta kirjaa todella paljon etenkin siksi ettei päähenkiläiden välillä ollut pelkkä seksiä vaan mukana oli muutakin.

Tarina alkaa siitä kun Keskilinnan ritari Jehrem erotetaan ja karkoitetaan Keskilinnasta. Hänen entinen aseenkantajansa on kuollut onnettomuudessa vuosia aiemmin ja nyt näyttää ettei kyseessä olekana ollut onnettomuus, josta Jehrem on nyt saamassa syyt niskoilleen. Myön Jehremin isä on kuollut, ja Jehrem alkaa pohtia olisiko isänkin kuolemassa jotain hämärää. Avukseen Jehrem lähtee hakemaan aseenkantaja-kokelas Konnoa, jota Jehrem ei ole kokelasajan jälkeen halunnut pitää palveluksessaan joidenkin hieman epäsovinnaisten tunteidensa takia. Alkaa matka, jonka aikana vaarat ovat moninaiset ja tunteetn miesten välillä heittelehtivät suunnasta toiseen. Intohimoltakaan ei voida välttyä.

Keskilinnan ritarit on hyvää viihdettä ja koukuttava tarina, jonka lukeminen oli nautinto. Pidin siitä todella paljon. Juoni vetää hyvin, ja kirja onkin melko juonivoittoinen johtuen varmaan siitä, että kyseessä on kuitenkin kolme pienoisromaania, joka lajityyppinsä vuoksi tarvitsee tiivistä otetta, Moitittavaa en juurikaan keksi tästä kirjasta, koska tämä oli vain niin minun kirjani. Juuri sellainen jollaisten lukemisesta nautin eniten.

lauantai 6. elokuuta 2016

Tuija Lehtinen: Saimi ja Selma: kamera käy

s


Olen todella jäljessä näiden postausteni kanssa taas kerran, joten nyt on aika ottaa härkää sarvista ja alkaa purkamaan tätä sumaa. Ensimmäisenä jonossa on Tuija Lehtisen ihanan Saimi & Selma -sarjan kolmas osa. Saimi ja Selmahan ovat alunperin esiintyneet Lehtisen Rebecca-sarjassa, Rebecan pikkusiskoina, jotka kulkivat yhdessä kuin paita ja peppu keksien kaikenlaisia ideoita,

Sittemmin Saimi ja Selma saivat oman sarjansa, ja olen nyt sitten lukenut kaikki tähän mennessä ilmestyneet osat, Pikkuhiljaa Saimi ja Selma ovat eriytyneet toisistaan ja saaneet omia erilaisia kiinnostuksen kohteitaan. Tämä on tuonut hieman kitkaa tyttöjen väleihin.

Selma pyörii koulussa suosittujen tyttöjen kanssa ja kuuluu heidän kanssaan samaan cheerleading ryhmään. Saimia sellainen ei voisi vähempää kiinnostaa, ja hän harrastaakin vapaapalokuntailua ystävänsä kanssa. Selma on kiinnostunut enemmän tyttöjen jutuista; vaatteista ja ihqusta kaikkien ihailemasta poppitähdestä Danielista. Kun  julkisuuteen kerrotaan Danieliin liittyvästä kilpailusta, jonka voittajat pääsevät osallistumaan tämän musavideon kuvauksiin, käy Selman cheerleaderporukka kuumana. Kisaan on osallistuttava. Vastahakoinen iso-veli Mossu värvätään tämän tyttöystävän avustuksella kuvaajaksi tyttötiimille. Veljen tekemät omituiset youtube-videot kertovat ainakin sen, että tämä osaa kuvata, Samaan aikaan Saimi tuhahtelee tyttöjen pyrkimyksille, eikä häntä voisi vähempää kiinnostaa joku Daniel.

Kamera Käy on aika Selman näkökulmaan painottuva vaikka Saimillakin on oma isohko roolinsa varsinkin kirjan loppupuolella. Pääjuonen kanssa kulkevat tarinan mukana samalla myös hulvattottmat vanhukset, joita käydään moikkaamassa erinäisissä tapahtumissa vanhainkodilla. Tarina on taattua Lehtisen lapsille ja nuorille suunnattua kirjallisuutta. Solju luettaessa kuin vanha lempivillasukka jalkaan. Henkilähahmot ovat hauskoja, tarina etenee miellytävästi ja samalla pohditaan nuorille tärkeitä asioita kuten esimerkiksi identiteettiä. Saimin ja Selman eriytymisestä on tullut tämän sarjan juju. Miten ennen niin läheiset siskokset pystyvät selvitymään ja pitämään keskinäisen suhteensa hyvän kun mielenkiinnon kohteet ja kaveripiirit alkavat vähän kerrassaan eriytyä. Tätä osaa tarinasta on todella mielenkiintoista seurata.

Saimi ja Selma kirjat ovat kuitenkin ennen kaikkea hyvän mielen kirjoja, ja niillä on hyvä parantua vaikkapa lukujumista. Seuraan heidän tarinaansa jatkossakin erityisellä mielenkiinnolla.

tiistai 12. heinäkuuta 2016

Lukumaratonin kooste

 


Blogistanian kesälukumaratonin koosteen kirjoittaminen vähän venähti erinäisistä syistä. Minulla nimittäin alkoi tällä viikolla työkokeilu museolla ja arkirytmiin totuttautuminen on vielä kesken. Illalla ei jaksaisi tehdä oikein mitään. No, uskon että asia vaatii vain totuttelua. Ajanhallinta on vaikeaa kun sitä ei ole niin sanotusti tarvinnut hallita tällä tavalla moneen vuoteen. Kivaa tämä silti vain on että päivisin on joku paikka minne mennä. No niin...nyt meni asian vierestä sori. Eiköhän vain hypätä siihen koosteeseen.

Luin lukumaratonilla kaksi kokonaista kirjaa ja vajaan puolikkaan. Aloitin J.S Meresmaan Keskilinnan ritareiden loppuunlukemisella. On muuten oikein hyvä kirja, suosittelen. Postaus itse kirjasta tulee erikseen myöhemmin.  Toisena kirjana luin Anna-Leena Härkösen Takana puhumisen taito kirjan, josta en kirjoita erikseen postausta. Se siis sisälsi pakinoita/kolumityyppisiä tektejä erinäisistä aiheista. Kirja oli ihan viihdyttävä ja sopi mukavasti maratonille nopealukuisuutensa takia. Mikään teksti ei tosin noussut ylitse muiden. Pidin enemmän siitä Laskeva neitsyt-opuksesta jonka joskus luin, jossa oli myös samantyyppinen idea. Kolmas kirja maratonillaolikin sitten Agatha Chriestien Hercule Poirot ja huvimajan salaisuus pienoisromaani, jonka Christie on aikoinaan kirjoittanut hyväntekeväisyys tarkoituksissa seurakuntansa katon korjaamieseksi. Erinäisten syiden takia kirjaa ei julkaistukaan silloin vaan se on julkaistu paljon paljon myöhemmin. Kirjan pohjalta Christei oli kuitenkin kirjoittanut pidemmän romaanin nimellä Kuolleen miehen huvimaja. Tarkempaa postausta on tästäkin kirjasta tulossa myöhemmin. Mielestäni tarina oli oikein viihdyttävä ja piti otteessaan.

Luin lisäksi 17 sivua kirjaa Charlaine Harrisin Pahan Veren valtakunta, joka puuttuu kuvasta. Siitä ei sen enempää.

Maraton sujui loppupäästään hieman hunonosti. Tuo Hercule Poirot kirja oli ainut jonka sain luettua sunnuntain puolella. Luulen että maanantaisen työkokeilun alun jännitys oli osasyynä tähän, En vain osannut keskittyä lukemiseen. Eipä tässä muuta kuin sanoa, että nyt meni näin, ja seuraavalla kerralla toivottavasti paremmin.

Yhteensä luin maratonin aikana 546 sivua.