tiistai 30. syyskuuta 2014

Kirjoja!Kirjoja!Kirjoja! - eli erään narseskan lukumaraton



Tästä se alkaa. Lukumaraton. Kirjoista, jotka kirjakasaani päätyivät tälle uljaalle koitoikselle, näette kuvan tuossa yläpuolella. Tarkoitukseni on pitää tämä juttu omalla tavallani, ja itselleni parhaiten sopivalla silloin myös. Minulla ei ole tarkkaa tuntimäärää, jonka mukaan menisin, vaan tarkoitus on vain lukea koko päivä (tietenkin joudun tekemään muutakin kuten esim. syömään, käymään kaupassa ja katsomaan Doctor Whon), niin pitkään kunnes on aika mennä nukkumaan. Eli katsotaan montako tuntia tulee tänään tätä hommaa pyöritettyä. Kuten näette kirjalistani on keskinkertaisen kunnianhimoinen. Tuskin ehdin kaikkia lukemaan. Jätin pinosta pois myös keskeneräiset kirjat, jotka pyörivät yöpöydälläni. Eikä siinä siltikään ole edes kiikkustuolini koko kirjamäärää.

Lukupinossani on siis tänään seuraavat kirjat:

Kaunokirjalliset teokset

Tuija Lehtinen: Tyttö elää kesäänsä
Marissa Mehr: Veristen varjojen ooppera
Paulo Coelho: Portobellon Noita
Nora Roberts: Ovi Sydämeen
J.S Meresmaa: Mifongin perintö
Joyce Carol Oates: Putous
Suzanne Collins: Nälkäpeli

Tietokirja

Sari Katajala-Peltomaa&Raisa Maria Toivo: Noitavaimo ja Neitsytäiti


Klo: 09:23 

Nyt olen saanut alkulöpinät löpistyä ja siirryn keittiöön syömään aamupalaa ja aloittelemaan samalla lukemista. Ensimmäiseksi kirjaksi pääsee alkuverryttelumielessä ohuin kirja eli Tuija Lehtisen Tyttö elää kesäänsä. Nuortenkirjalla siis aloitelllaan.

Klo: 11:48

Lukutahtini taitaa olla hidastunut sitten nuoruuspäivien, koska olen vasta ensimmäisen kirjan puolessa välissä. Sivuja luettuna 146. Tässä vaiheessa Lehtisen kirja on ollut hauska, ja mukaan on mahtunut pientä mysteerisyyttäkin. En jälleen kerran voi kuin ihailla Lehtisen taitoa rakentaa hersyviä ja omituisia henkilöhahmoja. Nyt on kuitenkin lukutauon paikka kun pitää käydä kaupassa, ja pitää sen jälkeen ruokataukokin. Palaillaan asiaan taas myöhemmin...

Klo: 13:12

Kauppareissu heitetty. Nyt lounaalle kirjan kera. Kesäänsä elävän tytön seikkailut jatkukoon ;)

Klo: 15:03

Nyt on ensimmäinen kirja luettu. Luettuja sivuja takana 267. Ja vajaa puoli tuntia on aikaa Doctor Who taukoon. Seuraavaa kirjaa ehdin siis aloitella tässä ;) Taidan ottaa seuravaksi uhirksi Nälkäpelin. Sarjan aloituskirjan siis. :)

21:18

Nälkäpeli vasta nyt luettu loppuun. Huh. En nyt osaa koota ajatuksiani kirjasta kovin hyvin yhteen. Sen sanon, että oli se parempi kun olin uskaltanut toivoa. :) Kovasti hypetetyt kirjat eivät aina ole. Tosin Katniss on joissain asioissa yllättävän naiivi, vaikka onkin selviytumistaidoiltaan todella fiksu. Jännää. Ny on sitten luettu yhteensä 602 sivua. Huh. Kokeilen vielä aloittaa jonkun noista kirjoista, en vain vielä tiedä minkä :D

22:40

Hidasta on tämä maratoonaus jostain syystä tänään. Tuossa aloittelin tuota Robertsin kirjaa. Huolimatta siitä että huomasin sen olevan trilogian päätösosa... no ei se niin justiinsa ole :) Robertsin trilogiat yleensä on melko ennalta arvattavia ja yleensä yksi osa kertoo aina yhden parin yhteen päätymisestä, joten jollain ilveellä niitä voisi melkein lukea itsenäisinäkin teoksina..etenkin kun kärryille pääsee nopeasti. Valitsinkin viimeiseksi kirjaksi juuri tuon Robertsin Ovi sydämeen -kirjan koksa kaipasin jotain tuttua ja hömppää intensiivisen Nälkäpelin jälkeen ja Doctor Whon jaksokin oli tänään hieman hämmentävä.

En taida tämän jälkeen enää tänä iltana päivittää tätä postausta. Luen sen minkä jaksan ja painun sitten nukkumaan. (tosin pitää tiskikoneen jurrutus odottaa loppuun myös.) Huomenna teen sitten koontipostausken ja kuulette siinä sitten maratonin loppumaininigit myös. Hyvää yötä ;)

SEURAAVA AAMU

Tulin sittenkin päivittämään tätä postausta viimeisen kerran. Eilen ei hömppä napannutkaan kuin jonkun reilun 30:n sivun verran ja aloitinkin yöllä vielä Marissa Mehrin Veristen varjojejn oopperan. En meinannun malttaa laskea teosta käsistäni ja luinkin sitän aina tuonne kahteen asti yöllä. Sitten oli pakko luvuttaa ja mennä nukkumaan. Viimeisen reilut sata sivua (vai olikohan alle) luin tuossa äsken kun heräsin.

Luettuja kirjoja tulis siis kolme ja sivumäärä on huimaavat 887 sivua. :) Koontipostausta ja muutama sananen kirjoista myöhemmin.

Kirjamaraton huomenna



Kirjablogi, rakas blogiesikoiseni on taas jäänyt aivan liian vähälle huomiolle. Rästipostausksia olisi vielä pieni kasa tekemättä (kuva ei liity niihin) mutta ajattelin kuitenkin pitkittää niiden tekemistä vielä jonkin aikaa. Minulla on nimittäin melkoinen kasa kirjoja lainasta kirjastosta, joista osan näettä yllä olevassa kuvassa. Sen lisäksi muutama yksilö hengailee yöpöydälläni. Joten, koska kesän joukkolukumaratonit jäivät minulta jälleen kerran väliin, aion pitää oman maratonini huomenna. Nyt kun opinnot on paketissa, ja odottelen vielä tutkintotodistustani, niin aikaakin on tapettavana melkoisesti. Olisihan se myös oikein mukava saada lainakirjakasaa pienemmäksi..

Tulen huomenna päivittelemään maratoonpostaukseen lopullisen kirjalistani, ja päivittelen sitten päivän mittaan tunnelmia, Jospa sitä saisi eloa tänne kirjabloginkin puoelle jälleen. Mikä parasta, tulisi  myös luettua. :)

Huomiseen siis. :)

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Kirsten White: Paranormaali, Yliluonnollisesti & Loputtomasti





Päätin kirjoittaa tästä kirjatrilogiasta samassa postauksessa kahdestakin eri syystä. Ensimmäinen syy on se, että kirjapostaukseni ovat tällä hetkellä todella jäljessä, Toinen syy on se, että nämä kirjat ovat niin symbioosissa, että niitä voisi lukea ihan hyvin aivan yhtenä kirjana. Kyseessähän on jälleen nuorten aikuisten kirjat, ja melkolailla fantasiamaailma.

Ensimmäinen kirja Paranormaali on aikalailla perusteellinen ensimmäinen osa, jossa kirjan maailma tulee lukijalle tutuksi. 16-vuotiaalle Eviellä on erikoinen työ. Hän jäljittää erilaisia paranormaaleja olentoja, sillä hänellä on mielenkiintoinen taito, jota kellään muulla ei ole. Hän näkee vampyyrien, ihmissusien ja lukemattomien paranomaalien olentojen lumouksen läpi, ja tunnistaa nämä otukset. Alusta asti on selvää, että Eviellä on ongelmia ex-poikaystävänsä kanssa, joka on keiju. Mutta mitä tapahtuu kun paranormaalien kiinniottokeskuskeen tulee Lend-niminen paranormaali, joka voi ottaa kenen tahansa ihmisen tai olennon ulkonäön itselleen? Kaikki mutkistuu vielä enemmän sen jälkeen kun Evie tajuaa itsekin olevansa jotain erikoista, ja voi olla että hänen kohtaloonsa on sidottuna muiden paranormaalien kohtalot.

Toisessa osassa, yliluonnollisesti, Evie yrittää elää tavallisen teinin elämää ja käydä koulussa. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun selviää, että Evien tulisi tehdä jotain, mikä niin monelle paranormaalille on tärkeää. Toisessa kirjassa seikkaillaan myös keijujen maailmassa, ja opitaan siitä paljon enemmän. Lopulta selviää myös se, miten paranormaalit ovat päätyneet maailmaan...

Viimeisessä osassa Loputtomasti kaikki kootaan melko hyvin yhteen, ja selviää tuleeko normaali elämä koskaan olemaan mahdollista Evielle ;)

Mielestäni tämä kirjasarja oli melko tuoreenoloinen idealtaan. Eri mytologiat ovat hieman erilaisessa muodossa kuin yleensä. Esimerkiksi Vampyyrien komeus ja charmi on vain osa heidän lumoustaan. Oikeasti he näyttävät juuri silti kuin mitä ovatkin; kauan sitten kuolleilta. Tarinahan on melko kevyt mutta ei täysin sanomaton. Erilaisuuden hyväksyminen on mielestäni yksi syvemmistä teemoista. Kaiken kaikkiaan oikein raikas, ja mieleenkiintoinen nuorille tarkoitettu yliluonnollinen kirjasarja.

torstai 11. syyskuuta 2014

Joyce Carol Oates: Sisareni, rakkaani



Sisareni,rakkaani kertoo Oatesin tyylille uskollisena jälleen erään elämänmittaisen tarinan vaikka elämä onkin tässä tapauksessa lyhyt. Nuori 19-vuotias Skyler Rampike, jonka elämä on enemmän ja vähemmän solmussa, muistelee pikkusisarensa raakaa murhaa, ja kertoo tämän tarinan. Pikkusisko Bliss, taitoluistelolupaus ja mestari jo lapsena, löytyy 7-vuotiaana talon kellarista sidottuna ja murhattuna. 9-vuotias Skyler samoin kuin molempien vanhemmat ovat myös epäiltyjen listalla. Murhasta kuitenkin tuomitaan eräs muu, paikallinen pedofiili. Skyler, joka jää sisarensa varjoon tuntee syyllisyyttä koko lapsuutensa ajan. Mitä hän olisi voinut tehdä toisin, jotta sisko ei olisi kuollut? 

Skyler muistelee kirjassa noita aikoja, ja valottaa myös perheen elämää kauan ennen murhaa. Epävakaa äiti, ja etäinen isä. Äiti pyrkii saamaan Blissin urasta ja myöhemmin myös kuolemasta kaiken irti. Äiti on kunnianhimonsa sokaisema, ja haluaa elää elämäänsä Blissin kautta. 

Blissin kuoleman jälkeen Skyler hylätään laitosviidakkoon, ja lopulta sisäoppilaitokseen samalla kun isä uppoutuu työhönsä ja uuteen elämäänsä ja perheeseensä, ja äiti keskittyy hakemana mainetta ja kunniaa tyttärensä kuoleman varjolla. 

Sisareni, rakkaani on yhtäaikaa sekä murhamysteeri (tosin taisin arvata murhaajan aika aikaisin) että psykologisen tarkka kuvaus siitä, mitä voi pahimmillaan tapahtua jos vanhemmat yrittävät elää elämäänsä lastensa kautta, tai kun heitä käytetään pelinappuloina aikuisten välisissä suhteissa. 

Kirjan sanoman voisi tiisvittää vanhaan sanontaan, että ei koiraa karvoihin katsomista ja moni kakku päältä kaunis, silkkoa sisältä. Rampiken perheen kiiltävät kulissit sulkevat sisälleen synkkiä asioita. Pidin kirjasta vaikka loppuratkaisu olikin melko itsestään selvä monella tapaa koko kirjan ajan. Psykologinen puoli, ja henkilähahmojen tarkka kuvaus ovat Oatesin tavaramerkkejä, ja ne hän tekee erittäin hyvin. 

Tämä oli kolmas Oateseni, ja alkaa näyttämään siltä, että kirjailijattaresta on tulossa yksi lempikynäniekoistani.

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Kate Saunders:Lumottu lukukausi



Postauksen laahaavat edelleen jäljessä, ja tämäkin kirja on tullut luettua elokuun alussa, vielä silloin kun oli helteitä. Nuortenkirjassa 14-vuotias Flora on vihainen vanhemmilleen. he ovat juuri saattaneet hemmotellun teininsä junaan matkalle sisäoppilaitokseen muutaman kuukauden ajaksi, siksi aikaa kun he järjestelevät jalkansa loukanneet isoäidin asioita Euroopassa. Floraa ei voisi vähempää kiinnostaa joutua sisäoppilaitokseen ja tulevaisuus heidän kotiinsa muuttavan mummon kanssa mietityttää. Kaikki on pilalla. Kun Flora istuu junassa vääjäämttömänä määränpäänään koulu, tapahtuu jotain kummaa ja yhtäkkiä Flora istukkun vanhanaikaisessa höyrjunassa seuranaan vanhanaikasisesti pukeutuneita mamselleja, ja matkalla sisäoppilaitokseen, joka ei olekaan se huippumoderini koulu, johon Floran oli tarkoitus joutua. Pian hän huomaakin olevansa jostain syystä 1930-luvun tyttökoulussa, ja omaavansa jonkun aivan toise Floran muistoja, jotka sekoittuvat hänen omiin muistoihinsa. Elämä ilman nykyajan mukavuuksia ja vempeleitä ei ole helppoa, ja koulun järejestyssäännötkin ovat vanhanaikaisen tiukat. Flora ei tiedä miten pääsisi takaisin omaan aikaansa mutta onneksi hän löytää ystäväjoukon, jonka avulla asiaa aletaan selvittämänn. Kommelluksilta ja ristiriidoiltakaan ei vältytä. Kuinka Floran mahtaakaan käydä? ;)

Lumottu lukukausi on kuin modernia tyttökirjallisuutta konsanaan. Aikamatkustustus ja nykyaikainen ajattelu yhdistyvät mutta tunnelma on melko samanlainen kuin vanhoissa tyttökirjoissa. Kirjasta ei puutu seikkailuja, ja ajankuvaus on mielestäni metkaa, ja mielenkiintoista. Aitoutta en tällä kertaa hirveästi tosin miettinyt. Kirjasta löytyy huumoria, ja hassuja arkipäiväisiä tilanteita, samoin kuin hieman mysteeriäkin. Oikein hyvä ja kevyt nuortenkirja siis kyseessä, eikä yllätyksiltäkään vältytä.

Girlpoweria vanhaan malliin ;)