tiistai 11. helmikuuta 2014

Gene Wolfe: Uuden Auringon Kirja 1: Kiduttajan Varjo



Olen viime aikoina yhä enemmän innostunut tutustumaan tieteiskirjallisuuteen, ja sellaiseksi myös tämän kirjan takakansi mainostaa itseään. Voisin kuitenkin nähdä tämän kirjan yhtä hyvin fantasiana, koska kirjan maailmassa, ja rakenteessa on hyvin fantasiamaisia piirteitä. Kiduttajan Varjo aloittaa muuten kirjasarjan, ja voi olla, että tulen lukemaan seuraaviakin osia.


Kirjan juoni on hieman omituinen mielestäni, ainakin aluksi. Takakannen mukaan kirja sijoittuu niin kaukaiseen tulevaisuuteen, että se vaikuttaa kauan aikoja sitten unohdetulta menneeltä. Mitä se nyt sitten tarkoittaakin, siitä en ole aivan varma. Jokatapauksessa kirja kertoo Severianista, kiduttajan oppipojasta, joka rakastuu erääseen kidutettavaan. Tämä rakastuminen johtaa lopulta tapahtumaan, jonka seuraksena Severian karkotettaan kiduttajien killasta ja määrätään syrjäseuduelle pyöväliksi. Ensin hänen on kuitenkin kuljettava Ikuisen kaupungin, Nessuksen läpi, jossa tapahtuu kummia, kun hänen ollessaan ostoksilla pienessä basaarissa, haarniska-asuinen henkilö tulee, ja haastaa hänen kaksintaisteluun.

Kirjan alussa kuvaillaan paljon Severianin oleskelua Kiduttajain killlassa, ja kyseisen killan historiaa ja toimintaa. Tässä osassa kirjaa en ihan päässyt perille, millainen koko kirjan maailma oikeastaan on. Lukeminen oli takkuista, enkä tajunnut juuri mitään. Ajattelin jo jättäväni kirjan kesken. Mutta sitten tui puoliväli, ja Severian lähti kiduttajien killan linnoituksesta seikkailemaan Nessukseen. Silloin kirjassa alkoi tapahtua paljon, lyhyessä ajassa. Tarinaan tuli lisää hahmoja, jotka tuntuivat mielenkiintoisimmalta kun ketkään, ketä Kiduttajien linnoituksessa, ja sen osassa tarinaa oli. 

Kiduttajan varjossa Severian ei pääse vielä Nessuksen muurien ulkopuolelle, ja tarina loppuu juuri kun hän mukaan tarttuneine seuralaisineen tulee kauppungin muurille...mikä itsessään kannustaa lukemaan muitakin kirjasarjan osia...

Tunteeni tästä kirjasta ovat vielä aika ristiriitaiset. Tosiaan jostain puolestavälistä lähtien alkaa taphtua, ja tarina muuttuu mielestäni paljon mielenkiintoisemmaksi. Kirjan maailma tuntuu kuitenkin jäävän hieman vieraaksi, enkä oikein saa vastausta moniin kysymyksiin, joita mietin. En tiedä miten tuonkaltaiseen tulevaisuuteen on päädytty, mikä rooli kiduttajilla loppujen lopuksi on, vai ovatko he pelkkä oikeuskoneiston osa. Lisäksi elämä linnoituksen ulkopuolella jää vielä vieraaksi,vaikka puolivälin jälkeen siitäkin alkaa paljastua osia. Kaiken kaikkian kirjasta saa hyvin fantasiamaiset fibat, koska meininki näyttää välillä hyvin keskiaikaiselta, ja tapahtumien alkaessa kunnolla, Severian tuntuu törmäävän mitä ihmeellisimpiin tyyppeihin, ja ajautuvan seikkailusta seikkailuun. 

Uteliaisuusteni kirja onnistui kuitenkin herättämään aika lahjaakkasti, joten luultavasti tulen tarttumaan sarjaan myöhemminkin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti