Gillian Flynn: Teräviä esineitä

Jännityskirjallisuudessa taas mennään. Synkän metsän siimeksessä herätti jännityksen nälän, etenkin psykologisen sellaisen. Gillian Flynnin suomennetusta tuotannosta minulla oli vielä lukematta tämä Teräviä esineitä. Ja täytyy sanoa, että Flynnin kirjoista tämä oli minun lempparini. 

Teräviä esineitä alkaa siitä kun Chigagossa toimittajana työskentelevä Camille lähetetään vanhaan kotikaupunkiinsa tekemään juttuja kahden nuoren tytön katoamisesta, ja raaoista surmista. Camillen tunteet tehtävää ja koko kaupunkia kohtaan ovat ristiriitaiset. Hän lähtee kuitenkin matkaan ja majoittuu äitinsä luo. Ja miten outo ja ahdistava tyyppi tuo äiti nimeltään Adora onkaan. Pian selviää, että suurin syy Camillen inhoon vanhaa kotiaan kohtaan piilee juuri hänen äitisuhteessaan. Uusia juttuja selvitelleessään manneisyys tuntuu nousevan jälleen pintaan Camillen muistellessa vuosia sitten kuollutta pikkusiskoaan. Äidin uusi tytär Amma on jäänyt Camillelle vieraammaksi ja tämän käyttäytyminen hämmentää Camillea. Kotona siskopuoli on äidin pikku nukke mutta kylillä tyttö liikkuu pikkuvanhassa (ja pikkutuhmassa) teinijengissä, joka terrorisoi muita nuoria.

Camille on mielenkiintoinen päähenkilö, hyvin ongelmainen. Hyvin surullinen hahmo. Koko kirja omn ovelasti rakenntettu, ja kirjailija onnistuu yllättämään loppuratkaisullaan. Tosin samalla tulee miettineeksi, että olisihan se pitänyt tajuta. Merkit kuitenkin ovat melko selvät, mutta eivät kuitenkaan. 

Kirjassa on ehdottomasti kyse äiti-tytärsuhteista. Samalla myös valtasuhteista. Mitä aiheuttaa äidin väärin kättämä valta tyttäreen? Tai mitä aiheuttaa koulun suosittujen tyttöjen käyttämä valta ikätovereihin. Teinitytöistä sekä äideistä on tehty tässä kirjassa melkoisen hyytäviä ja paikoitellen kirja on melko ahdistava. 

Hyvä kirja voi kuitenkin joskus järkyttää ja itse en ole kovin herkkä ahdistumisen suhteen. Johtunee siitä, että luin Stephen Kingin kirjoja jo 11-vuotiaana. Flynnin kirjojen taustalla on aina vakavat ja raadollisekin teemat, ja hän käsittelee niitä mielenkiintoisella tavalla. Se oli parasta tässäkin kirjassa.

Ruth Ware: Synkän metsän siimeksessä

Sillon tällöin tekee mieli lukea jännityskirjallisuutta. Ruth Ware oli uusi tuttavuus tällä saralla. Kuulin kirjailijasta ja tästä kirjasta Unelmoin - youtubekanavalta. Kuvaus kirjan juonesta kiinnitti heti mielenkiintoni ja jossain vaiheessa helmikuuta varasin, ja sain kirjan kirjastosta. Synkän metsän siimeksessä osoittautuikin erittäin koukuttavaksi kirjaksi. Se ei yltänyt aivan parhaiden jännityskirjojen listalle minun silmissäni mutta tarina oli hyvä. 

Tarinan alussa päähenkilö Nora kutsutaan hänen vanhan ystävänsä polttareihin. Nora ihmettelee tätä kovasti sillä naisten ystävyys ei ole vuosia sitten päättynyt parhaissa merkeissä. Toisen naisten yhteisen ystävän kanssa Nora päättää kuitenkin lähteä polttareille samalla ihmetellen sitä miksi hänet on kutsuttu niihin mutta ei itse häihin. 

Saapuessaan määränpäähän syrjäiseen mökkiin keskelle ei-mitään Nora epäilee omaa päätöksentekoaan. Mökki on hulppea mutta siinä on lasiset seinät, josta kuka tahansa voi nähdä sisään. Tunnelma on outo. Morsiammen kaaso yli-innokas ja outoja raivokohtauksia saava, jolla on pakkimielle tehdä polttareista täydelliset. Joukkoa täydentää morsiamen ystävä joka kaipaa kotiin pienen lapsensa luo sekä joukon ainoa mies, joka tietenkin on homo. Jo ensimmäisenä iltana tunteet käyvät kuumina ja Nora lähtee aikaisin nukkumaan. Seuraavana päivänä yksi vieraista lähtee ja painostava tunnelma jatkuu. 

Nora herää lopulta sairaalasta, ja huomaa, että hänen huonettaan vartioi poliisi. Kukaan ei kerro mitä on tapahtunut, ja päättelemällä ja kyselemällä Nora saa selville, että joku on kuollut. Mutta miksi, ja mitä pn tapahtunut. Noran muisti alkaa palata hitaasti pala kerrallaan mutta onko hatariin muistikuviin luottamista.

Kirjan henkilöiden motiivit olivat aika..no ihmissuhdesotkumeininkiä. Osa tyypeistä tuntuu jämähtäneen sinne nuoruuden henkiselle tasolle, ja kostonhimo sekä katkeruus haisee kirjassa pitkälle. Tarina on kuitenkin osattu kirjoittaa taitavasti lukijaa koukuttaen. Tämän luki nopeasti, tarina oli ok mutta ei mitenkään erikoinen. Kyllä tämä jännityskirjan nälkää helpotti. Ehkä luen vielä lisää Ruth Waren kirjoja. 

Patricia Highsmith: Edithin päiväkirja

Aletaan olla luonnollisessa bloggaustahdissa. Eli tämän kirjan luin juuri kuluneella viikolla. Matkaani se tarttui kirjastosta maanantaina, vaikka tarkoitukseni ei sillä reissulla ollutkaan mitään lukemista lainata. Sitä kun muutenkin on paljon. Kansikuva ja takakannen teksti vetivät kuitenkin puoleensa. 

Kirja on vaikea määrittää tietyksi kirjallisuuden lajiksi. Psykologisen jännityksen mestariksi kirjailija Patricia Highsmithiä kuitenkin kuvaillaan. Tämä kirja on ainakin psykologinen kuvaus mutta jännityskirjallisuudeksi en tätä oikein osaisi itse laskea. Päähenkilön eli Edithin sielunmaisema on kuitenkin kuvattu psykologisen tarkasti, ja hänen elämäänsä ja ongelmiinsa tartutaan mielen sisäisten liikkeiden ja päiväkirjapätkien kautta.

Juonesta lyhykäisyydessään. Kirja kertoo siis Edithistä, joka muuttaa miehensä ja poikansa kanssa pikkukaupunkiin. Aluksi elämä uudessa kodissa sujuu hyvin. Vuosien kuluessa Edithin arki kuitenkin muuttuuhuonompaan suuntaan. Päänvaivaa tuottavat hänen laiska poikansa Cliffie, ja miehensä seniili George-setä, jonka hoitaminen jää Edithin kontolle. Kun oikea elämä ei mene hyvin, alkaa Edith kirjoittaa päiväkirjaansa erilaista todellisuutta, johon hän vuosi vuodelta ja tapahtuma tapahtumalta kiinnittyy ja kiintyy yhä enemmän.

Enenmpää en taaskaan halua paljastaa. Kirja kuvaa Edithin oikeaa elämää, ja näyttää hänen kuvitelmistaan pieni pätkiä päiväkirjaan kirjoitettuna tekstinä. Toisena "ajattelevana" päähenkilönä on Edithin poika Cliffie, jonka näkökulmasta tarinaa välillä kerrotaan. Loppuratkaisu kirjassa on sekava. Samaan aikaan yllättävä ja odotettu.

Nautin kirjasta suunnattomasti. Se antoi ajattelemisen aihetta, ja pienoinen jännitysvire siinä oli kuin olikin. Tapahtumat olivat kuitenkin hidastempoisia, ja kirja oli aika kuvailevaakin tekstiä paikka paikoin. Henkilöhahmot olivat kirjan parasta antia. Ne oli rakennettu psykologisesti hyvin taitavasti. Saattaa olla että täytynee tutustua tämän rouvan tuotantoon enemmänkin.