tiistai 15. kesäkuuta 2010

Lukemisen taikaa

Minulle lukeminen on pakoa arjesta. Kun kaikki muu tuntuu kaatuvan päälle, tartun hyvään kirjaan ja tulen iloisemmaksi. Luen tietenkin myös lukemisen ilosta ja tarinoiden huumasta mutta usein lukeminen on keino unohtaa huolet ja ahdistukse, sillä mikä paremmin veisi ajatukset muihin asioihin oman navan ympäriltä kuin mielikuvitusmaailma. Lukemisella on oikeastaan vähän sama vaikutus kuin kirjoittamisella tai musiikin kuuntelulla. On myös kirjoja, jotka ovat niitä, joita tulee luettua uudestaan ja uudestaan. Ne ovat kuin turvapeitto, johon voi kääriytyä sateisen harmaana ja huonona päivän, oli kyse sitten oikeasti harmaasta tai henkisellä tasolla harmaasta olotilasta.
Minulle parhainta lohtua Tuovat jostain syystä Harry Potterit. Ne ovat niin tuttuja, ihania ja moneen kertaan kaluttuja. Niistä löytyy myös jotain uutta, joka lukukerralla. Ehkä tämä turvallisuus, jota juuri nämä kirjat tuntuvat parhaiten tuovan minulle, johtuu siitä, että olen kasvanut aikuiseski näiden kirjojen parissa. Ensimmäisen Potterini luin nimittäin jo 12-13 vuotiaana, jo ennen kun Potter mania edes alkoi. Teiniäiän myrskyt ja sydänsurut tuli koettua Harryn kanssa. Samoin lukion loppumista, uuden opisekelun aiheuttamaa ahdistusta olivat Harryt lieventämässä.
Mikä Pottereissa sitten viehättää? Ne ovat mielikuvituksellisia, hyvin kirjoitettuja ja ne pistävät ajattelemaan. Ne myös kehittyvöt sitä mukaa, kun Harry kasvaa vanhemmaksi. Harry potterit ovat ennen kaikkea lempeitä, toivoa antavia ja ystävyyttä vaalivia kirjoja, vaikka synkkenevätkin loppua kohden. Niistä henkii tietynlaista tukea ja turvaa. Niiden lukeminen auttaa ymmärtämään, että vaikka elämä olisi kuinka hankalaa ja tuntuisi toivottomalta, voi kaikki vielä järjestyä parhain päin. Elämän pyörteistä selvitään, kun vain jaksetaan yrittää ja saadaan apua ja ymmärrystä ystäviltä. Vaikka kaikki ovat joillain tavalla aina yksin, eivät he sitä ole kuitenkaan koko aikaa. Apua saa, kun vain pyytää.
Taidankin tästä vetäytyä peiton alle Harryni kanssa ja unohtaa murheeni.

maanantai 14. kesäkuuta 2010

Jane Austen: Viisasteleva Sydän


Olen lukenut Austenin kirjoja ennenkin, ja erityisesti hänen tunnetuin teoksensa Ylpeys ja Ennakkoluulo teki minuun syvän vaikutuksen. Austen on ehdottomasti romanttisen kirjallisuuden taituri, ja hänen kirjansa ovat klassikoja, joihin suosittelisin tutustumaan. Ainakin jos hyvin kuvautut henkilöhahmot ja ihanan suloinen romantiikka vetoavat.
Viisasteleva Sydän kertoo Anne Elliotista, 28-vuotiaasta aatelistytöstä, jonka kihlausta meriupseerin kanssa ei oltu kahdeksan vuotta sitten hyväksytty. Sattuman kautta nuoret tapaavat uudelleen ja vaikka vanha rakkaus elää edelleenkin, heidän tunteensa jäävät erinäisten väärinkäsitysten ja kommellusten jalkoihin.
Lukukokemus oli mielestäni tämän kirjan kohdalla oikein mukava. Kirja ei kuitenkaan temmannut mukaansa samalla tavalla kuin aikaisemmat teokset, jotka olen Austenilta lukenut. Henkilöhahmot ja väärinkäsitykset olivat kyllä hauskoja ja tarkasti kuvattuja mutta eivät yltäneet sille tasolle, mihin rakastuin Ylpeydessä ja Ennakkoluulossa. En pitänyt myöskään lopusta kovinkaan paljon, koska se tuntui jotenkin liian helpolta.
Suosittelen kuitenkin tähän kirjaan tarttumista Austenin faneille ja miksei muillekin. Tämä oli kuitenkin nopealukuinen ja ihanan romanttinen tarina, jossa kaikki lopulta järjestyy oikeinpäin.
( Ensimmäinen kirja-arvotelu yritykseni. Eipä minulla loppujen lopuksi ollut paljon mitään sanottavaa tästä kyseisestä teoksesta. Tällä hetkellä olen lukemassa Michael Blaken kirjoittamaa Tassii Susien kanssa. Saa nähdä löytyykö siitä enemmän kirjoitettavaa.)

sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Esittelykierros

Mitenköhän tämän oikein aloittaisi, kun en oikein ole kokemusta tällaisen blogin tekemisestä. Ehkäpä ensin voisin mainita, mikä antoi minulle sysäyksen tämän aloittamiseen. Kerronpa siis pienen tarinan tässä aluksi. No, olipa kerran kesä ja jalkapallon MM-kisat. Eräälle lukutoukalle oli kesästä tulossa tylsä ja yksinäinen avomiehen ollessa töiden, jalkapallon ja pelaamisen pyörteissä. Jotakin tekemistä olisi keksittävä. Niinpä lukutoukka päätti syventää rakasta lukuharrastustaan ja aloittaa kirjallisuusblogin. Näin Narseskan kirjanurkkaus oli alkanut.

Siinä on siis tämän blogin syntytarina. Nyt voisikin sitten olla paikallaan vähän kertoa lukuharrastuksestani. Aloin ahmimaan kirjoja heti kun opin lukemaan. Harrastus alkoi kuitenkin kevyesti Neiti Etsivillä, Anni Polvan Tiina-kirjoilla ja tietenkin Vihreillä variksilla. Aika pian kuitenkin siirryin lukemaan myös aikuisten kirjoja.

Yksitoistavuotiaasta eteenpäin alkoivat kiinnostaa monenlaiset teinikirjat, joita tuli luettua monia kymmeniä. Astetta pidemmälle samanikäisenä siirryin jo alkamalla lukemaan Stephen Kingin kirjoja, jotka koukuttivat kauheudellaan. Samaan aikaan kaikki omalla äidillä luettavana olevat hömppäkirjatkin tulivat ajankohtaiseksi.

Tästä eteenpäin alkoivat maistumaan kaikenlaiset kirjat. Ei ole kirjallisuuslajia, jota en lukisi. Yläasteella fantasiakirjallisuus astui kuvaan mukaan alkaen David Eddingseistä siirtyen pikkuhiljaa vakavampaankin fantasiaan. Sitten löytyivät Harry Potterit, joiden kanssa nuoruus tuli elettyä. Fantasiamaailma imi mukaansa. Muiden kirjojen lukeminen ei onneki loppunut, vaan kaikenlaisen kirjallisuuden läpikahlaaminen jatkui. Mukaan astuivat dekkarit, klassikot ja monet monet muut teokset.

Eiköhän lisää asioita kirjallisuuden suhteen paljastu tässä matkan edetessä. Nyt tähän loppuun laitan listan kirjoista, jotka tällä hetkellä ovat haaveissa saada nyt kesällä luettua. Tosin kirjalista paisuu koko ajan, joten eiköhän tässä pidemmälle syksyyn mennä ennen kuin puoletkaan halutuista on kahlattu läpi ;)

Kesän 2010 kirjalista:

David Pelzer: Pimeän Poika
George Orwell: Vuonna 1984
Bernhard Schlink: Lukija
Alice Sebold: Oma Taivat
Richard Matherson: Olen Legenda
Susanna Clarke: Jonathan Strange ja Herra Norrel
John Irving: Garpin Maailma
Emily Bronte: Humiseva Harju
Diana Wynne Jones: Liikkuva linna
John Boyne: Poika raidallisessa pyjamassa
Kate Mosse: Labyrintti
Kate Mosse: Krypta
Nancy Huston: Syntymämerkki
Khaled Hosseini: Tuhat Aurinkoa
Sylvia Plath: Lasikellon Alla
Neil Gaiman: Neverwhere maanalainen Lontoo
Joe Hill: Sydämen Muotoinen Rasia

Onpas listalla koko, ei kyllä todellakaan taida kesä näihin riittää :D