tiistai 8. helmikuuta 2011

Höpötihöp

Damn, unohdin taas ottaa Humisevan Harjun äidin luota mukaan, enkä osaa postata siitä, ellen saa kirjaa fyysisesti näppeihini. Urgh!

Voisinkin tähän vähän päivitellä tämänhetkistä tilannettani kirjojen rintamalla. Olen kohta lukenut Anna Karenina suurteoksen ensimmäisen kirjan, ja fiiliksistäni jon senverran, että kirja on tähän mennessä ollut erittäin hyvä ja elävästi kirjoitettua tekstiä. Tykännyt olen kovasti siis. Luulenpa, että seuraava kirja josta postaan tulee olemaan juurikin tuo Anna Karenina, ellen ehdi tässä välissä lukaista jotain kevyempää kirjaa välipalana. Opiskeluihin kun pitäisi taas keskittyä. Kirjastosta on tosin ollu tuo Stephen Kingin Musta Torni -sarjan kolmas osa jo olmisen kuukautta kohta lainassa, ja sekin polttelisi näppejä. Löysin myös kirja-alennuksista Joe Hillin Sydämen Muotoisen Rasian viidellä eurolla, ja se lähti mukaan. Kyseinen kirja myös polttelisi näpeissä. Liian paljon on taas kirjoja, joita haluaisin lukea, mutta liian vähän aikaa siihen lukemiseen.

(Näin blogini yleiseen aihepiiriin liitymättä. Sain tänään aineenopettajan pedagogisten opintojen soveltuvuuskokeen tulokset ja minut on valittu sitä opiskelemaan! Olen asiasta erittäin onnellinen, minusta tulee vielä joskus historian opettaja!)

keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Bernard Cornwell: Viimeinen Kuningaskunta


Bernard Cornwellin kirjoittama Viimeinen Kuningaskunta aloittaa kirjasarjan, joka kertoo 800-luvun Englannista, jolloin viikingit, aikalaisittain pohjanmiehet, hallitsivat suurta osaa Britanniasta. Kirja kertoo ajasta jolloin Wessex on ainoa jäljellä oleva englantilainen kuningaskunta, jota hallitsee Alfred. (myöhemmin tunnettu Alfred Suurena).
Tarinan päähenkilö on kuitenkin kuvitteellinen Uhtred Uhtdredinpoika, joka jää orvoksi ja jonka viikingit ottavat luokseen ja kasvattavat. Viimeinen Kuningaskunta kertoo hänen lapsuudestaan viikinkien luona ja nuoruudestaan, jolloin hän erinäisten väkivaltaisten tapahtumien kautta päätyy takaisin englantilaisten pariin ja puolelle pohjanmiehiä vastaan. Uhtred on ristiriitainen hahmo, joka ei missään vaiheessa tiedä, minne kuuluisi ja ketä kannattaisi. Viimeinen Kuningaskunta onkin kasvutarina, jossa kohtalo kuljettaa Uhtredia milloin mihinkin suuntaan. Enempää en haluaisi juonesta paljastaa, koska jos tästä tietää liikaa etukäteen on se huono asia lukukokemuksen kannalta.
Omasta lukukokemuksestani sen verran, että luin tämän kirjan aika nopeassa tahdissa, sillä se piti otteessaan aina ensimmäisestä luvusta viimeiseen asti. Kirjaa lukiessani muistin taas sen miksi historia on mielestäni aina ollut mielenkiintoista. Historia avautuu eteemme usein tarinana ja sen tenho ei koskaan lakkaa. Vaikka tämä kirja on suurelta osaltaan fiktiivinen niin monet tapahtumat ja henkilöt pohjautuvat oikeisiin tapahtumiin. Uhtredin tarina on seikkailukertomus mutta samalla tämä kirja, Viimeinen Kuningaskunta, on historiallinen romaani, jossa fakta ja fiktio sekoittuvat mitä mainioimmalla tavalla. Suosittelen kirjan lukemista niille, jotka ovat kiinnostuneita historiasta ja viikingeistä englannissa. Ennen kaikkea suosittelen kirjaa kaikille, jotka haluavat päästä sisälle suureen seikkailuun.