tiistai 23. joulukuuta 2014

Joulun viettohon

Nyt olen perillä täällä äiteen luona, jossa olisi joulunpyhät tarkoitus viettää. Mukana on pieni kasa luettavaakin. Pari jouluisaa teosta ja hieman muutakin. :)

Nyt haluan toivottaa kaikille lukijaystävilleni siellä oikein riemuisaa ja kirjarikasta joulua!:)

maanantai 22. joulukuuta 2014

Reading Stephen King just before Christmas



Lukujumin jo hellitettyä sain luettavakseni jotain, mikä veisi jumin viimeisetkin rippeet mennessään. Bongasin nimittäin kirjastosta Stephen Kingin kirjan Kirjoittamisesta. Luin kyseisen opuksen ennätysvauhtia, ja ehdottomasti parhaat puolet siitä olivat ne, joissa King kertoo omasta elämästään, ja siitä miten se on vaikuttanut hänen kirjailijan uraansa. Toki kirjassa on vinkkejä tuleville kynäniekoille, mutta pääpaino on siinä, miten ja miksi itse Kingistä tuli kirjailija. Hieno oli myös syy sille. miksi hän kirjoittaa. Ei rahanhimosta, vaan ennen kaikkea rakkaudesta kirjoittamiseen. Kirjoittamiseen, joka on johdattanut herra kuningasta läpi vaikeiden elämän aikojen ja tapahtumien.





Heti perään luin  sitten myöskin melkoisella vauhdilla (meni vähän pidempään kuin Kirjoittamisesta teoksen kanssa) Kingin teoksen Unensieppaaja. Miksi sitten kirjoitan näistä kahdesta kirjasta samassa postauksessa? Mitä samaa niissä on? No ei juuri mitään muuta kuin se, että miolemmat ovat ilmestyneet sen jälkeen kun Stephen King jäi auton alle, ja loukkaantui melko vakavasti. Tämä onnettomuus sekä pitkä toipumisprosessi siitä, on vaikuttanut molempiin kirjoihin aivan ilmiselvästi, ja itse King taitaa myös sanoa niin.


Unensieppaaja kertoo neljästä ystävyksestä, jotka ovat kasvaneet jo aikuisikis. Pete, Beaver, Henry ja Jonesy ovat kukin oman elämänsä kanssa solmussa omalla tavallaan, kun he menevät jokasyksyiselle retkelleen metsästämään Mainen metsiin. Heidän lapsuutensa ja suhteensa erääseen tyyppiin nimeltä Duddits on tehnyt heistä omalaatuisia, ja kukin omaa mielenkiintoisen lahjan. He pystyvät näkemään Linjan. Pete näkee sen parhaiten.

Kun Jonesy on metsällä lepäämässä ja metsästämässä metsästystornin huipulta (jossa hän enimmäkseen makailee ja lukee sillä hän on ollut myös auto-onnettomuudessa jonka takia hänen lonkkansa vihoittelee), metsästä saapuu hahmo, jota Jonesy luulee ensin peuraksi. Kyseessä onkin eräs McCarthy niminen mies, jolla ei ole kaikki aivan kunnossa. Jonesy ottaa tämän mukaan mökkiinsä, jonne Beaverkin pian saapuu. Pete ja Henry ovat kauppareissulla. McCarthylla on kaikki kuitenkin paljon huonommin kuin voisi luulla, ja siitä alkaa ystävysten kauhujen vuorokausi.

Ystävykset ovat muuten kotoisin...dyndyndyyyyy..Derrystä ;) Tuosta Kingin kuvitteellisesta pikkukaupungista. Mitähän muuta uskaltaisin kertoa tarinasta paljastamatta liikoja. Sanotaan nyt näin, että tähän liittyy uhka avaruusdesta, muutama paskanäätä, eräs Herra Harmaa, ja todella kaunis tarina ystävyydestä ja sen voimasta.

Itselleni Unensieppaaja lähti hieman turhan hitaasti liikkeelle, joten sen lukeminen alkua pidemmälle oli tosiaan venynyt jonkun aikaa ja osittain lukujumin takia. Kuitenkin lukujumin alkaessa parantua, pääsin alusta pidemmälle. Ja kun Mainen metsästysretkeen päästiin, tarina imaisi todella mukaansa. Pidän tätä yhtenä parhaista King-lukukokemuksistani. Minä todella pidin tästä tarinasta, ja miesten välinen ystävyys, muistelot lapsuudesta ja ennen kaikkea Duddids olivat hellyyttäviä. Silti kirjassa oli myös taatua Kingimäistä hulluutta, ja taisin säpsähdelläkin pari kertaa. Se on jännää miten jokin asia tässä kirjassa saattoi tuntua yhtä aikaa todella ällöttävältä ja silti samalla jotenkin älyttömän mahtavalta. Mielikuvituksen lahja on kyllä lahjoista parhain ;) Uskon todella sen väitteen, minkä King sanoo Kirjoittamisesta opuksessaan. Ei hän tätä pelkän ammmonan takia tee, vaan hän todella rakastaa kirjoittamista ja tarinoita, ei näistä kirjoista muuten syntyisi niin mahtavia.

Tässä oli sitten viimeinen pidempi postaukseni ennen joulua. Lomalta saatan tehdä pari minipostausta, jos jaksan. Nekin teen kännykällä, joten esimerkiksi näin pitkään tekstiä täällä ei nähdä ennen kuin joulun jälkeen, tai jopa vasta ensi vuonna. :D


sunnuntai 21. joulukuuta 2014

George R.R Martin: Lohikäärmetanssi 2 ( Tulen ja jään laulu #5)




Joulukuun lukujumi parantui kun sain lainaan tämän upean fantasiasarjan viidennen osan toisen osan suomennoksen. Näin "selkeästi" sanottuna. :D Nyt on sitten tyhjä olo siinä suhteessa, että seuraavaa sarjan kirjaa  joutunee odottamaan pitkään, pitkään. Pitkään. Huoh :( 

Lohikäärmetanssin 2 jatkuu siitä, mihin edellinen osa 1 jäi. Näkökulmalukuja tosin tulee enemmän, ja pääsemme pitkästä aikaa myös näkemään, mitä esimerksiksi Aryalle ja Cerseille kuuluu. Tyrion esiintyy edelleen parissa luvussa, ja hän tuntuu joutuvan seikkalilusta toiseen, ja ojasta allikkoon sekä sieltä pois vähän väliä. Samaan aikaan kutkuttavan lähellä Tyrionia oleva Dany saa huomata kuinka vaikeaa Mereenin hallitseminen voi olla. Kun taas kaukana, kaukana muurilla Jon joutuu juonittelemaan ja miettimään eri ratkaisuja asioihin, eikä mikään ota sujuakseen. Ei ainakaan kovinkaan helposti.

Kirjan viimeiset luvut jäävät aikamoisiin cliffhangereihin ja sekös turhauttaa, koska sen tietää, että seuraava kirja ei ihan heti tule nenän alla olemaan. Samalla koko kirjasarjan juoni kehittyy entistä monimutkaisemmaksi, ja lukijana sitä miettii, miten kirjailija saa eri juonien langat yhteen seuraavissa kirjoissa. Se tosin on yksi syy siihen miksi nämä kirjat ovat niin kutkutavan hyviä ja seuraaviin osiin haluaisi päästä tutustumaan nopeasti. Ainakin odotellessa on paljon spekuloitavaa.

Tämä oli kuitenkin edelleen taattua laatufantasiaa, josta tykkään todella paljon. Tosin Lohikäärmetanssin edellinen osa oli hieman parempi, sillä siinä oli enemmän Tyrionia ;) Tyrion ei suinkaan ole lempihahmoni ;) Tai ainakin yksi heistä.

Lukujumin selättäjäksi tämä kirja oli aikamoista kyytiä.


lauantai 20. joulukuuta 2014

Nura Farah: Aavikon tyttäret




Aavikon tyttäret tuli luettua siinä vähän ennen kunnon lukujumin alkua, tai sitten sen aikana hieman hitaammin. En ole ihan varma. Kirja oli kuitenkin mielenkiintoinen ja hyvä. Sitä luki mielellään. Aavikon tyttäret kertoo nuoren Khadijan tarinan lapsesta nuoreksi naiseksi. Hänen isänsä on kuollut jättäen Khadijan äidin huolehtimaan Khadijasta ja tämän veljestä yksinään mutta onneksi muun heimon avustuksella. Äiti hemmottelee poikaansa, jta opettaa tyttärelleen naisten taitoja. Lopulta kaamea tragedia muuttaa perheen elämää, ja Khadija saa vastuuta kamelien paimenena, Hän haluaa miellyttää äitiään mutta samalla hän haaveilee runonlausujaksri ryhtymisestä, joka ei ole perinteisesti suotavaa naisille. Lopulta Khadija päätyy asumaan eri heimoon, erään kamelivarkauden seurauksena. Hänestä tulee vaimo ja äiti mutta totuttelu uuteen elämään vie aikansa. 

Aavikon tyttäret on kauniisti kirjoitettu kirja, ja tarinan naisten elämästä aavikolla. Se on myös tarina rakkauteen kasvamisesta sekä ystävyydestä. Se on myös kertomus äidin ja tyttären suhteesta sen hyvine ja huonoine hetkineen. Sanoisi myös että se on  tarina naiseksi kasvamisesta ja oman paikkansa löytämisestä. Se on tarina jolla on monia ulottuvuuksia.

Toisin kuin monet islaminuskoisesta kulttuurista ja afrikasta kertovista kirjoista, tässä ei ylettömmässäillä kulttuurin huonoilla puolilla. Ei sitä kehutakaan ylettömästi. Enemmänkin on kyste siitä, että se näytetään monessa eri valossa eikä painoteta sitä mustavalkoista näkökantaa kulttuurisiin asioihin. Aivan kuten länsimaisessakin kulttuurista myös tästä erilaisesta kulttuurista kirjassa nähdään niin hyvät kuin huonotkin puolet.

Pidin kirjasta todella paljon.


maanantai 15. joulukuuta 2014

Väliaika tiedotuksia

Lukujumia on nyt ollut hieman ilmassa. Palautin  kasan lukemattomia kirjoja kirjastoon kun yksikään niistä ei napannut tämän hetkiseen oloon. Muutamia jätin vielä yrityksen alle, ja tietenkin lainasin viisi uutta kirjaa :D Kaksi niistä tosin oli jo aiemmin varaamiani opuksia.

Olen saanut joulukuun aikana luettua pari lyhyttä kirjaa, ja hitaammin vielä kesken olevaa yhtä kirjaa, ja se on oman hyllyn asukki. Kirjastokissaa olen onnistunut kahlaamaan aina ennen nukkumaan menoa luvun tai pari. Olisin halunnut lukea enemmänkin mutta mikään ei napannut.

Harmittaa myös kovasti, että pari lukemiseen ja kirjoittamiseen liittyvää projektia kusi aika pahasti nilkoille. Minun piti osallistua Suketuksen Ihminen Sodassa - haasteeseen joka loppui kuun vaihteessa. Enpä saanut osallistuttua. Myös NaNoWriMo jäi suorittamatta, vaikka sitä niin innokkaasti suunnittelin. Luulen että kirjoittamisharrastuksen elvyttämiseen tarvitsisin jotain pienemmässä mittakaavassa, ja sitä varten minulla kirjastosta lainassa (harkitsen myös että voisin yrittää hankkia sen myös omaksi) kirjoitusopas, jossa on erilaisia tekstitehtäviä.

Lukujumi kuitenkin taisi hieman parantua kun sain hyppysiini George R. R Martinin suomennetun teoksen Lohikäärmetanssin toisen osan. Luin sen ennätyksellisesti puolessatoista päivässä. :D  Sain luettua sen lauantaina  loppuun juuri ennen kun menimme katsomaan avomieheni kanssa elokuviin Hobittia, joten kirjan makustelu jäi vähän kesken. Siksi menee jonkun aikaa ennen kuin saan kirjoitettua siitä postauksen tänne. :)

Hobitti-elokuvista viimeinen taas oli niin hieno kokemus, että sen jälkimainingeissa aloin lukemaan Hobittia uudelleen. Vuonna 2015 voisi olla myös korkea aika Taru Sormusten Herrasta- kirjan lukemiselle, jonka olen elämäni aikana kahlannut vasta kerran läpi, ja sekin tapahtui kun olin vielä lukiossa. Muistaakseni vuonna 2005. Kymmenen vuotta sitten. Huh huh.

Rästissä on siis postauksia parikin kappaletta, ja toivottavasti pääsisin niiden kimppuun vielä tämän viikon puolella ennen kuin lähden viettämään joulua sukulaisten pariin :D


maanantai 8. joulukuuta 2014

H.G Wells: Aikakone





Luin sitten yhden scifi-klassikon, ja se oli yllättävän kivuton projekti. Asiaan vaikuttanee tosin myös se, että kyseinen kirja oli todella lyhyt. Sen lukaisi yhdellä lukukerralla loppuun, ja se oli ihan helppolukuinenkin.

Aikakone kertoo aikamatkaajasta, jonka nimeä lukija ei tiedä. Tämä tyyppi on onnistunut rakentamaan aikakoneen, ja kertoo illallisella erinäiselle joukolle matkastaan kauas tulevaisuuden Lontooseen. Siellä elävät keijukaismaiset Eloiset, joiden päivät koostuvat enimmäkseen huvituksista ja nukkumisesta, he syövät pelkkää kasvipohjaista ravintoa, joka koostuu erikoisista hedelmistä. Aikamatkaaha ihmettelee, mistä Eloit saavat vaatteensa ja ruokansa sekä muut asiat, sillähe eivät itse näytä tekevän mitään. Totuus paljastuu kun matkaaja törmää Morlokkeihin, hieman peikon näköisiin ihmisiin, jotka elävät maan alla ja ilmeisesti tuottavat tuotteet Eloille. Ihmetystä herättääkin se, miksi maan päällä asuvat Eloiset pelkäävät maan alla eläviä Morlokkeja..

Aikakone oli yllättävän hyvä kirja, vai pienoisromaaniksiko sitä sanoisin. Tarina itsessään ei ollut erityisen yllättävät mutta silti se piti mielenkiintoa yllä. Kirjassa ei ollut myöskään mitään liian vaikeaselkoista niin kuin ennen lukemista siinä pelkäsin olevan. Kirja oli ehkä makuuni hieman liian lyhyt, eikä tarinaan siksi päässyt kokonaan sisälle. 

Kaiken kaikkiaan tämä lukukokemus oli kuitenkin enemmän positiivinen kuin negatiivinen, eikä vanhojen scifi-klassikoiden lukeminen tunnu enää niin mahdottomalta. :D


tiistai 2. joulukuuta 2014

Beth Revis: Across the Universe: matka alkaa



Varjelus-niminen alus lipuu avaruudessa matkalla uudelle planeetalle. Sen kyydissä ovat jäädytetty Amy ja hänen perheensa, jonka on tarkoitus olla osana maapallon ihmisten siirtokuntaa uudelle planeetalle. Alus on ollut matkalla jo vuosisatojen ajan, ja sinä aikana jäädytetyistä ihmisistä huolehtimaan tulleet ihmiset ovat lisääntyneet, ja he elävät aluksella omassa pienoismaailmassaan, jossa yksinvaltaisena johtajana toimii Vanhin, joka on ihmisten johtaja, koska hän on sukupolvensa vanhin. Vanhimmalla on myös Seuraaja, joka on tuleva olemaan oman sukupolvensa vanhin ja siksi tuleva johtaja. 

Tarinaa kerrotaan Amyn ja Seuraajan näkökulmista. Amy herätetään jostain syystä 50-vuotta liian aikaisin. Häneen tykästynyt Seuraaja taas kamppailee omien opintojensa kanssa ja ankaran Vanhimman kasvatuksessa oleminen ei ole helppoa. Aluksella on oma yhteiskuntajärjestyksensä, jota Amy alkaa kummeksua. Miksi monet ihmiset vaikuttavat siltä, etteivät he osaa ajatella itsenäisesti, ja miksi ne jotka osaavat on määriteltu mielisairaiksi, ja he asuva sairaalan osastolla. Seuraajakin alkaa Amyn kautta ihmetellä vallitsevaa järjestystä itsekin. Samaan aikaan joku yrittää sulattaa myös muita jäädytettyjä ja yhdessä Amy ja Seuraaja sekä eräs Harley yrittävät saada selville, kuka on kaiken takana.

Across the Universe: matka alkaa aloittaa kolmiosaisen sarjan. Se on nuorille aikusille suunnattua scifiä ja mielestäni melko hyvää sellaista. Tarina pitää otteessaan, ja outo yhteiskuntajärjestys herättää paljon ajatuksia. Aluksen asukkaat ovat yksirotuisia ja melko samannäköisiä muutenkin. Vanhin on myös vääristellyt muutamaa maapallon historiaan liittyvää asiaa ja kuvannu esimerkiksi Seuraajalle Hitleriä esimerkilliseksi johtajaksi.

Pien rakkausvire tässä kirjassa on myös  mutta se ei tule liikaa esille. Seuraaja on rakastunut Amyyn,joka on hyvin erilainen kuin muut aluksen ihmiset niin ulkonäöltään kuin tavoiltaankin. Juttu ei mene kuitenkaan yhtään siirappisen puoelle. Saa nähdä mitä seuraavat osat tuovat muassaan.

Kaiken kaikkiaa tämä oln eirttäin hyvä nuorten aikuisten kirja, minä tykkäsin todella paljon.