lauantai 31. tammikuuta 2015

Pekka Hiltunen: Iso




Pekka Hiltusen Iso kertoo Annista, joka on sanalla sanoen suuri nainen. Hän painaa 138 kiloa. Kilota tuntuvat vaikeuttavan Annin elämää. Hän on työtön, parisuhteeton ja epävarma. Kunnes Annille alkaa riittää. Hän julistaa kampanja läskikielteistä yhteiskuntaa vastaan, ja pyrkii siihen, että isotkin ihmiset voitaisiin hyväksyä paremmin. Annin mielestä ylipaino ei ole niin suuri ongelma kuin se, miten yhteiskunnassa ylipainoisiin suhtaudutaan. Samalla Anni käy elmässään vaikeita aikoja. Työ menee alta nopeasti kun Anni erotetaan isoutensa takia. Parisuhdekin katkeaa. Kun sitten Anni joutuu painonhallintaryhmässäkin silmätikuksi ja vastakkain sen vetäjän kanssa, tapahtuu suuri askel taaksepäin; paluumuutto Helsingistä Tampereelle.


Iso kertoo yhden naisen matkasta kohti parempaa itsetuntoa, ja positiivisempaa asennetta. Parasta on, että Anni ei anna kilojensa loppujen lopuksi lannistaa vaikka ne ovatkin osasyy Annin vaikeuksiin. Vaikka hän kuulee loukkaavia sanoja niin ohikulkevien teinien suusta kuin yhden yön jutunkin huulilta, ei hän lannistu, ja kirja huipentuu matkaan erääseen tapahtumaan läskinegatiivisen poliitikon luento-tilaisuuteen. 

Anni on rohkea hahmo, joka hakee oikeutta lihaville. Oikeutta olla hyvä juuri sellaisenaan. Miksi painon pitäisi antaa määritellä sitä, mitä kukakin voi tehdä? Miksi läskin vaaroista toitotetaan ympäriinsä vaikka kaikille lihaville ei tule välttämättä niitä kaikkien pelottelemia sairauksia. Ihailen Annia henkilönä.

Itse olen ylipainoinen, tosin en vielä kuitenkaan aivan samoissa lukemissa ja mitoissa kuin Anni. Tovion välillä, että voisin itse suhtautua kiloihini hieman samalla tavalla. Etten antaisi niiden määritellä itseäni, ja muistaisin useammin, että olen hyvä myös tällaisenä ja tämän kokoisena. Saman arvoinen kuin muut ylipainosta huolimatta. Silloin niiden liikakilojen pudottaminenkin olisi helpompaa, jos hyävksyisi itsensä täysin. Kun eihän ihmisen tarvitse muuta kuin yrittää elää terveellisesti, ja sallia itselleen myös retkahduksia. Omakuvan ei koskaan tulisi olla kiini peilikuvasta tai kiloista. 

Erityisen ansiokkaaksi katson sen kuinka tavallinen suomalainen mies voi kirjoittaa näin uskomattoman aidon oloisen ja uskottavan naishahmon. Hänen luomansa henkilä Anni on kuin kuka tahansa ylipainoinen nainen, ja voisin kuvitella hänen olevan olemassa. Toki asiaan vaikuttaa sekin, että kirjailija on saanut inspiraatiota taustatutkimuksesta ja oikeasti olemassa olevien lihavien naisten kokemuksista.

Hatunnosta kirjailijalle, todellakin. Hän on onnistunut kirjoittamaan hienon ja koskettavan kirjan, jossa iso paino ei ole häpeän aihe vaan ominaisuus siinä missä mikä tahansa muukin. 

keskiviikko 28. tammikuuta 2015

John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe





John Greenin Tähtiin kirjoitettua virhettä on hehkutettu niin paljon, että melkein jätin sen lukematta. Kunnes eräänä päivänä satuin huomaamaan sen kirjastoreissullani nuorten osaston hyllyltä, ja päätin sittenkin haluavani tietää, onko kyseinen kirja kaiken hypetyksen arvoinen. Ja voi kyllä, kyllä se oli. Onneksi en antanut enneakkoluulojeni estää minua tarttumasta tähän teokseen. Se on vaikuttavin ja parhain ei-fantasiaa oleva nuorten kirja, jonka olen pitään aikaan lukenut.

Kirja kertoo Hazelista, joka sairastaa parantumatonta kilpirauhassyöpää, joka on tehnyt etäpesäkkeitä keuhkoihin. Kokeellisen lääkkeen ansiosta Hazel on kuitenkin saanut lisäaikaa elämälleen. Mikään ei kuitenkaan tunnu miltään, ja Hazel vain odottaa taudinkuvan huononemista sekä väistämätöntä kuolemaa, kunnes hänen äitinsä patistaa hänet tukiryhmän tapaamiseen. Siellä Hazel tutustuu Augustukseen, Gusiin, joka on sairastanut luusyöpää. Hazelin ja Gusin välille syntyy suhde, joka saa Hazelinkin elämään jälleen, vaikka samalla se vaatii totuttelua. Vähitellen Gusin kanssa Hazel alkaa saada hieman lisää iloa elämäänsä. Toinen asia, mikä kannattelee Hazelia on erään kirjailijan kirjoittama kirja Viistoa valoa, joka kuitenkin on päättynyt ikävästi kesken. Yhdessä Hazel ja Gus alkavat ottamaan selvää siitä, miten kirjan henkilöiden on käynyt. Erinäisten vaiheiden kautta nuoret päätyvät Amsterdamiin erakkona elävän kirjailijan luo. Matkalla he kokevat hienoja hetkiä vaikka omituisen kirjailijan kanssa kaikki ei sujukaan aivan toiveiden mukaan.

Tähtiin kirjoteittu virhe on riipaisevan surullinen mutta kuitenkin toivoa ja elämäniloa täynnä oleva kirja. Kaikein parasta kirjassa on sen päähenkilöiden, Hazelin ja Augustuksen, välinen kemia ja yhteys. Heidän huumorinsakantaa läpi vaikeiden asioiden, ja on näin hykerryttävää luettavaa, ja jokainen heidän keskustelunsa ja niiden dialogi on hyvin kirjoitettua ja henkii heidän suhteensa merkitystä ja hyvyyttä.

Kirjan loppu ei ole sinällään mitenkään yllättävä mutta matka siihen on silti kiintoisa ja ennen kaikkea tunteita herättävä. Parhaat kirjat aiheuttavat aina lukijassaan tunteita, ja mitä enemmän ja mitä erilaisempia, sen parempi lukukokemus on. Tähtiin kirjoitettu virhe naurattaa, itkettää, vihastuttaa, ilostuttaa sekä aiheuttaa monenlaisia muita tunteita laidasta laitaan. En osaa oikein sanoa muuta. Liityn hehkuttajien joukkoon siis minäkin ;)

Suosittelen ehdottomasti lukemaan. Tämä kirja on elämys.

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Jay Asher: Kolmetoista syytä




Tämä kirja herättää minussa ristiriitaisia tunteita. Kirjoitin jo yhden tekstin tästä, ja julkaisin mutta luettuani sen läpi halusinkin vielä  poistaa sen ja yrittää koota ajatuksiani siitä uudestaan. Aloin myös miettimään, että tässä on taas yksi todiste siitä, että suuri 3 ja 0 alkaa olla pelottavan lähellä (vielä vajaat kolme armon vuotta ennen sitä). 

Kolmetoista syytä alkaa siitä, kun 16-vuotia Clay saa postilähetyksen, joka sisältää seitsemän c-kasetta. Kun hän ryhtyy kuuntelemaan niitä selviää, että hiljattain itsemurhan tehnyt Hannah kertoo noilla kaseteilla 13 syytä, miksi hän on päätynyt ratkaisuunsa. Nämä 13 syytä liittyvät kolmeentoista eri ihmiseen, ja Clay on yksi heistä. Kasettien on määrä kulkea kaikille listan ihmisille, tai muuten niistä tulee julkisia. Clay on ymmällään. Hän on itse ollut ihastunut Hannahiin, ja ollut tämän kanssa eräissä bileissä. Miksi Clay on tällä listalla? Hän alkaa kuuntelemaan kasetteja ja pala palalta kuulee Hannahin tarinan.

Kirjan aihe on tärkeä, ja sanoma selvä. Pienet teot ja sanat voivat satuttaa ja johtaa yhö suurempiin asioihin. Kiusaaminen on aina väärin, ja siihen tulisi aina puuttua. Aikuisen pitäisi myös kuunnella nuoria, todella kuunnella ja ymmärtää. Kaikki nämä asiat ovat itsellenikin aika itsestäänselviä vaikka kaikille ne eivät ole. Silti en tiedä miten suhtautuisin tähän kirjaan. Aivan alussa Hannahin syyt ovat hyvin pieniä, ja kohtuuttomasti kasvavat isommiksi. Viimeiset asiat olisi voinut välttää jos Hannah olisi vain kertonut jollekin aikuisille. Lisäksi minusta syyt itsemurhaan olivat kovin heppoisia. Mikään, mitä tapahtui, ei ole minusta syy itsemurhalle. Pienet asiat ovat nouseet tarinassa suhteettoman suuriksi, ja osittain mietin onko se todella uskottavaa.Voisiko niin tapahtua? Ehkäpä..

Tiedän myös sen, että teininä kaikkia asiat ovat noin tuhat kertaa suurempia. Mitä näin aikuisena musitelee omastakin teni-iästä erinäisiä asioita, tulee ajatelleeksi, miten pieniä ne asiat olivat jotka silloin hermosuttivat, masensivat ja saivat tekemään tyhmiä asioita. Ne tuntuvat niin kovin pieniltä nykyään vaikka sillä hetkellä kun niitä teininä koki, ne tuntuivat maailmanlopulta. Aikuisen näkökulmasta on siis ihan järkeen käypää ajatella, että Hannahin syyt itsemurhaan ovat kovin kovin pieniä, ja turhia. Oikealla avulla Hannah olisi voinut välttyä tekemästä sen mitä teki. Niin varmaan oikeasti tapahtuukin. 

Kirja oli samalla kertaa hyvä ja ajatuksia herättävä mutta myös jonkinasteinen pettymys. Miten niin pienet asiat voivat kasvaa niin suuriksi, että joku ottaa hengen itseltään. Luulin ehkä ennen lukemistani, että nuo kolmetoista syytä olisivat olleet paljon suurempia kuin mitä ne loppujen lopuksi olivat. Siksi olen pettynyt. Epäuskottavuus on yksi kirjan heikoista puolista. Silti koen, että useamman ihmisen ja nuoren tulisi lukea tämä kirja. Jotta tajuttaisiin, että epäkohtiin tulee aina puuttua, ja yksinäiselle ihmiselle puhua. Parasta onkin kirjan loppu, missä Clay on oppinut jotain ja toimii hienolla tavalla erästä toista nuorta kohtaan. 

Kaikkein järkyttävin taas oli sen yhden ainoa aikuisen käyttäytyminen, johon Hannah viittaa kaseteillaan. Toivon totisesti ettei oikeassa elämässä kasvatusalalla ole ketään noin tökeröä aikuista, Toivon totisesti.

Ajatukisa herättävä kirja tämä tosiaan on. 


perjantai 23. tammikuuta 2015

Vicki Myron & Bret Witter: Kirjastokissa



Kirjavuosi alkoi minulla Kirjastokissan lukemisella loppuun. Säästelin viimeisten lukujen lukemista mahdollisimman pitkälle, sillä tiesin niiden tuovan mukanaan takuuvarman itkun. Eläinten kuolema on aina surullista, etenkin kun kyse on tosi tarinasta. Siksi nämä eläimistä kertovat elämänkerrat ovat aina taattuja nenäliinakokemuksia. Onneksi ennen surullista loppua sain lukea monesta kirjastokissan hienosta hetkestä sekä seikkailusta.

Tarina alkaa siitä, kun pikkukaupungin kirjastonhoitaja Vicki Myron löytää eräänä todella kylmänä talviaamuna pienen kissanpennun, joka on sullottu kirjojen palautusluukkuun. Vicki pelastaa kissan, ja se päätyy lopulta asumaan kirjastoon sekä jokaisen kirjaston työntekijän sekä monen kirjaston käyttäjän sydämiin. Kissalle annetaan nimeksi Dewey Readmore  Books.

Deweyn elämäntehtävä tuntuu olevan viihdyttää lapsia sekä tuoda helpotusta niin Vickyn kuin muidenkin ihmisten elämään. Dewey myös rakastaa huomiota ja kirjastossa käyviä ihmisiä. Parasta kirjassa on ne kaikki pienet tarinat, jota Deweystä kerrotaan. Esimerkiksi sen kuminauhariippuvuuden kuvailu oli hulvatonta luettavaa.

Deweyn lisäksi myös Vickin oma elämä tulee tapetille, ja kirjassa kerrotaan hänen elämänstä koettelemuksista. Kirjastokissasta huokuu hieman periamerikkalainen vaikeuksien kautta voittoon mentaliteetti, joka ei ehkä ole niitä kirjan vahvimpia puolia. Itseäni Vickin elämästä kertovat osiot eivät haitanneet, ne olivat ihan mielenkiintoisia ja koskettaviakin. Silti Deweyn elämä oli mielestäni se kirjan paras osio, ja päätarkoituskin.

Suosittelen kyllä Kirjastokissaa kaikille eläinten ja etenkin kissojen ystäville. Varoituksen sana kuitenkin; voi tarvita paketillisen nenäliinoja tätä lukiessasi ;)

torstai 8. tammikuuta 2015

Lukusuunnitelmia vuodelle 2015


Viimeksi katseltiin kulunutta vuotta ja sen lukusaavutuksia, ja nyt on aika suunnitella tulevaa. Vuosi 2015 on kirjan vuosi ja siksi olen päättänyt tänä vuonna asettaa itselleni monta tavoitetta, ja osallistua muutamaan lukuhhasteeseen. 

Ensimmäinen ihan oma projektini on pyrkiä lukemaan vuonna 2015 niinkin monta kirjaa kuin 125. Pitihän sitä tämän vuoden saldoa parilla edes nostaa. Sen lisäksi pyrin vuoden aikana sisällyttämään näihin kirjoihin oman hyllyni sisältöä, ja siksi aloin täyttämään joululahjaksi saamaani purkkia lapuilla, joissa kaikissa on jonkin oman hyllyni kirja-asukkaan nimi. Tarkoitus on ottaa purkista vähintään kerran kuussa yksi lappu, ja lukea siinä mainittu kirja. Useammankin saa kuussa lukea jos siltä tuntuu mutta yksi on pakko valita ja kahlata loppuun per kuukausi,




Omaksi henkilökohtaiseksi tavoitteekseni olen myös asettanut muutamia muita juttuja. Listaan seuraavassa niitä.

1.Narseskan Nostalgianurkkaus on ensimmäinen ideani tälle vuodelle. Vuoden aikana tulen lukemaan joitakin nuoruuteni kirjasarjoja uudestaan. En aseta mitään pakkoa säännölliselle toiminnalle tämän suhteen mutta aina mielen ollessa oikeassa tilassa, luen läpi lapsuuden ja nuoruuden suosikkeja. Näinhin lukeutuvat muun muassa sellaiset kirjasarjat kuin Sweet Valley High, Anni Polvan Tiina-kirjat, Baby Sitters Club-kirjat sekä Neiti etsivät. Joitain muitakin saattaa eksyä mukaan mutta en viitsi kaikkia luetella.


2. Luen klassikkoja. Aion tarttua tänä vuonna uudestaan kirjaan Taru Sormusten Herrasta, ja sen lisäksi haluan lukea viimein Silmarillionin. Klassikot eivät kuitenkaa tule jäämään pelkkään J.R.R Tolkieniin, vaan haluan lukea muitakin klassikoita. Esimerkiksi se ikuisuusprojektini Anna Kareninan kanssa olisi tarkoitus suorittaa tämän vuoden aikana. Haluiasin tänä vuonna saada luettua myös Dumasin Monte Criston Kreivin ja Victor Hugon Kurjat. Muitakin klassikoita, jotka tulevat vastaan voisin myös lueskella, mutta ainakin nuo olisi tarkoitus saada kahlattua läpi tänä vuonna.

3. Haluan aloittaa lukemaan Leena Lehtolaisen Maria Kallio-sarjaa alusta. Siinä käytän apuna viime talvena ostaamaani Maria Kallio-extra kirjaa. En tiedä saanko tätä urakkaa tänä vuonna päätökseen mutta tarkoitukseni on ainakin yrittää. 

4. Aloitan lukemaan Finlandia-palkittuja teoksia. Tämäkin on sellainen tavoite, jota ei ole pakko saavuttaa tämän vuoden aikana mutta alulle se olisi kiva saada :)


Aion osallistua tänä vuonna myös enemmän blogimaailmassa pyöriviin haasteisiin. Meinasin osallistua ainakin Maalaismaisemia-lukuhaasteeseen  sekä Kirjallinen retki Pohjoismaissa-haasteeseen

Haluan myös kokeilla saisinko suoritettua tämän haasteen, jonka bongasin muun muassa  MarikaOksan blogista  bongaamani Goodereadsissa alunperin olleeseen hauskaan haasteeseen, jossa on monta eri kohtaa.


•A book with more than 500 pages
•A classic romance•A book that became a movie•A book published this year•A book with a number in the title•A book written by someone under 30•A book with nonhuman characters•A funny book•A book by a female author•A mystery or thriller•A book with a one-word title•A book of short stories•A book set in a different country•A nonfiction book•A popular author’s first book•A book from an author you love that you haven’t read yet•A book a friend recommended•A Pulitzer Prize-winning book•A book based on a true story•A book at the bottom of your to-read list•A book your mom loves•A book that scares you•A book more than 100 years old•A book based entirely on its cover•A book you were supposed to read in school but didn’t•A memoir•A book you can finish in a day•A book with antonyms in the title•A book set somewhere you’ve always wanted to visit•A book that came out the year you were born•A book with bad reviews•A trilogy•A book from your childhood•A book with a love triangle•A book set in the future•A book set in high school•A book with a color in the title•A book that made you cry•A book with magic•A graphic novel•A book by an author you’ve never read before•A book you own but have never read•A book that takes place in your state •A book that was originally written in a different language•A book set during Christmas•A book written by an author with your same initials•A play•A banned book•A book based on or turned into a TV show•A book you started but never finished



Eiköhän tässä ole haastetta tarpeeksi yhdelle ihmiselle ;) Katsotaan miten Narsesktan käy!

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Vuosikooste 2014


Ajattelin kurkata vielä viime vuoteen pienen blogikoosteen muodossa. Vuonna 2014 tämä kirjablogini lähti todelliseen nousuu, ja tuplasi seuraajamäärän. Olen ollut ahkerampi lukemaan muiden kirjablogeja, sekä välillä myös kommentoimaan niitä. Olen myös ollut ahkerampi päivittämään tätä blogia, ja ennen kaikkea olen ollut ahkera lukemaan. Minään muuna vuonna en ole päässyt lähellekään näitä lukemia, minne päädyin vuonna 2014. :) 

Goodreadsin mukaan minä olen lukenut tänä vuonna 118 kirjaa. :D Jokaista en ole tänne blogiin edes arvostellut, ja osa on toki myös sarjakuvia. Kuitenkin se o melkoinen määrä luettua tekstiä.



Koska elämä tai lukeminen ei ole määristä kiinni, en aio kuitenkaan tässä koosteessa luetella kaikkia vuoden aikan lukemiani kirjoja. Aion poimia vuoden kohokohtia, pettymyksiä sekä muita blogiin liittyviä tempauksia vuoden varrelta. 

Ensin palajastan teille vuoden 2014 TOP10 kirjaa ;) En osannut arvottaa niitä järjestykseen, joten listassa ei ole paremmussjärjestystä. Tässä kuitenkin kymmenen mielestäni parasta kirjaa, jotka luin vuonna 2014

1. Erin Morgenster: Yösirkus
2. Joyce Carol Oates: Sisareni, rakkaani
3. George R. R Martin: Lohikäärmetanssi 1&2
4. J.S Meresmaa: Mifonkisarja
5. John Irving: Garpin maailma
6. Sylvia Plaith: Lasin Alla
7. Stephen King: Kirjoittamisesta
8. Terhi Rannela: Läpi yön
9. Johanna Sinisalo: Auringon Ydin
10.Emma Donoghue: Huone

Vuoden pettymyksistä en saa noin pitkää listaa aikaiseksi mutta kirjat, jotka eivät niin sytyttäneet olivat näin intuitiolla päätettynä edototmasti Anu Ojalan Pommi sekä Torey Haydenin Viattomat sekä Stephen Kingin Cujo. Kaksi ensimmäistä kertomuksellisten ja juonellisten fibojensa takia ja viimeinne siksi, koska se oli todella, todella ahdistava. Liian ahdistava jopa Stephen Kingin kirjaksi.

Uusi kirjallisuudenlaji, johon tutustuin vuoden aikana oli tieteiskirjallisuus. Etenkin nuorille suunnattuja dystopioita tuli luettua melko paljon. Esimerkiksi Suzanne Collinssin Nälkäpeli-trilogia ja suomalaisen Laura Lähteenmäen North End-trilogian kaksi ensimmäistä osaa. Toinen genre, jota en ennen ole lukenut oli Steampunk, jota Magdalena Hain Gigi ja Henry-trilogia edusti. Sen ja J.S Meresmaan Mifonki-sarjan myötä huomasin myös, että suomalainenkin fantasiakirjallisuus on lukemisen arvoista.

Yritin osallistua myös lukuhaasteisiin, joista vain toinen, eli Halloween-haaste onnistui. Pidin myös kaksi pientä lukumaratonia, vaikka kumpikaan niistä ei ollut 24 tunnin maratoni. Paljon on tullut siis uutta kokeiltua. Onnistuin myös samaan muutaman listan aikaiseksi, jonka mukaan voin haastaa itseäni lukemaan erilaisia kirjoja.

Vuosi 2014 antoi kirjablogini ja blogistanian kautta minulle paljon, ja voin vain toivoa, että vuosi 2015 yltää vähintäänkin samalle tasolle, ellei korkeammallekin ;) Tämän vuoden suunnitelmista kerron lisää seuraavassa postauksessa. Stay tuned!