J.S Meresmaa: Keskilinnan ritarit

Kuukausi sitten sain luettua J.S Meresmaan Keskilinnan ritarit loppuun lukumaratonilla. Kyseinen painoshan on yhdistetty laitos kolmesta pienoisromaanista (Aseenkantajan kunnia, Ritarin kunnia, ja Kuninkaan tahto), jotka ovat ilmestyneet alunperin E-kirjoina. Itse olen hieman vanhanaikainen lukemisen kanssa ja suosin edelleen kansiin painettuja kirjoja, joita voi kosketella ja nuuskia ja lukea ja,,,no käsitätte pointin, Siksi olin innoissani kun kuulin, että nämä kirjat on julkaistu tässä perinteisemmässä muodossa,

Keskilinnan ritarit sisälsi kaikkea mitä hyvältä fantasiakirjalta voi haluta, Seikkailua, kuuman romanssin ja juonittelua sekä keskiaikaisen maailman, Parasta oli kenties se että tuo kuuma romanssi oli kahden miehen välillä. Romanssi oli vieläpä toteutettu aikalailla hyvällä maulla ilman yliampuvuutta. Tykkäsin tästä osasta kirjaa todella paljon etenkin siksi ettei päähenkiläiden välillä ollut pelkkä seksiä vaan mukana oli muutakin.

Tarina alkaa siitä kun Keskilinnan ritari Jehrem erotetaan ja karkoitetaan Keskilinnasta. Hänen entinen aseenkantajansa on kuollut onnettomuudessa vuosia aiemmin ja nyt näyttää ettei kyseessä olekana ollut onnettomuus, josta Jehrem on nyt saamassa syyt niskoilleen. Myön Jehremin isä on kuollut, ja Jehrem alkaa pohtia olisiko isänkin kuolemassa jotain hämärää. Avukseen Jehrem lähtee hakemaan aseenkantaja-kokelas Konnoa, jota Jehrem ei ole kokelasajan jälkeen halunnut pitää palveluksessaan joidenkin hieman epäsovinnaisten tunteidensa takia. Alkaa matka, jonka aikana vaarat ovat moninaiset ja tunteetn miesten välillä heittelehtivät suunnasta toiseen. Intohimoltakaan ei voida välttyä.

Keskilinnan ritarit on hyvää viihdettä ja koukuttava tarina, jonka lukeminen oli nautinto. Pidin siitä todella paljon. Juoni vetää hyvin, ja kirja onkin melko juonivoittoinen johtuen varmaan siitä, että kyseessä on kuitenkin kolme pienoisromaania, joka lajityyppinsä vuoksi tarvitsee tiivistä otetta, Moitittavaa en juurikaan keksi tästä kirjasta, koska tämä oli vain niin minun kirjani. Juuri sellainen jollaisten lukemisesta nautin eniten.

J.S Meresmaa: Mifongin kätkemä

Sain tänään viimein luettua loppuun Mifongin Kätkemän, joka on Mifongi-sarjan neljäs osa. Olen kyllä lukenut tätä ihmeellisen hitaasti sillä aiemmat osat olen lukenut suunnilleen yhden tai kahden päivän aikana. Tätä olen lukenut marraskuusta asti. Tosin enemmän pääsin kirjan imuun tammikuun aikana, ja siltikin sen loppuun saattaminen meni tänne asti. Outoa. Kirja oli kuitenkin todella hyvä. Minulla on vain jokin hidas kausi menossa tämän lukemisen kanssa.

Nyt kuitenkin asiaan. Mifongin Kätkemä jatkaa Ardisin, Danten, Fenwrynin, Ciaranin ja kumppaneitten tarinaa jälleen eteenpäin. Merontesin lapsikirous on kumottu ja sen varjolla kuningas Ciaran on ajettu maanpakoon kun vallananastaja Amargon äpärä Skoemir Skadi Armund on vallannut Merontesin itselleen. Dante palaa siskonsa muassaan Pantterilaaksoon. Mifonkien perilline  Fewrynn taas tulee aloittaneeksi toimillaan huolestuttavan tapahtumasarjan, joka aiheuttaa hänelle ja hänen läheisilleen sekä Merontikselle ongelmia. 

Mifongin kätkemä synnyttää jälleen paljon uusia kysymyksiä. Parasta on kuitenkin se, että Ardis palaa aktiivisemmaksi hahmoksi ja pääsemme näkemään hänetkin toiminnassa. Risteääpä hänen polkunsa myös pitkästä aikaa Danten kanssa, ja se on sellaista luettavaa jota olen odotellut jo pitkään. 

Kirjassa liikutaan monen eri joukkion mukana ja se on mielestäni hieno ratkaisu. Ylipäätänsä koko sarjassa on henkilähahmojen runsaus ollut parasta. Minusta hahmoja ei ole millään tavalla edes liikaa vaan niissä pysyy aika hyvin kärryillä. Kirja jäi taas sellaiseen kohtaan, että jään kyllä odottelemaan seuraavaa osaa innolla ja jännityksellä. Tämä on niin ihanan perinteisen oloista fantasiaa mutta sisältää kuitenkin täysin oman twistinsä. Pidän tästä edelleenkin valtavasti. Sanoisin että tämä osa on tällä hetkellä suosikkini koko sarjasta.

Sellaista siis tällä kertaa. Suosittelen koko sarjaa fantasian ystäville. 

J.S Meresmaa: Mifongin Mahti

Niin se vain tuli viime viikolla ahmaistua myös Mifongin Mahti. Toisaalta olisin halunnut lukea hitaasti, jotta kirja olisi riittänyt pidemmäksi aikaa, sillä nyt tuntuu taas kaamealta odotella seuraavan osan ilmestymistä. Miksi ihmeessä koukuttavat ja hyvät kirjat tulee aina luettua liian nopeasti? No, ei nyt ihan aina. Mifonki-sarjan osat vain ovat sellaisia,että on saatava vain lukea, lukea ja lukea. Tämänkin luin loppuun eräänä yönä, kun en saanut unta. Lukemisen takia päädyin nukkumaan vasta kolmelta. Tämän on siis oltava hyvä kirja, jos sen alttarille tällainen unikeko uhraa yöunensa.

Väkisinkin tähän postaukseen saattaa tulla spoilereita, joten jos et vielä ole edellisiin osiin tutustunut, tai tähänkään ja haluat säilyttää jännityksen lopeta postauksen lukeminen tähän ja palaa kun olet lukenut kirjat!

Mifongin ajan tapahtumista on jälleen kulunut pitkä aika ja pääsemme tarinaan jälleen mukaan lähellä Fewrynnin ja Ciaranin kahdettatoista syntymäpäivää. He ovat asuneet Pantterikansan suojissa yhdessä äitinsä Ardisin ja isäpuolensa Connailin kanssa. Lopulta on tullut aika Ciatanin lähteä Merontesiin ottamaan paikkansa kuninkaan perillisenä. Samaan aikaan Fewryn kavaa nenä kiinni kirjoissa olevasta pikkutytöstä kohti kohtaloaan Mifongien perillisenä. Hän alkaa huomata itsessään omituisia kykyjä, ja kurkistaa muun muassa äitinsä ajatuksiin ja kohtaa siellä enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Kuka on tuo tumma mies, joka täyttää äidin ajatukset? Ajassa hypätäänkin sitten jo aikaan, jossa kaksoset ovat noin 16-vuotiaita. Fewryn näkee kaksosten yhteyden kautta kuinka Ciaran loukkaantuu, ja lähetee pitkälle matkalla auttaakseen Ciarania. Matkallaan hän tapaa myös Rondestanien nuorimman vesan Roanin, ja saman suvun esi-isän Vigorin, jotka auttavat tätä pääsemään Merontesiin. Samaan aikaan Merontesia vaivaa omituinen kirous, joka tappaa lapset lapsiruttoon sekä estää uusien synytmisen. Myös Dante on mukana tarinassa, Merontesissä yrittäen vapauttaa sisarensa Linnin omituisen leväkasvin keskeltä.

Mifongin mahdissa pääsevät Ardisin kaksoset ääneen muun muassa Danten ja Mohairin ohessa. Ardis jää kirjassa sivuosaan ennen aivan kirjan loppua. Nautin todella näistä uusista näkökulmahahmoista, ja niinhän sen kuuluu mennäkin, että myös Ardisin lapset pääsevät ääneen vähän vanhempina. Fewryn kamppailee mifongi-osansa kanssa ja taitojensa hallitsemisen opettelussa samalla kun Ciaranilla on omat ongelmansa Merontesissa. Ciaran on myös hieman kilpailuhenkinen, ja tuntee ylpeyttä tulevaisuudestaa kuninkaana; näin hän pääsee siskonsa varjosta. Silt kaksoset rakastavat toisiaan varauksetta, ja heidän suhteensa on yksi asia, jonkä käsittely tekee kirjasta mielenkiintoisen.

Tässäkin osassa Meresmaa onnistuu yllättämään lukijan, ja loppu jää jälleen mehukkaaseen kohtaan. En taaskaan osaa sanoa mitään huonoa. Jotenkin nämä kirjat vain iskevät lukuhermooni. Ainoa huono asia on mielestäni tuo kirjan kansikuva, joka luultavasti ei ole kirjailijan valitsema (en tiedä..käsittääkseni sen valitsee kustantamo). Lähinnä tuon miespuolisen henkikön pottakampaus ärsyttää. Mielikuvissani kellään hahmolla ei ole noin karmeaa kampausta. :D Aiempien osien kansikuvat olivat mielestäni hieman paremmat.

Kaiken kaikkiaan Mifongin Mahti oli mahtava kirja. Ei voi mitään..olen hullaantunut. Ehkä jos joskus luen noita uudestaan saan tarkasteltua tarinoita hieman kriittisemmin.

J.S Meresmaa: Mifongin Aika

Mifongin aika on jatkoa lokakuun alussa lukemallaeni Mifongin Perinnölle . Kirjoitukseni saattaa sisältää spoilereita, koska jatko-osista kirjoittaminen ei onnistu välttämättä ilman niitä. Yritän kuitenkin olla spoilaamatta liikaa. Jos kuitenkin haluat välttää spoilerit satavarmasti kannattaa tämän lukeminen lopettaa tähän.

Mifongin perinnön tapahtumista on kulunut neljä vuotta ja entinen kuningatar Ardis asuu pienen Fewryn tyttärensä kanssa pienessä kylässä tuntemattomana. Samaan aikaan Ardisin poika, Fewrynin kaksoisveli asuu Merontesissa Ardisin entisen kotiopettajattaren hoteissa, ja on Ardisin isän salainen silmäterä. Kaukana Itämantereella Dante Rondestani pitää sukunsa antikvariaattia pystyssä yhdessä Linn-siskonsa tämän kumppanin Harbenin ja pikkuveljensä Roanin kanssa. Linn vain ei ole saanut mielestään heidän vanhimman veljensä Arranin kuolemaa ja haluaa lähteä selvittämään, kuka on murhan takana. Niinpä Dante ja Linn sekä Harben palaavat keskimantereelle Merontesiin, Dante halutessaan kuulla onko Ardis elossa ja Linn määrätietoisena kuulemaan veljensä murhaajan nimen. Sitten herää toinen Mifongi, Haldor Sininen, sekavana ja tuhoa aiheuttaen. Hän tuhoaa kylän, jossa Ardis tyttärineen asuu. Ardis päätyy evakkoon Pantterikansan luo, josta hänkin suuntaa pian hakemaan poikaansa Ciarania luokseen.

Mifongin Aika syventää kirjasarjan maailmaa melko paljon, ja luo juonenkäänteitä, jotka petaavat seuraavia osia. Se on perintesen oloinen toinen osa, mutta mielestäni se on silti aivan yhtä seikkailullinen kuin ensimmäinenkin osa, ja tempo on siihen verrattuna hieman hitaampaa. Näin  esimerkiksi kirjojen maailma, Mifongit ja Danten suhde puumaansa Reuhun syventyvät, ja lukija saa vastauksia ensimmäisen osan auki jättämiin kysymyksiin. Myö mahdoton rakkaus jatkuu, eikä Danten ja Ardis saa toisiaan tässäkään osassa, enimmäkseen olosuhteiden ja väärinkäsitysten ja etenkin huonon ajoituksen takia. 

Mifongin Ajassa  tuodaan areenalle myös uusia mielenkiintoisia henkilöitä, ja monista ensimmäisen osan sivuhenkiläistä tulee näkökulmahahmoja. Lukija pääsee seikkailemaan myös Linnin ja Harbenin mukana samoin kuin Branin. Myös Danten ja Linnin pikkuveli Roan saa suuremman roolin ja hänen sekä erään uuden henkilön välillä on mielenkiintoista vihjailua ;) Uusista hahmoista mielenkiintoisin ja vähiten selitetty on rääsyläispoika Mohair, joka pääsee seikkailemaan Linnin ja Harbenin mukana.

Mifongin Aika sisältää seikkailua, romantiikkaa ja mielenkiintoisia henkilöhahmoja. Kirjailija Meresmaa onnistuu myös yllättämään ainakin tämä lukijan monta kertaa. Kirja oli ahmimalla ahmittava, sillä halusin tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Olin niin tarinan imussa, että en ehtinyt huomaamaan mitään erityisen kritisoitavaa. Olin tosin pettynyt erään henkilön kohtaloon, sillä olisin halunnut kuulla hänestä vielä lisää. Ja voi Dante ja Ardis..lukijana sitä niin toivoisi että he vielä joskus saisivat toisensa. Tässä osassa ei paljon toivoa siihen suuntaan anneta. Elän silti toivossa, ja aavistelen, että ehkä eräs este heidä välillään vielä tulee raivatuksi. Erinäiset merkit viittaavat siihen suuntaan ;)

Kaikein kaikkiaan tämä on erittäin koukuttavaa fantasiaa, ja ainakin minulle myös tuikitärkeää pakoa arjesta. Juuri äsken tulikin viesti kirjastolta, että varaamani Mifongin Mahti olisi siellä odottamassa minua <3 Saattaapi käydä niin, että kyseinen kirja kiilaa lukujononi ohi ;)

J.S Meresmaa: Mifongin Perintö

Tartuinpa minäkin epäluuloistani huolimatta jälleen suomalaiseen fantasiakirjallisuuteen, ja sain huomata, että ainakin tämän kirjailijan ja kirjan osalta jälki on melkoisen hyvää. Mifongin Perinnössä oli sitä vanhanaikaisen seikkailufantasian tuntuja mutta kirjailijan oma ääni kuitenkin paistoi läpi, joten tarina oli omalla touchilla kirjoitettu.

Tapahtumat lähtevät liikkeelle, kun Dante Rodestani lähtee veljensä Ardannin pyynnöstä noutamaan erästä kirjaa, jonka tämä haluaa suvun antikvariaatin kokoelmiin. Toisaalla Merontesin valtakunnassa asuva prinsessa Ardisi ollaan naittamassa häntä paljon vanhemmalle Belonen kuninkaalle. Ajatuksesta kauhuissaan oleva Ardis lähtee iltakävelylle, ja onnistuu putoamaan jokeen, josta Merontesiin saapunut Dante hänet pelastaa. Linnassa Dantes palkatana henkivartijaksi Ardisille tämän matkalle kohti Belonea ja häitä. Tietenkin Ardis ja Dante ehtivät kehittämään jos minkäkinlaisia tunteita välilleen. Belonessa Ardisin tärkein tehtävä olisi tuottaa jälkeläinen kuninkaalle. Joskin takana ovat muutkin syyt kuin pelkästään perillisen saaminen hoviin. Salaseura, jolla on tarunhohtoisiin Mifongeihin liittyviä tavoitteita pitävät asialleen tärkeänä että juuri Belosin kuninkaalle ja Ardisille syntyy lapsi. Myös Danten etsimä ja löytämä Keisarin kirja liittyy salaseuraan ja Mifongeihin. Tämä juonikuvio viekin hahmot hyvin pian seikkailumatkalle eri mantereiden läpi, ja etsimään kolmea muuta Keisarien kirjoihin kuuluvaa kirjaa.

Mifongin Perintö on nopeatempoinen ja kokuttava kirja. Tosin ensimmäisen luvun lukeminen oli jostain syystä hitaampaa kuin seuraavien. Syytä en osaa selittää. Kirjassa on kuitenkin kaikkea, mitä hyvältä fantasiakirjalta voisi odottaakin. Ainakin minun mielestäni. Seikkailu pitkin maita, meriä ja mantuja pitkin on aina mielenkiintoista. Samoin kuin salaliitot ja vanhat legendatkin. Ajoittain kirjassa tosin mentii hieman liiankin nopeasti, ja kirjan sisällä ollut kahden vuoden aikahyppy tuli eteen hieman yllättäin tosin onneksi se oli melko alkupuolella kirjaa. Erityisen ihanaa yksityiskohta kirjassa oli Danten ja tämän lemmikkipuuman ystävyys ja side. Eläimet on aina lähellä sydäntäni <3 Kritiikkiä ei tällä kertaa juurikaan ole. Pidin kirjasta, ja jälleen olen askeleen lähempänä tulossa suomalaisen fantasian ystäväksi. Seuraava osa tuolla lukupinossa jo odottaakin. Yritän säästellä sen aloittamista vielä hieman. :D

Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan Mifongin Perintöä perinteisen fantasian ystäville. :)