keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Neil Gaimanin Neverwhere – Maanalainen Lontoo

Pitkästä aikaa sain luettua hyvän fantasiaromaanin. Neil Gaiman on hyvä veto, jos haluaa taattua omaperäisyyttä fantasiakirjallisuudeltaan. Neil Gaiman ei todellakaan kirjoita mitään perusfantasiaa vaan hänen kirjoissaan on aina tietty juju. Hän on myös mytologioiden ystävä, senhän näkee jo Sandman sarjakuvista. (joista olen häpeäkseni saanut vasta ensimmäistä aloitettua.)
Neverwhere kertoo Richard Meyhewistä, menestyvästä nuoresta miehestä, joka tempaistaan toiseen, aivan erilaiseen Lontooseen, kuin se mihin hän on tottunut. Tavallisen Lontoon katujen alta löytyy maailma, jossa asuvat ne , jotka ovat tippuneet tavallisen maailman rajoista pohjalle saakka. Maanalaisesta lontoosta löytyy niin hirviöitä, pyhimyksia, enkeileitä, murhamiehia, puhuvia rottia ja paljon muita outoja otuksia. Richard joutuu keskellä jännitävää seikkailua murhaajia pakenvan tytön, Doorin, kanssa. Door haluaa jatkaa isänsä työtä avaamalla oven Ylä- ja Alapuolisen Lontoon välille, mutta hänen vastustajallaan on muita suunnitelmia hänen varalleen.
Tätä kirjaa lukiessani pääsin todellakin aivan toisenlaiseen maailmaan. Neil Gaimanin mielikuvitus on huippuluokkaa, mitä tulee ihanan omituisiin hahmoihin ja makaabereihin tapahtumiin. Tämä kirja oli täynnä juuri sellaista mustaa huumoria, josta haluan nauttia joskus. Kaiken kaikkiaan maanmainiota fantasiaa, tuoretta ja sopivan synkkää. Jos anataisin tähtiä, tämä saisi viisi.