Minna Lindgren: Kuolema Ehtoolehdossa

On elokuun viimeinen kokonainen viikko, ja minä olen rästipostauksien kanssa menossa vasta kirjassa, jonka luin juhannuksena :D O-ou. Vielä on silti toivoa, että pääsen näiden postausten kanssa reaaliaikaan vielä tämän vuoden puolella.

Kuolema Ehtoolehdossa, mitä siitä sanoisin. Odotukseni ylittivät sitä lukiessani moninkertaisesti. En olisi uskonut, että vanhuksista kertova kirja voisi oikeasti olla niin äärettömän hyvä. Tai no, mitä ihmettelemistä siinä on. Ovathan vanhat ihmiset kiinnostavia, ja kaiken hypetyksen arvoisia. Etenkin arvostuksen vaikka kirjan vanhukset eivät olleet järin arvokkaasti käyttäytyviä vaikka kaiken arvokkuuden ansaitsevatkin. :D Kirjan päämummelit olivat hulvattomia! Samaistuttavia ja ihania. Suloisia mummonhöppänöitä vaikkakin todella viisaita ja terävänäköisiä. Irma ja Siiri (Siiri oli minunkin mummoni nimi näin ohimennen, vaikka ei sinällään liitykään tähän kirjaan) käyttävät päivänsä korttia pelaten ja muiden vanhusten kanssa juoruillen. Silti he saavat myös omaa rauhaansa omissa pikku yksiöissään palvelutalossa. Siiri rakastaa myös ratikalla kulkemista pitkin Helsinkiä.

Kun palvelutalon mukava kokkipoika kuolee hämärissä olosuhteissa, alkavat hälytyskellot soida mummojen päissä. Koko palvelutalossa ja sen johtajassa on jotain outoa. Yhdessä mummelit alkavat tutkia asioita tarkemmin, jonka jälkeen Irmasta tulee aivan höperö. Ennen suhteellsien järkevässä kunnossa olevan Irman muutos, ja tämän siirto talossa dementikoille tarkoitettuun Ryhmäkotiin nostattaa Siirin epäluuloja entisestään ja hän yhdistää voimansa entinsen äidinkielenopettaja Anna-Liisan. Mitä kaikkea Ehtoolehdon kulisseista löytyykään?

Kuolema Ehdoolehdossa on ihanan viihdyttävä kirja, jonka henkilöhahmot ovat vertaansa vailla. Vanhukset ovat mahtavia! Monta kertaa olisi tehnyt mieli nauraa ääneen tätä kirjaa lukiessa. Koko tarinan pohjalla on kuitenkin myös syvempi merkitys. Vanhusten hoito ja sen puutteet herättävät ajatuksia. Kauhistuttavia ajatuksia. Toivottavasti totuus ei ole aivan yhtä raadollinen. Onneksi tässä kirjassa vanhuksille käy vielä melko hyvin. 

Tämä kirja on trilogian ensimmäinen osa, ja haluan ehdottomasti lukea Ehtoolehdon vanhuksista vielä lisää.

Deborah Spungen: Nancy

Luin tämä kirjan ensimmäisen kerran jo joskus yläasteella. Kun sitten näin tämän erään kerran tuossa kesällä kirjastossa, oli minun pakko lainata se. Halusin nähdä, tekeekö se vielä saman vaikutuksen kuin ennen. Tekihän se, vaikka aikuisena oleminen sitä lukiessa toi toki aivan omanlaisensa vivahteen lukukokemukseen. 

Deborah Spungen on kirjoittanut kirjan tyttärestään Nancy Spungenista, joka tunnettiin parhaiten hänen suhteestaan Sex Pistolsin laulajaan Sid Viciousiin. Sid & Nancy ovat melkoinen Punkin ja populaarikulttuurin ilmiö, joista on tehty elokuvakin. Tämä kirja on kirjoitettu sen jälkeen, kun Nancy kuoli Sidin tappamana hotellihuonessa, ja se alkaa jo kauan ennen tätä tapahtumaa. 

Alussa koemme Deborahin kanssa synnytyksen, joka ei menekään niin kuin piti; ja Nancy syntyy maailmaan napanuora kaulan ympärillä kärsien happivajauksesta. Lapsi kuitenkin selviää, ja lopulta äiti ja tytär pääsevät kotiin. Happy end? Ei oikeastaan. Vauva on alusta saakka hankala ja huutaa koko ajan. Deborah on neuvoton eikä lääkäreistä tunnu olevan apua. Perheeseen syntyy kaksi lasta lisää mutta esikoisen ongelmat eivät helpota, enimmäkseen pahenevat. Vanhemmat kokeilevat kaikkea, ja lopulta Nancy on pakko laittaa kotoa pois perhekotiin, jossa Nancy näyttää hetkellisesti paranevan hieman. Kunne tuttu ja turvallinen muuttuu paikan työntekijöiden vaihtuessa. Nancy karkailee. Lopulta Nancy laitetaan paikkaan, joka vain ruokkii hänen kehitystään hurjaksi nuoreksi naiseksi. Hän menettää neitsyytensä nuorena etc.

Jossain vaiheessa älykäs Nancy menee yliopistoon saaden sieltä kuitenkin potkut sekaannuttuaan huumeiden myyntiin. Deborah ei enää tiedä mitä tehdä. Mikään ei ole auttanut Nancya. Onneksi kaksi muuta lasta ovat kasvaneet normaaleiksi nuoriksi aikuisiksi. Nancy on maailmalla ja elää punkin alamaailmassa ja matkustaa Englantiin. Englannissa hän tapaa Sidin ja näiden kahden punkikonin matka alkaa.

Deborahin tarina Nancystä on kiinnostava. Paikoitellen järkyttävä, ja melko turhauttava. Nancy on systeemin uhri, jossa lääkärit ja muut ammattilaiset eivät ole pystyneet häntä tai hänen perhettään auttamaan. Toisaalta äiti Deborahkin vaikuttaa lähinnä helpottuneelta kun Nancy muuttaa kotoa. Kirjasta saa kuvan että äiti syyttää Nancyn ongelmista kaikkia muita paitsi itseään vaikka välillä tunteekin huonoa omaa tuntoa. Punkkia Deborah ei tajua, eikä Sex Pistolsin suosiota, sillä hänestä niiden musiikki kuulostaa huonolta ja huonosti soitetulta.

Rivien välistä selviää jotain Nancystä Sidin kanssa mutta heidän tarinansa jää Deborahin tulkinnan varjoon. Kuka tietää, mikä on oikea totuus Nancyn elämän viimeisen yön kohdalla. Tuskin kukaan.

Miltä sitten tuntui lukea uudestaan kirja, josta vaikutuin niin paljon yläasteella? Oikeastaan en muistanut tarkkaan koko tarinaa aiemmalta lukukerralta. Muistin vain että lukukokemus oli huikea. Niin se oli tälläkin kertaa mutta ehkä tajusin tarinan vähän paremmin näin aikuisena. Luin tämän todella nopeasti, joten mielenkiintoinen se ainakin oli, ja helposti luettava. Kirjan parhaus on tarinassa, ei niinkään Deborah Spungenin kirjallisessa ilmaisussa. Elämänmakuinen tarina.  

Lukumaratonilla luettujen kirjojen mini-arviot

On aika kirjoittaa maratonilla luetuista kirjoista postaus. Alunperin aioin kirjoittaa tässä samassa vain noista kahdesta kokonaan luetusta kirjasta mutta koska sain tuon Dexter-kirjan luettua tänään loppuun, ajattelin ympätä senkin tähän samaan. Ihan vain siitä syystä, että minulla on kirjapostauksia edelleen hirmuinen kasa rästissä :D Ei siitä nyt kuitenkaan sen enempää, vaan aloitetaan arvostelu ;)

Jennifer Worth: Hakekaa Kätilö!: Jäähyväiset nunnille

Olen lukenut kaksi aiempaa Kätilö-kirjaa jo aikoja sitten mutta en ole saanut niistä postauksia aikaan, ja voi olla etten enää viitsi kahdesta aiemmasta osasta postatakaan. Ajatuksia nämä kirjat kyllä herättävät, ja ovat olleet todella hyviä. Tällehän annoin oikein viisi tähteä goodreadsissä!

Nämä Kätilö-kirjat ovat Jennifer Worthin muistelmateoksia ja löytyvät ainakin meidän kirjastossamme elämänkertaosastolta. Worth toimi kätilönä ja aluesairaanhoitajana Itä-Lontoon satama-alueilla toisen maailmansodan jälkeen 50-luvulla. Hän toimi sairaanhoitajana nunnien ylläpitämässä kätilöpalvelussa köyhille naisille. Jäähyväisen nunnille on nimensäkin mukaisesti sarjan viimeinen kirja. Siinä päästään mukaan niin synnytyksiin kuin ällöttävän sovinistiseen diabeetikkoon ja tämän vaimoon kuin erään perheen kohtaloihin, joka kärsii Tuberkuloosin takia. Samalla kirjassa tulee vastaan myös keveämpiä aiheita, jotka saavat nauramaan. Erään vanhan nunnan, sisar Monica Joanin seikkailut saavat hymyn kenen tahansa huulille. Päästäänpä kirjassa seuraamaan omalaatuisen sairaanhoitajan Chummyn romanssin syntymistä, ja häitä. Lopussa Worth kirjoittaa vielä toisten hoitajien sekä hoitajanunnien kohtalot; mitä heille kirjan tapahtumien jälkeen tapahtui.

Suosittelen tätä ja muita Kätilö-kirjoja lämpimästi kaikille vähänkin 50-luvusta ja kätilöistä sekä naisten asemasta kiinnostuneille. Tämä on todella mielenkiintoista luettavaa.

Ellinor Rafaelsen: Katja Norjan kesässä

Luin näitä Katja-kirjoja aikoinaan. Joskus yläasteikäisenä ehkäpä. Muistan pitäneeni niistä valtavasti silloin, onhan niiden päähenkilö kaimani (jos ette tienneet niin oikea nimeni on Katja). Joten kun (enmuistamilloin) näin tämän kirjan kirjaston aulan vaihtokirja-hyllyssä, oli minun pakko ottaa se kotiin. Nyt maratonin aikana tulin tarttuneeksi siihen viimein.

Täytyy sanoa, että vaikka tarina kirjassa oli ihan ok, petyin tähän kirjaan melko paljon. Muistelin näiden olleen paljon parempia. Nyt tämä tuntui lähinnä pula-ajan Neiti Etsivältä, joista olen nauttinut aikuisiälläkin. Järkytyin tässä kirjassa ensimmäiseksi siiä, että päähenkilö Katja seurustelee erään kotikaupunkinsa pojan kanssa mutta ollessaan mummonsa luona kyläilemässä toisella paikkakunnalla, rakastuu heti ensimmäiseen kaksilahkeiseen, jonka tapaa. Viatontahan meininkin sinänsä on, koska kirjassa hieman pussaillaan. Järkyttävää on silti sekin, että Katja ei kerro poikaystävälleen pussailleensa toista, eikä tunnu juuri omantunnontuskiakaan kärsivän. Toinen järkytys tuli kun jossain kohti kirjaa käytettiin neekeri-sanaa. No okein, tämä on kirjoitettu 90-luvulla ja sillon oli kaupoissa vielä neekerinpusu nimisiä makeisiakin mutta silti. En tykkää tuon sanan käytöstä ollenkaan mutta vanhoissa kirjoissa (etenkin vielä tätä vanhemmissa) sitä on kuitenkin kestettävä.

Itse jännitystarina oli ehkä hieman epäuskottava ja liian nopeasti etenevä. Kirja oli kuitenkin tavallaan ihan viihdyttävä, joten ei se aivan paska ollut. Olipahan kuitenkin ok. Saa nähdä uskallanko tarttua muihin Katja-sarjan kirjoihin enää uudestaan. Ehkä joskus :D

Jeff Lindsay: Dexterin pimeät unet

Dexter Morgan, tuo hurmaava sarjamurhaaja on tuttu ainakin minulle itselleni jo ennestään HBO:n samannimisestä tv-sarjasta, jonka ykköskausi jäljittelee tätä kirjaa melko tarkasti. Loppu vain on ihan erilainen ;)

Dexter on Miamin rikospoliisissa veritutkijana toimivan laborantti ja päällepäin hurmaava ja tuikitavallinen nörtti. Hänellä on kuitenkin salaisuus; Synkkä Kyytiläinen, joka kuiskii hänen korvaansa tasaisin väliajoi. Dexterin kasvatti-isä, jo edesmennyt Harry Morgan on nähnyt Dexterin todellisen luonteen jo tämän ollessa lapsi ja saanut ehkä hieman kieroutuneen idean muovata Dexteristä hyvä sarjamurhaaja. Harry on koulinut Dexterin tyydyttämään Synkän Kyytiläisensä tappamalla vain pahoja ihmisiä; toisia sarjamurhaajia. Dexter toteuttaa itseään hyvin ja peittelee jälkensä tarkkaan. Hallitun Dexterin elämä menee kuitenkin raiteiltaan kun joku alkaa tappamaan ilotyttöjä kaupungissa jokseenkin yhtä tarkalla tavalla kuin Dexter murhaa pahoja ihmisiä. Tästä alkaa jonkinasteinan kissa-hiiri leikki. 

Kirja on kirjoitettu hyvin säntillisesti ja luvut ovat halllittuja kokonaisuuksia. En tiedä onko se tahallista mutta kirjan tyyli mukailee päähenkilönsä tarkkuutta ja tyyliä melko samalla tavalla. Kirjoitustyyli on yhtä säntillinen kuin itse Dexter elämässään. Pidin kirjasta todella paljon, ja erityisen iloinen olin siitä, että se pystyi yllättämään minut huolimatta siitä, että olen katsonut kirjaan pohjautuvaa tv-sarjaa. Dexterin seikkailuja on kai lisääkin ja aion jossain vaiheessa lukea näitä lisää.

Lukumaraton alkakoon! - päivittyvä postaus

Nyt se alkaa! Hieman myöhemmin tosin kun olin aikonut mutta se ei haittaa, koska pääasiallisesti homma tapahtuu huomisen puolella ;) Itse asiassa tunti sitten olin sitä mieltä, että aloitankin vasta huomenna. Nyt tekee kuitenkin mieli jo aloittaa tämän illan kohdalla. Tuossa minuutin päästä, eli maraton aikani tulee olemaan 14.8.2015 klo:23:00- 15. 8. 2015 klo: 23:00.

Aloituskirjana toimii seuraava:ömistä

Eli aloittelen sukeltamalla 1950-luvulle kärilöiden maailmaan Isoon-Britanniaan ;) Kello on nyt 23:03 ja urakka alkaa.

LAUANTAI:

klo 10:39  

Eilen luin jonnekin yhteen asti yöllä kunnes silmät eivät enää kestäneet auki, ja oli käytävä nukkumaan. Tänään heräsin tuossa yhdeksältä ja jatkoin urakaa. Olen nyt menossa Hakekaa Kätilö!- kirjassa sivulla 228 . Kirja sopii todella hyvin maratoonille, koska se vie mukaansa kyllä todella nopeasti ja hyvin.

Nyt jatkan aamupalan syömistä ja jatkan samalla kirjaakin. Puolen päivän jälkeen lukemiseen tulee tauko kun avomiehen vanhemmat tulevat kylään ja lähdetään muun muassa Rossoon syömään. Eipähän tarvitse tehdä tänään ruokaa ;)

klo 12:33

Nyt olen samassa kirjassa sivulla 318 ja kirja ei ole enää paljoa jäljellä. Kohta pitää kuitenkin lähteä sinne Rossoon, joten saan kirjan loppuun varmaan vasta iltapäivällä. Maratoonaus on nyt ehkä hieman hidasta mutta onneksi aikaa on yhteentoista asti yöllä ;)

Klo 15:59

Nyt on ensimmäinen kirja luettu! Luettujen sivujen määrä on siis 364 Huh. Vielä olisi maratonia jäljellä seitsemän tuntia, jota en kyllä kokonaan ehdi täysaikaisesti lukemaan. On nimittäin lähdettävä ruokkimaan ystävieni kissat, ja sinne kävelemiseen menee aikaa.. otan kuitenkin seuraavan kirjan mukaan :)

Kirja on Ellinor Rafaelsen Katja Norjan kesässä. Nuorten jännärikirja siis kyseessä!

Klo 20:33 Katja-kirja luettu. Sivuja siinä oli 166 Oli ihan ok, ererilainen hahmo kuin minkä teini-iästäni muistan. Ainakin poikaystävälle uskollisena oleminen oli tässä kirjassa hakusessa. Sana Shit oli yleisimmi  käytetty huudahdus. Näistä lisää myöhemmin.  Tämän kirjan luin kissojenluona. Nyt pitäis lähtee tarpomaan kottiin. Katsotaan vieläkö sinne päästessäni ehdin vielä jotain lukea :D

Nyt kello on 23:13 ja lukumaratonini loppui kymmenen minuuttia sitten. Ehdin viimeiseksi jatkaa jo kesken ollutta kirjaa, joka oli menossa minulla jo sivulla 42 ja pääsin sitä maratoni-ajan puittessa eteenpäin aina sivulle 128 saakka.

Kirja oli Jeff Lindseyn Dexterin pimeät unet.

Sain maratonin aikana luettua siis kaksi kokonaista kirjaa ja luettua yhtä noin 86 sivua eteenpäin. Ei hullumpi saavutus kaikkine tämän päivän muine toimineen. Ilman muita menoja olisin saanut luettua vielä enemmän ;) Nyt saldoksi tuli 616 sivua :D

Maratoonaus oli oikein mukavaa, ja koko hommaan tuo oman säväyksen se, että tätä tekee yhtä aikaa muiden bloggaajien kanssa. Sitä tuntee itsensä osaksi koko kirjabloggaajien yhteisöä. Hieno tunne totta tosiaan ;)

Huomenna tulee sitten miniarviot kahdesta maratonilla kokonaan luetusta kirjasta, 

Blogistanian maratoniin valmistautuminen

Osallistun tänä kesänä ensimmäistä kertaa Blogistanian viralliseen lukumaratoniin ensimmäistä kertaa. Muutaman kerran olen maratoonannut soolona ihan omina aikoinani, vähän kuin harjoitellen tätä varten ;) :D No, en nyt tiedä siitä harjoittelusta. Tällä kertaa ehdin kuitenkin mukaan maratoniin, koska huomasin tarpeeksi ajoissa sellaisen olevan tulossa.

Tätä maratonia emännöi MarikaOksa, ja yllä oleva kuva on hänen blogistaan lainattu. Linkin takaa voitte käydä myös kurkkaamassa halutessanne maratoonauksen säännöt. Lyhyesti sanottuna tarkoitus on lukea kirjallisuutta 24:n tunnin ajan. Urakan voi aloittaa myös tänään perjantaina, tai sitten huomenna lauantaina ja jatkaa sunnuntaina. Itse aloittelen jo tänään joskus kello 21-22, en tiedä vielä tarkkaa aikaa. Huomenna on paljon muutakin tekemistä, joten maratoonauksessa en ehkä saa luettua älyttömiä määriä mutta luen sen minkä ehdin.

Alhaalla on lukupinoni, joka koostuu kolmesta kirjaston kirjasta, ja kolmesta oman hyllyn asukkaasta. Kaikkia en varmastikaan ehdi lukea mutta minusta on hyvä olla valinnanvaraa ;)

Kirjat ovast siis;

Kati Tervo: Sukupuu

Jennifer Worth: Hakekaa kätilö 3: Jäähyväiset nunnille

Jeff Lindsay: Dexterin pimeät unet (tästä olen jo lukenut valmiiksi pari lukua)

Ellinor Rafaelsen: Katja Norjan kesässä 

Sarah Winman: Kani nimeltä Jumala

Karoliina Timonen: Aika mennyt palaa

Luultavasti teen päivittyvän postaukse erikseen, kunhan aloitan urakan. Tästä pääsette kuitenkin näkemään jo lukusuunnitelmani ja alkutunnelmat. Odottava fiilis tässä kyllä on, ja jännittää, minkä verran saan luettua, kun huomenna kuitenkin on vähän muutakin ohjelmaa. Just my luck ;) Mutta katsellaan :D

Stephen King: Herääminen

Kyllä, tänä kesänä olen lukenut myös Kingiä, ja peräti kaksi herran kirjaa. Tässä tulee toinen niistä. Herääminen, jonka suomennos on tainnut ilmestyä viime talvena (?), en muista aivan tarkkaan. Saattoi olla viime syksynäkin. Sillä ei nyt kuitenkaan ole juuri mitään merkitystä, vaan yritän vain saada jonkinlaiset alkulöpinät aikaan, ennen kuin pääsen itse asian kimppuun, eli kirjan sisältöön :D

Tästäkin on nimittäin aikaa, kun tämän luin. Oli ehkä heinäkuun alkua tai kesäkuun puoliväliä, sekin on karannut mielestä, joten muistinvirkistys on paikallaan.

Tarinan päähenkilön eli Jamien lapsuus on melko turvallista ja tavanomaista Yhdysvaltojen keskiosan elämää pienessä kaupungissa, jossa kaikki tuntevat toisensa. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun kaupunkiin muuttaa uusi nuori pappi nuoren perheensä kanssa; Charles Jacobs. Nuori ja komea pastorismies on omituisen kiinnostunut sähköstä, ja tuntuu pitävän pientä Jamieta lempilapsenaan koko kaupungissa. 6-vuotias Jamiekin tutustuu pastoriin mielellään, ja tuntuu pitävän tästä, aivan kuten kaikki muutkin pikkukaupungin asukkaat. Etenkin pastorin nuori vaimo on kaikkien pitämä henkilä, ja nuorten miesten päiväunien kohta. Pikku perheen pieni taapero-poika ei ole niin suosittu mutta häntäkin kaupungin tytöt hoitavat mielellään. Kaikki on hyvin kunnes tapahtuu jotain kauheaa, ja pastori Jacobs pitää Kauhean Saarnan, jonka jälkeen tämä jättää kaupungin pölyt taakseen,

Vuosien kuluttua aikuiseksi kasvanut Jamie törmää pastoriin jälleen, ja tästä on tullut hullu saarnamies. Huumekoukussa oleva Jamie saa apua Jacobsilta, ja vuosien päästä tulee takaisinmaksun aika; ja siitä alkaa karmiva matka kohti melko ahdistavaa loppua, jonka hienous on sen ahdistavuudessa pikemminkin kuin sinällään kauhumaisessa pelossa. 

Kaikkein parasta kirjassa on mielestäni ihan vain nuoren Jamien oikea elämä, jota kuvataan jonkun verran lisää pastori Jacobsin kaupungista paon ja, tämän ja aikuisen Jamien seuraavan kohtaamisen välissä. Siinä kerrotaan kuinka Jamiesta tulee melko hyvä komppikitaristi, ja hän saa ensimmäisen tyttöystävänsä ja niin edespäin. Mielenkiintoista on myös pikkukaupungin kuvaus, sehän nyt monesti onkin Kingin kirjojen tavaramerkki. Tavalliset ihmiset tuikitavallisissa paikoissa, joille tapahtuu joitain outoja asioita. En tiedä, jotenkin tässä kaikkein parasta on se kaikki muu paitsi se kauhu, vaikka toki sekin on hyvää edelleen. Se ei kuitenkaan ole ihan niin särmikästä kun Kingin uran alkuaikojen kirjoissa. Joka tapauksessa tämäkin kirja oli taattua laatua ja hyvää Kingiä :) Suosittelen kyllä tätäkin!

Maya Van Wagenen: Suosittu; omaelämänkerta: Viisautta nykyajan nörteille

Maya käy koulua Yhdysvalloissa eikä kuulu koulun kärkikastiin. Hän päättää muuttaa asian löydettyään 50-luvun opaskirjan nuorille tytöille, jonka avulla he voivat tulla suosituiksi. Vähän kerrassaan Maya alkaa toteuttamaan kirjan oppeja. Aina kuukausi kerrallaan hän ottaa käsittelyyn yhden luvun kirjasta, ja käyttäytyy sen luvun ohjeiden mukaan. Näihin asioihin kuuluu muun muassa 50-luvun tyyliin pukeutumista, meikkausta, ja käyttäytymistä. Innokkaana kirjoittajana Maya myös kirjoittaa päiväkirjaa tästä projektistaan melkeinpä tositarkoituksella. Hän haaveilee tulevaisuudessa tulevansa kirjailijaksi, ja on saanut rohkaisua kirjoittamiseen lempiopettajaltaan edellisellä kouluasteella. Pikkuhiljaa selviää myös, tuleeko kirjan opeilla oikeasti suosituksi. Ainakin kirja noudattaminen tuo Mayan eteen erilaisia kokemuksia.

Pidin kirjasta paljon, ja pystyin samaistumaanki. En itsekään ollut koskaan koulussa kovinkaan suosittu, ja välillä minua jopa kiusattiin. Ei vakavasti mutta huomauttelua ja sen sellaista, jotka eivät nuoren tytön itsetunnolle tehneet hyvää. Tuskin olisi tällainen projekti suosiotani parantanutkaan ;) :D Mayan kokemukset olivat kuitenkin aika positiivisia vaikka hän ei ehkä koulun tähteyteen yltänytkään, jokatapauksessa Mayan elämästä tuli hauskempaa näillä ohjeilla, ja pääsihän hän mokoman kautta jopa julkaisemaan tämän kirjan. Aika hyvin noin nuorelta tytöltä.

Kirja oli syvällisempi nuortenkirja mutta kuitenkin pääasiallisesti todella viihdyttävä ja joissain kohti kevytkin. Tyttöhömppä tämmöisessä muodossa upposi ainakin minuun, etenkin kun takana oli syvällisempi sanomakin. Kukin etsiköön sen itse kirjasta mutta itse löysin ainakin jonkinlaisen. ;) Suosittelen tätä niin nuorille lukijoille kuin vähän vanhemmillekin; tämä kirja voi sopia aivan hyvin myös aikuiseen makuun :)