maanantai 24. elokuuta 2015

Minna Lindgren: Kuolema Ehtoolehdossa



On elokuun viimeinen kokonainen viikko, ja minä olen rästipostauksien kanssa menossa vasta kirjassa, jonka luin juhannuksena :D O-ou. Vielä on silti toivoa, että pääsen näiden postausten kanssa reaaliaikaan vielä tämän vuoden puolella.

Kuolema Ehtoolehdossa, mitä siitä sanoisin. Odotukseni ylittivät sitä lukiessani moninkertaisesti. En olisi uskonut, että vanhuksista kertova kirja voisi oikeasti olla niin äärettömän hyvä. Tai no, mitä ihmettelemistä siinä on. Ovathan vanhat ihmiset kiinnostavia, ja kaiken hypetyksen arvoisia. Etenkin arvostuksen vaikka kirjan vanhukset eivät olleet järin arvokkaasti käyttäytyviä vaikka kaiken arvokkuuden ansaitsevatkin. :D Kirjan päämummelit olivat hulvattomia! Samaistuttavia ja ihania. Suloisia mummonhöppänöitä vaikkakin todella viisaita ja terävänäköisiä. Irma ja Siiri (Siiri oli minunkin mummoni nimi näin ohimennen, vaikka ei sinällään liitykään tähän kirjaan) käyttävät päivänsä korttia pelaten ja muiden vanhusten kanssa juoruillen. Silti he saavat myös omaa rauhaansa omissa pikku yksiöissään palvelutalossa. Siiri rakastaa myös ratikalla kulkemista pitkin Helsinkiä.

Kun palvelutalon mukava kokkipoika kuolee hämärissä olosuhteissa, alkavat hälytyskellot soida mummojen päissä. Koko palvelutalossa ja sen johtajassa on jotain outoa. Yhdessä mummelit alkavat tutkia asioita tarkemmin, jonka jälkeen Irmasta tulee aivan höperö. Ennen suhteellsien järkevässä kunnossa olevan Irman muutos, ja tämän siirto talossa dementikoille tarkoitettuun Ryhmäkotiin nostattaa Siirin epäluuloja entisestään ja hän yhdistää voimansa entinsen äidinkielenopettaja Anna-Liisan. Mitä kaikkea Ehtoolehdon kulisseista löytyykään?

Kuolema Ehdoolehdossa on ihanan viihdyttävä kirja, jonka henkilöhahmot ovat vertaansa vailla. Vanhukset ovat mahtavia! Monta kertaa olisi tehnyt mieli nauraa ääneen tätä kirjaa lukiessa. Koko tarinan pohjalla on kuitenkin myös syvempi merkitys. Vanhusten hoito ja sen puutteet herättävät ajatuksia. Kauhistuttavia ajatuksia. Toivottavasti totuus ei ole aivan yhtä raadollinen. Onneksi tässä kirjassa vanhuksille käy vielä melko hyvin. 

Tämä kirja on trilogian ensimmäinen osa, ja haluan ehdottomasti lukea Ehtoolehdon vanhuksista vielä lisää.








4 kommenttia:

  1. Voi kun kiva että tykkäsit tästä! Minä olen Siirin ja Irman fani, he ovat ihan mahtavia tyyppejä! <3 Jatko-osatkin tarjoavat toimintaa ja yllätyksiä, kannattaa lukea. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siiri ja Irma on kyllä huippumummeleita :) Ehdottomasti haluun lukea heistä lisää :)

      Poista
  2. Tykkäsin Ehtoolehto-kirjoista kovasti. Vanhusten elämän kuvausta maassamme nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on hyviä, ja sopivat kaikenikäisille lukemistoksi :) Tosin tämän sanon ny vain tuon ensimmäisen perusteella. :D

      Poista