torstai 2. lokakuuta 2014

Lukumaratoinin koontia


Hurjan lukumaratonini aikana sain luettua huimat kolme kirjaa, ja sivummäränä noin 887 sivua. No, saihan se edes vähän pienennettyä lukupinoani. Hieman nihkeä oli kyllä saalis tällä kertaa ;) Voinpahan postata sitten jokaisesta kirjasta tässä samassa postauksesa.



Ensimmäistä kirjaa aloittelin jo aamupalani aikana. Se oli Tuija Lehtisen Tyttö elää kesäänsä. Kirja oli melkeinpä yksi parhaista, ellei jopa paras lukemani nuortenkirja Lehtiseltä Siitä löytyivät ne samat hullunkuriset hahmot kuin yleensäkin hänen kirjoistaan, mutta mukana oli myös tietynlaista tuoreutta, josta tykkäsin.

Kirja kertoo 17-vuotiaasta Juliasta joka on lähtenyt nuorisokodista seikkailemaan kesäksi ympäri Suomea, tai oikeastaan hän on karannut. Matkan aikana Julia kohdalle sattuu jos minkäkinlaista eläjää, sekä pari isompaa porukkaa. Jokaisessa paikassa, jossa hän on jonkin aikaa, hän esittäytyy eri nimellä, ja käyttäytyy eri tavalla. Kirjan juju tuntuu kuitenkin ennen kaikkea olevan oman identiteerin etsiminen. Julia kokeilee eri rooleja ja oppii samalla itsestään koko ajan jotain uutta. Välillä hän muistelee perhettään ja  vaikeaa äitisuhdettaan. Äiti ei vaikuta siinä miltään parhaimmalta mahdollisesta.

Parasta kirjassa on jälleen kerran hersyvtä henkilöhahmot, ja loppupuolen Steampunkista innostunut nuoriso on erittäin ajankohtainen ja tuore näkökulma. Taitaa Lehtinen seurata aikaansa :)



Toinen kirja johon tartuin oli sitten viimenkin Suzanne Collinsin Nälkäpeli, joka on pitänyt jo pitkään aloittaa. No nyt se on sitten luettu ja kaksi muuta osaakin pitää joskus saada hyppysiin. Tykkäsin kirjasta kyllä vaikka päähahmossa oli joitain ärsyttäviä piirteitä.

Katniss Everdeen joutuu elämänsä koitokseen kun hän ilmoittautuu pikkusiskonsa tilalle Nälkäpeliin, joka järejestetään joka vuosi muistutuksena kansalaisille siitä, mitä käy jos valtaapitävää Capitolia vastaan yritetään nousta. Paikasta jossa on 12 eri vyöhykettä jokaiselta vyöhykkeeltä arvotaan joka vuosi yksi tyttö ja yksi poika, jotka joutuvat Nälkäpeliin, jonka voittajaksi selvityy se, joka selviää ainoana hengissä. Kaniss itse on hyvää selviytyjäainesta, sillä hän on isänsä kuolemasta lähtien elättänyt perhettään salametsästyksellä. Nälkäpeli ei kuitenkaa osoittaudu helpoksi, etenkin kun Katniss on kiitoillisuudenvelassa vyöhykkeensä poikapuolisen osallistujan Peetan, vanhasta kiltistä teosta.

Kirja oli todellakin mukaansatempaava ja tapahtumarikas. Alusta lähtien oltiin kovassa liikkeessä. Ainoa mikä ärsytti oli se miten Katniss niin fiksuksi tyypiksi ei tajunnut erästä hyvin ilmiselvää asiaa todeksi. Ne jotka ovat lukeneet tietänevät mistä puhun. ;) Kaiken kaikkiaan Nälkäpeli oli positiivinen yllätys, sillä odotukseni eivät olleet kovin korkealla, koska useink kovasti hypetetyt kirjat aiheuttavat vain pettymyksen. Sitä tämä ei taas tehnyt.


Nälkäpelin ja eilisen televisiosta näytety Davi Tennantin tähdittämän Doctor Who jakson jälkeen minusta tuntui aluksi, että pitäisi lukea jotain kevyttä hömppää, joten aloittelin erästä Nora Robertsin kirjaa. Se ei kuitenkaan jostain syystä maistunut, joten aloinkin lukemaan Marissa Mehrin Veristen Varjojen oopperaa. Satuin jäämään siihen senverran koukkuun, että luin kahteen asti yöllä. Hups. Enkä saanut edes loppuun koko kirjaa, Jos jotakuta kiinnostaa niin kuutelin muuten samalla Spotifysta cmx:ää, sopi ihan kivasti kirjan kanssa vaikka ei oopperaa olekaan :D 

Kirja kertoo Julietesta, joka on vuona 1994  oopperan apulaisohjaajani Venäjällä. Hän rakastuu voimakkaaseen Dimitriin, baritoniin joka esittää Jevgeni Oneginia. He muuttavat yhdessä Moskovaan, Dimitri tekemään oopperaa, ja Juliette ohjaamaan samaa produktiota. Juliette tuntee olonsa kuitenkin yksinäiseksi, ja Dmitri on omituisen etäinen ja hankala mies. 

Kirja oli hyvin kirjoitettu ja vei mukanaan. Se oli myös hämmentävä. Ihan kaikkea en tajunnut, ja aika hämäräksi jäi ainakin Moskovan osuuden kanssa, että mitkä asiat tapahtuivat oikeasti, ja mikä mahtoi olla päähenkilän harhaa. Kysymyksiä kirjasta jäi mieleen enmmän kuin selvinneitä salaisuuksia. Joskus sellaiset kirjat voivat olla todella hyviä, sillä ne ainakin pistävät aivonystyrät liikkeelle. Tykkäsin kyllä tästäkin kirjasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti