maanantai 27. lokakuuta 2014

John Ajvide Lindqvist: Kuinka kuolleita käsitellään




Erään kovan hellejakson jälkeen Tukholmasa tapahtuu jotain omituista. Sähkölaitteet eivät suostu sammumaan, ja jonkinlainen outo sähköisyys vaivaa kaupunkia, Yhtäkkiä valot sammuvat hetkeksi ja kun ne palaavat, on tapahtunut jotain vielä omituisempaa. Kuolleet niin sairaaloissa kun ruumishuoneillakin ovat nousseet eloon. Ihmiset ovat ilmiön kanssa ihmeissää. Miten kuolleita tulee käsitellä, mitä niille voi tehdä?

Tarinaa kerrotaan muutaman henkilön näkökulmista, sekä erilaisin lehtiuutisin ja asiakirjoin, jotka käsittelevät kuolleiden käsittelyä. Ihmisten näkökulmaa tarinaan tuovat nuorehko perheenisä, joka on menettänyt vaimonsa juuri hirvikolarissa, vanha toimittaja jonka tyttärenpoika on kuollut ja haudattu jonkin aikaa sitten, sekä pojan äiti Anna, jotka löytävät pojan heränneenä haudastaan ja lähtevät saaristoon pakoon viranomaisia. Lisäkis tarinaa kerrotaan myös erään toisen isovanhemman ja tämän tyttärentyttären näkökulmasta, joilla molemmilla on omaalaatuinen lahjan ansiosta he tietävät joitain asioita etukäteen, ja pystyvät joskus melkein lukemaan ajatuksiakin. Tosin niin tuntuu pystyvät kuolleiden seurassa kaikki muutkin, tosin eivät kuolleiden ajatuksia. Mitä kuolleet edes oikeastaan haluavat? Sitäkin mietitään kirjassa ainakin jossain määrin.

Vastoin odotuksiani kirja ei ollut edes kauhean pelottava. Lähinnä kuolleiden mätänemisasteiden kuvaaminen oli ällöttävää. Viimeiset parikymmentä sivua kirjassa olivat ne kaikkein pelottavimmat, eivätkä nekään paljon minuun vaikuttaneet. Hieman saattoi sydän lukiessa lyödä enemmän. Kirja kuitenkin koukutti lukemaan itseään, sillä halusin tietää, mistä kuolleiden herääminen johtui, ja mihin heidän kanssaan päädyttäisiin. Petyin kuitenkin hieman siihen, mistä oikeasti oli kirjassa olevinaan kyse. Itse ajattelin jo jotain todella jännä alieneistä lähtien. Valitettavasti avaruusolentoja ei tässä tarinassa ollut vaikka jokin yliluonnollinen asia kuolleita nostattikin.

Henkilähahmot olivat kuitenkin hyviä, ja samaistuttavia. Mielenkiintoista oli myös se, miten viranomaiset tätä epäkuolleiden asiaa käsittelivät. Vaikka loppu olikin hieman pettymys, oli se samalla myös jollain tavalla kaunis ja haikea. 

Luultavasti tulen herra Lindqvistiltä lukemaan jotain muutakin jossain välissä. Ainakin sitten kunhan joskus saan kirjastosta hyppysiini sen Ystävät hämärän jälkeen kirjan ;)

Liitän tämän kirjan halloween-haasteeseen, koska hautausmaallakin on oma pieni roolinsa tässä kirjassa ;)

Halloween-haaste; Hautausmaa, Zombiet

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti