maanantai 20. lokakuuta 2014

Erin Hunter: Soturikissat Uusi profetia: Keskiyö



Lainasin tämän kirjan jo joskus syyskuun alussa kirjastosta, ja meni pitkään ennen kuin aloin sitä lukemaan. Viime viikolla sain kirjan ahmaistua loppuun Emilien kehittämän halloween-lukuhaasteen innoittamana, sillä kirjat joissa esintyvät kissat löytyivät haasteeseen kuuluvista kategorioista. :)

Kyseessä on jo toinen sarja, joka kertoo Soturikissoista. Ilmeisesti Erin Hunter on pseudonyymi useammasta kirjailijasta koostuvalle kirjailijaporukalle, jotka  näitä kirjoja kirjoittavat. Itse aloitin Soturikissojen lukemisen vasta toisesta kirjasarjasta vahingossa, sillä en kirjastossa tajunnut tuota uusi profetia juttua. Tämä ei kuitenkaan haitannut lukemista, sillä monia kirjojen maailmaan liittyviä asioita selitettiin  tämän tarinan ohessa. 

Keskiyö alkaa prologilla, jossa Tähtiklaanissa (jonkinlaisessa jo kuolleiden kissojen tuonpuoleisessa olevassa neuvostossa) päätetään ketkä neljä kissaa valitaan suorittamaan huipputärkeää tehtävää. Jokaisesta metsässä sijaitsevasta klaanista on tarkoitus valita yksi kissa. Noita klaaneja ovat Myrskyklaani, Jokiklaani, Tuuliklaani ja Varjoklaani. Valituille lähetetään uni, jossa he näkevät tämän kyseisen kokoontumisen, ja saavat näin tietää tulleensa valituiksi.

Myrskyklaanin valittu kissa Vatukkakynsi herääkin ihmeissään, ja miettii onkohan muutkin unessa tehtävään valitut kissat nähneet saman unen. Vatukkakynsi ei uskalla kertoa omassa klaanissaan kenellekään tästä enneunesta, sillä yleensä niitä näkevät vain parantajakissat, eivät soturikissat, joka Vatukkakynsi on. Vatukkakynnen isä on ollut luopio jo ennen kuolemaansa ja Vatukkakynsi ei senkään takia halua saada suurta huomiota kiinnitetyksi itseensä. Kun Vatukkakynsi lähtee tapaamiseen, jossa hänen tulee tavata muut valitut kissat seuraa klaanin johtajan Tulitähden tytär soturioppilas Oravatassu häntä salaiseen tapaamispaikkaan, ja uhkaa paljastaa Vatukkakynnen toisille jos hänelle ei kerrosta mistä on kyse. Muutkin valitut tulevat paikalle, ja yhdellä heistä on myls ylimääräinen kissa mukanaan. Jokin kuitenkin menee pieleen, eikä Tähtiklaani, jonka valitut olivat olettaneet ilmestyvän heille, ei ilmestykään. Kaikki menevät sitten takaisin omien klaaniensa pariin. Myöhemmin Vatukkakynsi näkee uuden unen, joka näyttäisi kertovan hänelle, että kissojen olisi taivallettava kauas Auringonpessän kuuntelemaan, mitä Keskiyöllä on heille kerrottavanaan. Vatukkakynsi saa sanan muille valituille ja yhdessä he lähtevät matkaan, jonkalaista heistä kukaan ei ole koskaan ennen tehnyt. Soturikissoissa kaikki neljä klaania omaavat kukin oman reviirin, joten on ennenkuulumatonta, että eri klaaneista lähdettäisin yhdessä minnekään. Toisten klaanien reviireille kun ei eri klaanien kissoilla ole asiaa. Tarinan sankarit lähtevät siksi matkaan salassa. He joutuvat moneen seikkailuun ylittäessään Ukkospolkua (autotie) ja Kaksijalkojen (ihmisten) asuinalueita.

Kirjassa hauskinta onkin kissojen käyttämät sanat asioille ja ihmisille. Autotkin ovat heidän näkökulmastaan Hirviöitä. Ja ihmisten kanssa asuvia kissoja kutsutaan miltei pilkallisesti kotikisuiksi, joskin tarinassa paljastetaan myös, että Myrskyklaanin johtaja Tulitähti on itse ollut aikoinaan kotikisu. Kirja oli ihanan kepeä ja hauska, ja kissojen touhuista on aina hauska lukea, vaikka nämä eivät aivan tavallisia kisuja olleetkaan. Kirja jäi myös jännään kohtaan, joten pitääpä näitä soturikissoja lainata kirjastosta joskus lisääkin.

Halloween-haaste; kissoja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti