Pitkän pohdinnan jälkeen päädyin siihen, että olen muistaakseni lukenut Anne Ricen Veren Vangit (Interwiev with the vampire) yli kolme kertaa. Ensimmäisen kerran luin kyseisen kirjan lukion ykkösellä varmaankin. Toisen kerran luin sen lukion kakkosella kun tein siitä juttua enkun portfolioon, ja kolmannen kerran taisin lukea sen sinä kesänä kun olin kirjastossa töissä. (tai no tuosta tais tulla vaan se kolme kertaa, mut tuntuu, että oisin sen kirjan lukenut useamminkin. :D Oon varmaan sen neljännen kerran vaan unohtanut)
Kirjan juonesta en jaksa alkaa tässä kovin pitkälti kirjottelemaan. Siinä on Louie niminen vampyyri, joka kertoo elämäntarinaansa toimittajlle aloittaen siitä ajasta, kun hänestä tuli vampyyri. Se on kirjan kehyskertomus ja varsinainen tarina on se, mitä Louie kertoo. Muistan ensimmäisestä lukukerrasta sen, että se oli vaikuttava. Kirjassa käytetty kieli tuntui todella runolliselta ja tarina vei mukanaan. Lempihamoni ei tosin ole Louie, vaan Lestat, joka on vampyyri, joka muutti Louien. Siitä en nyt kuitenkaan kerro enempää, ettei kenenkään lukunautinto mene pilalle.
Ps. olin muuten nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan ennen kuin olin edes lukenut kirjaa. Elokuva löytyy hyllystäni mutta kirjaa en ole vielä omaksi hankkinut. Toivottavasti saan sen joskus hankittua. Hankin sen ehkä englanninkielisenä joskus, koska en ole sitä vielä alkuperäiskielellä lukenut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti