Nuortenkirjojen lukeminen on tänä viikonloppuna ollut melkoista. Niin tuli sitten myös luettua tämä Salla Simukan ,Punainen kuin Veri, joka aloittaa Lumikki Anderssonista kertovan trillerisarjan. Tätä olen itseasiassa halunnut jo pidempään lukea. Siitä lähtien kun luin Menaisista artikkelin, joka käsitteli Salla Simukkaa ja hänen kirjailijamiestään. Siinä mainittiin tämä kirjasarjakin. Lisäksi olen viime aikoina lukenut tästä kirjasta myös blogeissa. Ja kiinnostus on todellakin herännyt.
Simukalta olen joskus teininä lukenut kirjan, Kun enkelit katsovat muualle, ja siitä pidin kyllä. Oletinkin, että tästäkin olisi tulossa hyvä lukukokemus. Erilainen kuin aiemmin lukemani, edellä mainitun kirjan kanssa, mutta ei suinkaan huonompi.
Punainen kun veri kertoo Lumikki Anderssonista, joka käy Tampereella ilmaisutaidon lukiota. Eräänä päivänä hän löytää koulun pimiöstä kirjalimellisesti pestyjä seteleitä, jotka on ripustettu kuivamaan. Lumikki sattuu myöhemmin näkemään kuinka Tuukka tulee kiireellä pimiöstä reppu selässään. Reppu, jota Lumikki ei ole ennen nähnyt, sillä pojalla on yleensä ollut marimekon nahkainen olkalaukku. Tämä herättää Lumikin uteliaisuuden, ja hän vakoilee Tuukkaa ja tämän ystäviä Kasperia, ja Elisaa Coffee Housessa. Lopulta Lumikki päätyy mukaan tapahtumaketjuun, johon liittyy huumerikollisia, sekä korruptoitunut huumekyttä.
Tapahtumien ohella lukija pääsee tutustumaan Lumikkiin tarkemmin pieninä välähdyksinä. Koulukiusaaminen ja siitä selvitytyminen on yksi kirjan teemoista. Se mikä näkyy kaiken taustalla,ja siinä miksi Lumikki on kirjassa niin neuvokas. Samalla kuvaillaan sitä miten Lumikin perheessä ei puhuta asioista, ja vanhemmat ovat menettäneet joskus jotain, mistä Lumikki ei tiedä.
Punainen kuin veri on nuorille suunnattu jännäri. Ja mielestäni oikein taidokas sellainen. Simukka kirjoittaa kaunista, kuvailevaa kieltä, mutta niin ettei se jätä tapahtumia varjoonsa. Lumikin henkilöhahmo ja menneisys avautuu lukijalle hiljalleen tapahtumien edetessä, siinä sivussa. Kirja pitää otteessaan loppumetreille saakka, vaikka tarinan lopetus ei olekaan kauhean yllätyksellinen. Kirja kuitenkin avaa kirjasarjan niin, että lukijalle jää halu lukea seuraavatkin osat. Tykkäsin kyllä. Yksi parhaista nuortenkirjoista, joita olen lukenut.
Luin juuri trilogian päätösosan ja se oli mielestäni vieläkin parempi kuin tämä ensimmäinen. Todella ilahduttavaa, että tällaisia nuortenkirjoja kirjoitetaan ja tämän sarjan luki mielellään, vaikka ei enää varsinaisesti olekaan kohderyhmää.
VastaaPoistaTosiaan on mahtavaa että nuorille kirjoitetaan paljon laadukkaita kirjoja. Itsekään en ole enää kohderyhmää todellakaan, kun on 26 vuotta jo mttarissa. Mutta kyllä näkisin, että nuortenkirjoja voi lukea myös aikuisena. Etenkin näin hyviä kuin tämä Simukan teos on. Minulla on jo toinen osa varauksessa kirjastosta. Kolmannenkin aion sitten joskus lukea. Tietenkin :)
VastaaPoista