Delirium - rakkaus on harhaa, on ensikosketukseni niin Lauren Oliverin kirjoihin, kuin ylipäätänsä dystopiakirjallisuuteen. Molemmat aiemmin mainitut onnistuivat kirjan myötä herättämään mielenkiintoni. Lainasin tämänkin kirjastosta niin kuin useimmat kirjat, joita luen. Varauksen takaa toki, sillä kirja taitaa olla suositun kirjallisuuden listalla.
Delirium kertoo maailmasta, jossa rakkaus on määritelty erittäin vaaralliseksi sairaudeksi. Jokainen kansalainen parannetaan tästä vaivasta leikkauksella heti, kun he ovat täyttäneet 18-vuotta. Avioliitot ovat enemmän tai vähemmän järjestettyjä. Kun parannuksen aika lähenee, jokainen saa listan , joka koostuu muutamasta vaihtoehdosta puolisoksi, ja voivat valitan puolisonsa siitä. Kirjan päähenkilö ja minäkertoja Lena on muutamaa kuukautta vaille 18, ja odottaa parannustaan malttamattomana. Rakkaus on vienyt häneltä äidin, ja melkein siskonkin, joten hän toivoo että pääsisi parannukseen mahdollisimman nopeasti, ettei hän kokisi samaa kohtaloa. Sitten hän kuitenkin tapaa Alexin, ja rakastuu. Ja sen mitä siitä seuraa, saatte lukea kukin itse.
Kirjojen maaima sijoittuu tulevaisuuden Yhdysvaltoihin, ja näyttää olevan hyvinkin Isoveli-valvoo tyylinen. Musiikki ja kirjat ovat sensuurin alla, ja vain pieni osa on soveliasta, ja lainmukaista. Esimerkiksi Romeo&Julia on sallittujen kirjojejn listalla, koska sen katsotaan olevan varoittava esimerkki rakkauden vaaroista. Ihmiset tuntuvat olevan enimmäkseen vain onnellisia tilanteestaan. Tietenkin kuten kaikissa tämänkaltaisissa tarinoissa, on olemassa myös vastarintaliike. Ja tässä tapauksessa myös Invalideiksi sanotut ihmiset, joita ei ole parannettu. He asuvat kuulupuheiden mukaan korvessa ,mutta vallassa olevat eivät tunnusta heidän olemassaoloaan.
Kirja oli hyvin mielenkiintoinen, ja mukaansatempaava. Sitä ei malttanut laskea käsistään. Tarinan juoni vei mukanaan miltei heti. Kirjoitustyyli oli mielestäni hyvin yksinkertainen mutta toimiva tarinan kannalta, vaikka ei sydäntäni vienytkään. Asetelma, jossa rakkaus on kielteinen asia, josta haluttiin päästä eroon oli jollain tavalla karmea. Karmeinta se oli siinä, miten suurin osa ihmisistä ei pitänyt tätä mitenkään kauheana asiana, vaan kaikki olivat tyytyväisiä asiantilaan.
Päähenkilö Lena kehittyi ja muuttui hahmona hurjan paljon kirjan aikana, mikä paikoitellen tuntui hieman epäuskottavalta. Aivopesua koko ikänsä saaneena olisi luullut, että muutos toiseen suuntaa olisi ollut vielä vaikeampaa, ja hitaampaa. Tietenkin muutos hahmossa oli vain hyvä asia, mutta eteni kuitenkin hurjan nopeasti.
Päähenkilö Lena kehittyi ja muuttui hahmona hurjan paljon kirjan aikana, mikä paikoitellen tuntui hieman epäuskottavalta. Aivopesua koko ikänsä saaneena olisi luullut, että muutos toiseen suuntaa olisi ollut vielä vaikeampaa, ja hitaampaa. Tietenkin muutos hahmossa oli vain hyvä asia, mutta eteni kuitenkin hurjan nopeasti.
Lopetus oli yllättävä, ja koska kirja aloittaa kirjasarjan, niin tarina jäi myös avoimeksi. Pari yllätystä tuli jo jonkun verran ennen lopullista kirjan päätöstä. Kirja oli mielestäni melko hyvä, ja odottelen innolla pääseväni jossain vaiheessa toisen osan kimppuun. Lisäksi kirja herätti pienen dystopia-innostuksen, ja lukuhaavelistallani on useita lajin yksilöitä kirjattuna ylös ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti