Philippa Gregory: Punainen Kuningatar

Punainen Kuningatar on toinen osa Philippa Gregoryn Ruusujen Sota - sarjaa, joka kertoo vahvoista naisista 1400-luvun hovijuonittelun, ja satavuotisen sodan pyörteissä. Punainen Kuningatar kertoo Henrik Tudorin äidin, Margaret Beuafortin, tarinan. 

Margaret, jonka kuuluu Lancasterin sukuun, joutuu 12-vuotiaana vaimoksi puolet häntä vanhemmalle miehelle. Margaret, joka ihailee Jeanne D`arcia haluaisi mieluummin luostarin Abbedissaksi ja lukemaan pyhiä tekstejä. Äidillä on kuitenkin muut suunnitelmat, ja Margaretin on määrä tuottaa Lancasteriden perillinen yhdessä Edmund Tudorin kanssa. Jo yhdeksänvuotiaan "rukoilijan polvet" omaava Margaret joutuu alistumaan kohtaloonsa, ja menemään naimisiin. Kolmetoisavuotiaana hän synnyttää pojan, joka nimetään Henrikiksi. Siitä lähtien Margaretin tehtävä, omasta mielestään Jumalan antama, on nostaa Henrik kuninkaaksi. Ja kaikista suurin unelma Margaretille tuntuu olevan se, että hän vielä jonain päivänä saisi kirjoittaa nimesä perään kirjaimen R, latinan sanasta Regina, jota kuningattaret itsestään käyttävät.

Toisin kuin Gregoryn aiemmassa kirjassa Valkoinen Kuningatar, joka kertoi York-suvun kuningatar Elisabethista, Punainen Kuningatar ei sisällä juurikaan romantiikkaa. Margaret ei ole intohimoinen nainen sanan varsinaisessa merkityksessä. Hän ei rakasta miestä, jolle joutuu vaimoksi. Ja kun Edmund kuolee ennekuin ehtii nähdä edes poikaansa, Margaret siirretään seuraavalle aviomiehelle, ja hän joutuu jättämään poikansa tämän sedän hoiviin. Rakkaudettomuus  tuntuu tulevan Margaretin kohtaloksi. Hän välittääkin vain tehtävästään, jonka kuvittelee saaneensa jumalalta. Henrik on ainoa oikea kuningas hänen mielessään, ja Margaret juonittelee vuosikaudet päämääränsä saavuttamiseksi.

Punainen Kuningatar ei hurmaa päähenkilällään, sillä Margaretista on hyvin vaikea pitää. Surullista on kuinka hänet naitetaan niin nuorena, ja niin vastahakoisena. Nainen ei ole mitään muuta kuin synnytytskone, jonka täytyy tuottaa miehelle perillinen. Se on ajan henki. Margaret ei kuitenkaan kasva ihmisenä, vaan hänen ainoa ja tärkein tavoitteensa on vallan saaminen. Hän perustelee tämän halun, ja toimintansa Jumalan tahdolla.

Kirja on kuitenkin mielenkiintoinen, tarkka, ja vangitseva kuvaus 1400-luvun Englannista ja sen kuninkaallisista. Hovin juonittelut, tarkat taistelukuvaukset ja keskiaikainen ylimystön elämänmeno on mielenkiintoista. En kuitenkaa pitänyt Punaisesta Kuningattaresta niin paljon kuin sarjan aiemmasta osasta. Margaret kun ei ole kovin samaistuttava hahmo. 

Kirja on kuitenkin yksi parhaimpia historiallisia lukuromaaneja, joita olen lukenut.