sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Miniarvioita syksyn luetuista


Nyt syksyllä on tullut luettua aika ahkerasti mutta postauksian kiejoittamiseen miulla on ollut jonkinlainen kynnys. Joten ajattelin nyt aloittaa kevyesti ja kirjoittaa muutamasta syyskuun aikana luetusta kirjasta miniarvioita.


Vilja-Tuulia & Satu Huotarinen : Emilia Kent - Runotytön tarina jatkuu


En oikein tiedä mitä mieltä ylipäätänsä olen tällaisitä fanficktiontyylisistä kirjoista, joissa jotkut muut jatkavat lempikirjansa hahmojen tarinaa. Jokainen voi kuitenkin miettiä omassa mielessään ja omasta lukukokemusekstaan ammentaen, mitä lempikirjan hahmoille kenties voisi tapahtua. Edellisistä sanoistani huolimatta nautin tämän kirjan lukemisesta. Minulla oli tätä lukiessani tunne, että kirjailijat ovat kunnioittaneet alkuperäisen tarinan henkeä ja tyyliä sekä hahmoja kauniisti. Jotain samaa henkeä tässä nimittäin oli kuin Runotyttö-kirjoissakin. Luin tätä kirjaa hitaasti ja nautiskellen.




Salla Simukka: Sytytä Valot!/Sammuta Valot!

Salla Simukan novellikokelma sisältää novelleja, jotka ovat toistensa vastapareja. Sytytä Valot puolella kirjaa on pieniä kauniita tarinoita, ja sammuta valot puolella on pieniä kauheita tarinoita. Molemmilla puolilla tuntuu olevan toisiinsa liittyvät tarinat, usein samoilla tai samantyylisisllä otsikoilla. Idea on todella mielenkiintoinen, ja mielestäni aika mukavasti toteutettu.

 Sytytä valot:

- Lempinovellini: Ariel, Näytän sinule miten lennetään, Viesti, Koru


Sammuta valot:

- Lempinovellini: Sammuta valot!, Ariel, Koiranpääpuisto, Kutsu






































Pasi Ilmari Jääskeläinen: Väärän Kissan Päivä

Olen yrittänyt ennenkin lukea Pasi Ilmari Jääskeläisen kirjoja, mutta en ole varmaankaan ollut tätä ennen niille tarpeeksi otollisella tuulella, koska ne ovat usein jääneet kesken. Tämän kirjan kuitenkin taisin lukea yhden tai korkeintaa kahden päivän aikana.Rakastuin tähän heti ensimmäisistä sivuista lähtien. Kirjan päähenkilö Kaarna saa puhelun Alzheimeria sairastavan äitinsä hoitokodista, jossa kerrotaan kuoleman olevan lähellä. Paikalle saapuessaan Kaarna saa kuitenkin huomata äidissä vielä hengen pihisevän, ja Kaarna huomaakin päivänsä kuluvan hoitokodista karanneen äidin etsmisene ympäri kaupunkia. Vastaan tulee monta erilaista väärää kissaa, ja Kaarna oppii samalla paljon lapsuudestaan  sekä äitinsä elämästä. Mutta mihin muistoihin voi luottaa ja mihin ei? Kirjassa oli salaperäinen ja syksyinen tunnelma. Nautin sen lukemisesta oikein paljon. Se oli yksi parhaista tänä vuonna luetuista kirjoista.


 























Xinran: Kiinan Kadotetut Tyttäret

Pitkästä aikaa luin tietokirjan. Kiinan kadotetut tyttäret kertoo kiinan yhden lapsen politiikan seurauksista, ja siinä moni kiinalainen äiti kertoo oman tarinansa siitä, kun syntyy tytär, jota äiti ei voi pitää. Osa tarinosita o hyvinkin traagisia. Osassa lapsi pääsee adoptoitavaksi, osassa lapsi jätetään kuolemaan, koska ei ole muutakaan mahdollisuutta. Äidnrakkaus on suurta, mutta olosuhteet etenkin köyhillä seuduilla eivät anna äideille mahdollisuutta pitää tytärtään. Tarinat ovat kirjan kirjoittajan Kiinassa radiotoimittajana työskennelleen Xinranin keräämiä. Hyvin vaikuttava kirja ja nopeasti luettava. Herkempiä jotkin tarinat saattavat järkyttää mutta synkistä puolista huolimatta kirja antaa koknaisuudessaan toiveikkaankin olon. Moni on adoptoitu rakastavaan perheeseen, ja ehkä jotkin tarinoista ovat kertoneet syyn siihen miksi äiti on joutunut heidät antamaan pois.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti