Tänä syksynä olen saanut luettua Lucia Berlinin kehutut novellikokoelmat, jotka on julkaistu psotuumisti. Molemmat osat; ensimmäisen ja toisen. Joten samapa niistä on kirjoittaa tällainen yhteinen postaus. Luen novelleja aika harvoin, ja yleensä novelleja silloin tällöin lukiessani, luen Spefi-aiheisia antalogeja, Stephen Kingin novellikokoelmia ja sen sellaisia. Harvemmin perusproosaa. Näihin Lucia Berlinin elämänmakuisiin novelleihin ei voinut olla kuitenkaan rakastumatta.
Lucia Berlin kirjoittaa elämänmakuista proosaa, jossa päähenkilönä on useimmiten hänen itsensä kaltainen nainen. Usein alkoholisti tai toipuva sellainen. Neljän pojan äiti. Katolisen koulun koulutyttö. Siivooja, hoitaja, äidinkielen opettaja. Kaikkea sitä, mitä Lucia Berlin on itsekin elämänsä aikana ollut. Osittain tarinoissa on jotain hänen omasta elämästään mutta varmastikin väritettynä, liioiteltuna ja muutettuna.
Tässä ensimmäisessä osassa suosikkinovellini olivat kirjan nimikkonovelli Siivoojan käsikirja sekä novelli, jonka nimeä en nyt muista mutta, jossa kuvattiin pientä tyttöä ja tämän hammaslääkäri isoisää, ja erästä päivää kun tyttö auttaa vetämään hampata isoisän suusta. Siivoojan käsikirjassa taas nimetön siivoaja kertoo työstään ja työnatajistaan; miten eri tavalla eri asiakkaiden kanssa on toimittava. Novellissa kertoja istuu myös bussissa ja sieltä tarkkailee ympäristöään.
Toisessa osassa monesta ensimmäisen osan novelleista tutuista henkilöistä kuullaan lisää, ja henkilöt syvenevät. Sen pikkutytön, jolla oli isoisä hammaslääkärinä, äiti kuvattiin (isoisä myös) alkoholisoituneena ja katkerana ihmisenä. Toisen osan novelleissa äidin taustoista kerrotaan lisää, paljon sellaista mikä selittää tämän käyttäytymisen. Samoin suvun alkoholiongelmat tulevat selkeämmiksi. Tässä osassa lempinovellejani olivatkin ne, joissa kerrottiin tästä äidistä. Lisäksi syöpää sairastava Sally-sisko ja tästä kertovat novellit ovat mahtavia. Niissä käsitellään sisarusten välistä yhteyttä, joka on saatu vasta aikuisina. Ja rakkaudesta, joka saa toisen siskon muuttamaan pitkäksi aikaa siskoa hoitaamaan ja jättämään oman elämänsi siksi aikaa jäähylle.
Sen kummempaa en osaa näistä novelleista sanoa. Muuta kuin, että lukekaa. Nauttikaa. Novelleissa on huumoria, surua ja rankkoja aiheita. Kuitenkin ne on kirjoitettu niin, että päällimmäiseksi tunteeksi jää toivo. Niin minusta ainakin tuntuu.
ps. suosittelen nauttimaan novellja jonkin lämpimän juoman kanssa. Kahvi, teen, kaakaon. Kaikki käy. Jotenkin sellainen sopii mielestäni näiden kirjojen lukemiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti