tiistai 24. tammikuuta 2017

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja


Tämä kirja on pyörinyt TBR-listallani jo pitkään ja viimein sain sen luettua talvi-iltain maratonin aikana Loppiaisen aikoihin. Täytyy sanoa, että tykkäsin kirjasta kyllä mutta ei se niin hyvä ollut kuin oletin. Hyvin kirjoitettu, oivaltava ja paikoitelleen melko hauskakin kirja se toki oli mutta lukukokemus oli silti laimeampi kuin oletin.

Mielensäpahoittaja on tyypillinen suomalainen elämän ehtoopuolella elelevä mies, joka pahoittaa mielensä milloin mistäkin. Muun muassa se, että  jouluna kinkun sijasta on kalkkunaa, pahoittaa tämän herran mielen.  Vaimo on hoitokodissa, eikä juuri enää puhele. Paras ystävä on kuollut ja aikuiset lapset käyvät harvoin. Kotona on saatava asua, ja mieli pahoittuu, kun lääkäri kieltää autolla ajonkin. 

Mielensäpahoittaja osaa kyllä mennä sisään vanhuksen ajatusmaailmaan mutta onko kyseinen ajatusmaailma ehkä hieman streotypinen? Toisaalta asioiden kärjistys tällaisissa kirjoissa on usein on toimiva tehokeino. 

Pidin kirjassa siitä, että sitä lukemalla ainakin pääsin täysin omaa ajatusmaailmaani erilaisen tyypin nahkoihin. 

3 kommenttia:

  1. Luulen että Kyrön hahmo on tarkoituksella stereotyyppinen ja juuri siksi niin hauska. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä miekin luulen että on tarkoituksella stereotypinen mutta en ole varma pidänkö siitä vai en :D Mutta kyllähän tämä oikein viihdyttävä kirja oli.

      Poista
  2. Minä pidin ja olen lukenut kaikki sarjan kirjat paitsi en keittiökirjaa. Ja elokuvankin olen katsonut ainakin kaksi kertaa. Antti Litja on niin sympppis näyttelijä.
    Me nauraa kikattelimme mieheni kanssa Mielensäpahoittajalle, kun sitä julkaistiin pakinana hesarissa. Onhan se hyvä, että joku puolustaa vanhan äkäisen miehen oikeuksia.

    VastaaPoista