torstai 18. heinäkuuta 2013

Sofi Oksanen: Stalinin Lehmät


Toinen kirjani Oksaselta, vai kenties kolmas. Joo, kolmas. Luin Baby Janen tuossa talvella mutta en ole muistanut siitä postata tänne mitään. Jokatapauksessa Stalinin lehmät ovat samaa aihepiiriä kuin Puhdistuksin. Ainakin periaatteessa. Tässäkin muistellaan Viron historiaa osana Neuvostoliittoa. Lisäksi tarina on, aivan kuin puhdistuksessakin, kerrottu kahden eri sukupolven näkökulmasta, ja aika ja paikka limittyy ja lomittuu miten sattuu.

Ajoittain ajan hyppely tekee tarinasta vaikean seurata. En oikein osaa sano pidänkö siitä ominaisuudesta kirjassa vai en. Oksasen käyttämät eirttäin lyhyet luvutkin joissain kohti kirjaa, ovat sellainen ominaisuus, josta en myöskään ole aivan varma. 

Juonta en hirveästi nyt auo tämän enempää. Kerronpahan vain, että kirja käsittelee ainakin perfektionismin kiroja, syömishäiriötä, ja sitä miten moninaisia ongelmia oman identiteetin kieltämisestä voi tulla. Kaikkein eniten jälkikasvulle, joka on herkkä asioissa, jotka käsittelevät identiteettiä. Siitä miten kokonainen kansakunta, sekä myös suku ja sen menneisyys voivat vaikuttaa vielä vuosien jälkeenkin ihmisiin. Kulkien sukupolvesta toiseen.

Ajatuksia herättävä kirja siis. Kaiken kaikkiaan hyvä ja mielenkiintoinen. Joku Oksasen kirjoitustyylissä ei ole minun silmääni oikein kohdallaan. Tarina kirjassa on kuitenkin hyvä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lähetä kommentti