Lukemisen taikaa

Minulle lukeminen on pakoa arjesta. Kun kaikki muu tuntuu kaatuvan päälle, tartun hyvään kirjaan ja tulen iloisemmaksi. Luen tietenkin myös lukemisen ilosta ja tarinoiden huumasta mutta usein lukeminen on keino unohtaa huolet ja ahdistukse, sillä mikä paremmin veisi ajatukset muihin asioihin oman navan ympäriltä kuin mielikuvitusmaailma. Lukemisella on oikeastaan vähän sama vaikutus kuin kirjoittamisella tai musiikin kuuntelulla. On myös kirjoja, jotka ovat niitä, joita tulee luettua uudestaan ja uudestaan. Ne ovat kuin turvapeitto, johon voi kääriytyä sateisen harmaana ja huonona päivän, oli kyse sitten oikeasti harmaasta tai henkisellä tasolla harmaasta olotilasta.

Minulle parhainta lohtua Tuovat jostain syystä Harry Potterit. Ne ovat niin tuttuja, ihania ja moneen kertaan kaluttuja. Niistä löytyy myös jotain uutta, joka lukukerralla. Ehkä tämä turvallisuus, jota juuri nämä kirjat tuntuvat parhaiten tuovan minulle, johtuu siitä, että olen kasvanut aikuiseski näiden kirjojen parissa. Ensimmäisen Potterini luin nimittäin jo 12-13 vuotiaana, jo ennen kun Potter mania edes alkoi. Teiniäiän myrskyt ja sydänsurut tuli koettua Harryn kanssa. Samoin lukion loppumista, uuden opisekelun aiheuttamaa ahdistusta olivat Harryt lieventämässä.

Mikä Pottereissa sitten viehättää? Ne ovat mielikuvituksellisia, hyvin kirjoitettuja ja ne pistävät ajattelemaan. Ne myös kehittyvöt sitä mukaa, kun Harry kasvaa vanhemmaksi. Harry potterit ovat ennen kaikkea lempeitä, toivoa antavia ja ystävyyttä vaalivia kirjoja, vaikka synkkenevätkin loppua kohden. Niistä henkii tietynlaista tukea ja turvaa. Niiden lukeminen auttaa ymmärtämään, että vaikka elämä olisi kuinka hankalaa ja tuntuisi toivottomalta, voi kaikki vielä järjestyä parhain päin. Elämän pyörteistä selvitään, kun vain jaksetaan yrittää ja saadaan apua ja ymmärrystä ystäviltä. Vaikka kaikki ovat joillain tavalla aina yksin, eivät he sitä ole kuitenkaan koko aikaa. Apua saa, kun vain pyytää.

Taidankin tästä vetäytyä peiton alle Harryni kanssa ja unohtaa murheeni.